TOKOA A LA MANNER
Mannerin Nina lupas kattoo vähän meidän penskojen tokoiluja. Tosi kiva, kun mä oon vähän tällanen Pyryn sivuharrastuksena lähes itseoppinut tokoilija, ja jälki on sen mukainen. Ei niin viimesen päälle mikään. Saatiin hyviä neuvoja ja yritän niitä nyt muistella. Ja nyt oli siis kyseessä Ranen tokoilut, josta toki voi ammentaa myös Pyrylle.
Seuraaminen
Oliko paikasta kiinni vai häiriöstä, kun seuraaminen (vaikkei montaa askelta ole ollutkaan) ei tuntunut oikein onnistuvan edes mun kriteereillä.
Nina neuvoi ottamaan kunnon palkan esim. pitkän nakin käteen, niin että se näkyy. Ja käsi housun saumassa. Sillä lailla saa hyvän asennon ja samalla motivaatiota. Toki motivaatiota innostamalla jo ennen liikettä.
Sivulletulo
Se oli vissiin ihan hyvällä mallilla, vaikka yhä avitan vielä jalalla, koska alussa (ja yhäkin) pomppi herkästi. Pikkuhiljaa kauempaa ja samalla tulee lisää vauhtia.
Liikkeestä maahan
Koska Rane ei osaa vielä seuraamista, niin tämän voi aloittaa siten, että minä peruutan namin kanssa. Ja pysähdyn ja autan, ettei ryömi.
Kaukot
Käsi pois edestä, koska paino pitäisi olla takajaloilla eikä etujaloilla. Lähinnä oli kyse tässä kohtaa seisomisesta. Hyvä olisi takajalat pienellä laatikolla, että pysyisivät paikoillaan. Muistelen, että mulla on sellanen pulleareunainen pieni koiranpeti, jonka aikanaan ostin Pyrylle juuri tuota varten. Saatan kokeilla sitä(kin), jos löydän sen.
Kartion kierto
Juuri katsoin blogista, että Rane meni aiemmin helpommin vasemmalta oikealle. Ja nyt yllätysyllätys menikin luontaisemmin oikealta vasemmalle. Oli jo menossa vasemmalle, kunnes teki oikein koukkauksen oikean kautta. Siinä voisi ottaa käyttöön eri käskyt eri puolille. Esim. "kierrä" oikealta ja vaikka "runt" vasemmalta.
Kapulan haku
Aika ok, luovuttaa nätisti. Kapulan saa heittää piiiitkälle. Vielä vauhdista vaihto leluun, koska ei osaa vielä itsenäistä sivulletuloa. Ja muutenkin hyvä tehdä palasina.
Kapulan pito
Nakkia kädessä, käsi ylhäällä. Hetken pito ja palkka. Siten saa kunnon asennon ja kapula pysyy paremmin.
Palkasta luopuminen
Ekaks nakkia kädessä, käsi nyrkissä. Palkan saa kun jättää käden rauhaan.
Tokaks nakkia kädessä, käsi auki. Palkan saa kun jättää käden rauhaan. Käsi menee nyrkkiin, jos yrittää.
Ranella ei mennyt tässä kauaa hiffata tää, hän jopa peruuttaa himpun, että varmasti on selvää, ettei hän yritä ottaa palkkaa ja saako sitä sitten nopeemmin sitä palkkaa ;)
Olipa kivaa. Ja eiku läksyjä tekemään! Ruutu ja tunnari yms. jäi sitten toiseen kertaan.
sunnuntai 10. joulukuuta 2017
lauantai 9. joulukuuta 2017
2017-11-30 Agikokeilu
AGIKOKEILU
HiHan agitreeneihin otin tuurauspaikan kokeillakseni Pyryllä miten onnistuu. No joo meni sillee kohtuullisen hyvin. Hän vaan kysyi paljon paljon enempi ku yleensä ennen saikkutaukoa. Jopa kepeillemeno ei ollut niin itsestäänselvää kuin yleensä. Yhden kerran meni miljuunaa mutkaputkeen ja kuului kolahdus kun putki osui aitaan. Johtuiko siitä vai reagoiko varpaat, mutta ulkona jäähdyttelylenkillä ontui ihan selvästi. No hienoo. Laitoin koirat autoon ja ajoin Jaanan synttäreille. Otin koirat autosta ja Pyry ei ontunut, huh, onneksi. Koirat pääsi sisällekin, eikä Pyry ontunut siellä, eikä sen jälkeen lainkaan. Huoh. Mutta kyllä mä nyt jätän aksahommat Ranelle ja Pyry saa harrastaa rallia, tottista ja vepeä. Edes jotain, vaikka kaikkein mieluisin, uskoisin myös Pyrylle, on nyt slut.
Mutta en haluu jännittää joka kerta astuuko puhtaasti vai ei jne. Tai näin nyt ajattelin tässä kohtaa ainakin.
HiHan agitreeneihin otin tuurauspaikan kokeillakseni Pyryllä miten onnistuu. No joo meni sillee kohtuullisen hyvin. Hän vaan kysyi paljon paljon enempi ku yleensä ennen saikkutaukoa. Jopa kepeillemeno ei ollut niin itsestäänselvää kuin yleensä. Yhden kerran meni miljuunaa mutkaputkeen ja kuului kolahdus kun putki osui aitaan. Johtuiko siitä vai reagoiko varpaat, mutta ulkona jäähdyttelylenkillä ontui ihan selvästi. No hienoo. Laitoin koirat autoon ja ajoin Jaanan synttäreille. Otin koirat autosta ja Pyry ei ontunut, huh, onneksi. Koirat pääsi sisällekin, eikä Pyry ontunut siellä, eikä sen jälkeen lainkaan. Huoh. Mutta kyllä mä nyt jätän aksahommat Ranelle ja Pyry saa harrastaa rallia, tottista ja vepeä. Edes jotain, vaikka kaikkein mieluisin, uskoisin myös Pyrylle, on nyt slut.
Mutta en haluu jännittää joka kerta astuuko puhtaasti vai ei jne. Tai näin nyt ajattelin tässä kohtaa ainakin.
lauantai 25. marraskuuta 2017
2017-11-25 Rallia
RALLIA
Vähän aikaa sitten mietin, että nyt on mennyt luvattoman kauan taas, kun olen viimeksi kisannut rallytokoa Pyryn kanssa. Pitihän sitä sitten laittaa ilmoa kehiin. Ja siltähän se tuntui, että jalat ja kädet tärisi ja oli jopa maha vähän kipee hetken. Ja ihan turhaan. Käytiin korkkaa AVO-luokka Raaseporissa tänään.
Tuomaritäti oli kyllä tosi kiltti ja ilmeisesti kaikille. Koska ainahan meille jotain pientä tulee, joita tätituomari olis voinu rokottaa vähän enempikin. Tää on kyllä tapahtunut ennenkin eli Pyry ei menny heti liikkeestä maahan. Hassua, liike, joka on meillä, ainakin kotona, aika varma. Kun yleensä se lähestulkoon kolahtaa maahan. No epävarmuuttahan se varmaan, samoin kuin oli pien vaikeus saada pyörähtämään heti ympäri.
Jo senkin takia olis tärkeetä, että mä olisin ihan cool ja rento. Jos ohjaaja on vähän paskajäykkänä, niin kyllähän se koira sen aistii ja epävarmaksi muuttuu. No eniten mä jotenkin jännitän sitä, että muistan ja osaan radan. Että ei tarttis siitä huolehtii. En ehkä niinkään jännitä niitä liikkeitä ainakaan enää siinä lähtiessä. Kyllä mä kuitenkin luotan, että osataan ja lahjattomat harjoittelee ;)
Mut herttilei se olikin kivaa taas. Saatiin 95/100 pistettä ja päästiin kolmannelle pallillekin. Meidän matkaseura Heli ja Liinakin sai RTK2:sen, mitä ne tuli hakemaankin. Ei turha reissu yhtään. Jee. Little Step's Vroom, nyt vaan uutta kisaa taas buukkaamaan, jos onnistuis vielä vaikka tänä vuonna saada RTK2, siinä meidäkinn seuraava tavoite. Saas nähdä.
Vroooooommmmm.....
RANE-BABY
Keravan Kingi on jo hurjat 6kk. Herran mitat nyt on 12kg ja 48cm. Kuulemma on Kurkon mitoissa. Pyry oli samanikäisenä 12kg ja 53cm! Piti ihan tarkistaa ruoka-annostusta, kun tuntui kylkiluut niin selvästi. Mutta yhä olen antanut 3 kertaa päivässä. Kauheen vaikeeta oli äsken, kun annoin ruokaa. Ruokakuppi takaviistossa mun selän takana ja Ranen olis pitäny tulla jalkojen väliin. Tuli sitten väärinpäin väliin, kun ei voinu millään hukata katsetta ruoasta. Siinä oli vähän vääntämistä, kunnes sai luvan mennä ruoalle.
Ranen kanssa on tehty edelleen vaan jotain pientä. Mm. sivulletuloa, kapulanpitoa ja -tuontia, maahanmenoa (joo menee, mut ei pahemmin pysy), jalkojen väliin tuloa, pientä jumpan poikasta (tosi pientä), pari askelta seuraamista, seisomista, odottamista,...
Pentuleikkiksessä viimeks mentiin 5cm:n rimoilla ja hui hän menee kyl kovin. Ei ol hidas ei. Kasvistätikin sanoi, että vauhti korvaa melkein kaiken (mm. ei niin kauniin ulkonäön :) Ihan kaikel rakkaudella kuitenkin. Kokeiltiin vaan takaakierron ja suoran hypyn erottelu. Ja juu, osaa se. Kynnet vaan rapisi, kun kurvaili, siksi ei uskallakaan enempää kurvailla taas vähään aikaan enkä halua takaakiertoja että menisi nuolemalla kuten Pyry. Tulipa kokeiltua.
On se taitava. Mielestäni ei oo kyllä isäänsä tullut, kun tuntuu, että kun jotain tehdään, ei oikein heti tajua (tosin voi olla ohjaajassa vika). Asian pitää hetki muhia, ja avot, sitten vasta meni perille asti. Ja yhtään ei saa hermostua tai hänkin paineistuu ja toisinaan rupee kiertää esim. sohvaa. Yritän tietty pistää poikki, mutta vikkelä kun on, ei aina onnistu. Ja kyllä hän yrittää niin pal kauhiast aina. Ranen kanssa puuhailu on kyllä hauskaa.
Nuo mun poitsut <3 <3 <3 paljon syrämmiä <3
Vähän aikaa sitten mietin, että nyt on mennyt luvattoman kauan taas, kun olen viimeksi kisannut rallytokoa Pyryn kanssa. Pitihän sitä sitten laittaa ilmoa kehiin. Ja siltähän se tuntui, että jalat ja kädet tärisi ja oli jopa maha vähän kipee hetken. Ja ihan turhaan. Käytiin korkkaa AVO-luokka Raaseporissa tänään.
Tuomaritäti oli kyllä tosi kiltti ja ilmeisesti kaikille. Koska ainahan meille jotain pientä tulee, joita tätituomari olis voinu rokottaa vähän enempikin. Tää on kyllä tapahtunut ennenkin eli Pyry ei menny heti liikkeestä maahan. Hassua, liike, joka on meillä, ainakin kotona, aika varma. Kun yleensä se lähestulkoon kolahtaa maahan. No epävarmuuttahan se varmaan, samoin kuin oli pien vaikeus saada pyörähtämään heti ympäri.
Jo senkin takia olis tärkeetä, että mä olisin ihan cool ja rento. Jos ohjaaja on vähän paskajäykkänä, niin kyllähän se koira sen aistii ja epävarmaksi muuttuu. No eniten mä jotenkin jännitän sitä, että muistan ja osaan radan. Että ei tarttis siitä huolehtii. En ehkä niinkään jännitä niitä liikkeitä ainakaan enää siinä lähtiessä. Kyllä mä kuitenkin luotan, että osataan ja lahjattomat harjoittelee ;)
Mut herttilei se olikin kivaa taas. Saatiin 95/100 pistettä ja päästiin kolmannelle pallillekin. Meidän matkaseura Heli ja Liinakin sai RTK2:sen, mitä ne tuli hakemaankin. Ei turha reissu yhtään. Jee. Little Step's Vroom, nyt vaan uutta kisaa taas buukkaamaan, jos onnistuis vielä vaikka tänä vuonna saada RTK2, siinä meidäkinn seuraava tavoite. Saas nähdä.
Vroooooommmmm.....
RANE-BABY
Keravan Kingi on jo hurjat 6kk. Herran mitat nyt on 12kg ja 48cm. Kuulemma on Kurkon mitoissa. Pyry oli samanikäisenä 12kg ja 53cm! Piti ihan tarkistaa ruoka-annostusta, kun tuntui kylkiluut niin selvästi. Mutta yhä olen antanut 3 kertaa päivässä. Kauheen vaikeeta oli äsken, kun annoin ruokaa. Ruokakuppi takaviistossa mun selän takana ja Ranen olis pitäny tulla jalkojen väliin. Tuli sitten väärinpäin väliin, kun ei voinu millään hukata katsetta ruoasta. Siinä oli vähän vääntämistä, kunnes sai luvan mennä ruoalle.
Ranen kanssa on tehty edelleen vaan jotain pientä. Mm. sivulletuloa, kapulanpitoa ja -tuontia, maahanmenoa (joo menee, mut ei pahemmin pysy), jalkojen väliin tuloa, pientä jumpan poikasta (tosi pientä), pari askelta seuraamista, seisomista, odottamista,...
Pentuleikkiksessä viimeks mentiin 5cm:n rimoilla ja hui hän menee kyl kovin. Ei ol hidas ei. Kasvistätikin sanoi, että vauhti korvaa melkein kaiken (mm. ei niin kauniin ulkonäön :) Ihan kaikel rakkaudella kuitenkin. Kokeiltiin vaan takaakierron ja suoran hypyn erottelu. Ja juu, osaa se. Kynnet vaan rapisi, kun kurvaili, siksi ei uskallakaan enempää kurvailla taas vähään aikaan enkä halua takaakiertoja että menisi nuolemalla kuten Pyry. Tulipa kokeiltua.
On se taitava. Mielestäni ei oo kyllä isäänsä tullut, kun tuntuu, että kun jotain tehdään, ei oikein heti tajua (tosin voi olla ohjaajassa vika). Asian pitää hetki muhia, ja avot, sitten vasta meni perille asti. Ja yhtään ei saa hermostua tai hänkin paineistuu ja toisinaan rupee kiertää esim. sohvaa. Yritän tietty pistää poikki, mutta vikkelä kun on, ei aina onnistu. Ja kyllä hän yrittää niin pal kauhiast aina. Ranen kanssa puuhailu on kyllä hauskaa.
Nuo mun poitsut <3 <3 <3 paljon syrämmiä <3
maanantai 6. marraskuuta 2017
2017-11-06 God dag
GOD DAG
Kun sade ja lumi alkoi, ollaan tehty Ranen kanssa tosi vähän. Kylmä ja liukas ei oo hyvä yhdistelmä treenaamisessa. Eikä sisällä ole oikein sellaista tilaa. Niinpä olen ruvennu harkitsee, jos sittenkin ostais Lägiltä vapaakortin. Eihän me sitä nyt ihan mahottomasti tarvittais, mutta heh kyllä se aina kotiolot voittaa. No ei, välillä on vaan aika tylsää, niin vois mennä hallille. Siellä on kyllä vapaata vasta tosi myöhään ja viikonloppuisin.
Ollaan me jotain pientä aina tehty kotona. Vähän on jumpattu ja viimeksi opeteltu tulemaan jalkojen väliin. Voi voi, se tuntui ensin kovin vaikealta. Ja sitten kun oppi, se haittasi hetken perjantain treeniä, kun meinasi aina vaan tulla jalkojen väliin joka välissä.
Perjantaina oli taas leikkikoulu. Kokeiltiin eka pelkääkö kiivetä keinulle. Ei pelännyt ja se siitä sitten. Alastulokontaktin osaa aika hyvin jo.
Sitten illan teema oli takaaleikkaus. Eipä olla sitä tehty kuin pari kertaa pihalla, eikä kyllä osattukaan nyt. Rane pyörähti aina väärään suuntaan ensin, koska tulee mun liikkeen mukana ja sitten kun vaihdankin puolta, what??! Yllätys! Kun saatiin kahden hypyn kanssa onnistumaan lelulla, kolmas oli jo liikaa. Kyllä Rane menee liikkuvaan leluun, mutta myös kuolleelle lelulle. Tuntui, että kolme hyppyä oli vaan liian pitkä matka Ranelle muistaa missä lelu oli. Ja tuo kyllä vähän mua naurattaa.
Tehtiin me toisenlaista takaaleikkaustakin, nimittäin whiskiä. Se taas onnistui hyvinkin. Ranen kanssa tekeminen vaan on niin kivaa. Ihanaa, kun se kasvaa ja voidaan pian treenailla enemmänkin.
5kk 10,5kg 45,5cm
5,5kk 11,0kg 46,5cm (Pyry oli tässä kohtaa 11,2 kg 49,5cm)
Kovin hoikkia poikia ovat molemmat tässä vaiheessa.
Rane, hassu pieni eläin. Eilen Saara tuli poikaystävänsä kanssa syömään. Pyry leikkii Markuksen kanssa aina. Rane nyt on Rane, pienellä varauksella. Markus erehtyi puhaltamaan Ranen naamalle. Ja siitäkös Rane sai sätkyn. Meni tuolin alle ja välillä taakse piiloon. Tuli sitten vasta moikkaamaan, kun olivat lähdössä. Tänään on Saaran synttäripäivä (järkkyä, 23 vuotta!) ja ruotsalaisuuden päivä, siksi God dag. Ja tulipa tuosta mieleen ruotsalainen asennekin!
Kun sade ja lumi alkoi, ollaan tehty Ranen kanssa tosi vähän. Kylmä ja liukas ei oo hyvä yhdistelmä treenaamisessa. Eikä sisällä ole oikein sellaista tilaa. Niinpä olen ruvennu harkitsee, jos sittenkin ostais Lägiltä vapaakortin. Eihän me sitä nyt ihan mahottomasti tarvittais, mutta heh kyllä se aina kotiolot voittaa. No ei, välillä on vaan aika tylsää, niin vois mennä hallille. Siellä on kyllä vapaata vasta tosi myöhään ja viikonloppuisin.
Ollaan me jotain pientä aina tehty kotona. Vähän on jumpattu ja viimeksi opeteltu tulemaan jalkojen väliin. Voi voi, se tuntui ensin kovin vaikealta. Ja sitten kun oppi, se haittasi hetken perjantain treeniä, kun meinasi aina vaan tulla jalkojen väliin joka välissä.
Perjantaina oli taas leikkikoulu. Kokeiltiin eka pelkääkö kiivetä keinulle. Ei pelännyt ja se siitä sitten. Alastulokontaktin osaa aika hyvin jo.
Sitten illan teema oli takaaleikkaus. Eipä olla sitä tehty kuin pari kertaa pihalla, eikä kyllä osattukaan nyt. Rane pyörähti aina väärään suuntaan ensin, koska tulee mun liikkeen mukana ja sitten kun vaihdankin puolta, what??! Yllätys! Kun saatiin kahden hypyn kanssa onnistumaan lelulla, kolmas oli jo liikaa. Kyllä Rane menee liikkuvaan leluun, mutta myös kuolleelle lelulle. Tuntui, että kolme hyppyä oli vaan liian pitkä matka Ranelle muistaa missä lelu oli. Ja tuo kyllä vähän mua naurattaa.
Tehtiin me toisenlaista takaaleikkaustakin, nimittäin whiskiä. Se taas onnistui hyvinkin. Ranen kanssa tekeminen vaan on niin kivaa. Ihanaa, kun se kasvaa ja voidaan pian treenailla enemmänkin.
5kk 10,5kg 45,5cm
5,5kk 11,0kg 46,5cm (Pyry oli tässä kohtaa 11,2 kg 49,5cm)
Kovin hoikkia poikia ovat molemmat tässä vaiheessa.
Rane, hassu pieni eläin. Eilen Saara tuli poikaystävänsä kanssa syömään. Pyry leikkii Markuksen kanssa aina. Rane nyt on Rane, pienellä varauksella. Markus erehtyi puhaltamaan Ranen naamalle. Ja siitäkös Rane sai sätkyn. Meni tuolin alle ja välillä taakse piiloon. Tuli sitten vasta moikkaamaan, kun olivat lähdössä. Tänään on Saaran synttäripäivä (järkkyä, 23 vuotta!) ja ruotsalaisuuden päivä, siksi God dag. Ja tulipa tuosta mieleen ruotsalainen asennekin!
maanantai 16. lokakuuta 2017
2017-10-13 Aksakokeilu
AKSAKOKEILU
Luullakseni olen selvittänyt Ranen ontumisen alkulähteen. Näin ainakin nyt uskon, että Rane ei liukastunut, koska hyppää sohvalta yms. niin nätisti. Sen sijaan uskon, että Pyry on nappassut, sen verran kovaa, että ei läpi, mutta mustelma. Ja kun siihen osui, se oli tietysti kipeä ja hetken ontui. Pyry on kyllä ollut ihailtavan pitkäpinnainen, mutta rajansa kaikella, aina ei jaksa. Yhtenä päivänä meinaan olin koneella Mikon huoneessa ja koirat lattialla mun selän takana. Oliko liian ahdasta vai mikä ärsytti, niin Masa sattumalta tuli juuri huoneeseen ja näki, että Pyry nappasi Ranea, jonka jälkeen Rane uikutti hetken. Se on kylläkin pentujen elinehto reagoida. Mutta se tapahtui niin nopeesti, että just ja just ehti nähdä tapahtuneen, vaikka ihan vieressä oli. Siinä vauhdissa nyt voi sattua enempi tai vähempi. Luin vähän lakia Pyrylle, mutta saa se Ranekin välillä kuulla kunniansa. Enempi ne on kuitenkin kavereita ja edelleenkin luotan, että hyvin tulevat kaikesta huolimatta toimeen.
Perjantai kolmastoista päästiin Ranen kanssa Saijan oppiin pentuleikkikseen, kun jäi viime perjantai meiltä välistä. Halusin jotain kivaa. Ja kyllä se onkin kivaa. Katottiin vähän estehakuisuutta ja esteelle lähettämistä eri kulmista. Normi ohjauksella ja valssilla. Kotiläksyksi saatiin harjoitella luopumista. Eli ensin pitää tehdä hommia, ja sitten vasta luvalla lelulle. Tehtiin myös keinun päähän menoa, josta sitten nostettiin alas. Rane oli jutuissa aika pätevä ja nopea, paitsi keinulla, se vähän jänskätti.
Sain vielä luvan kokeilla Pyryn kanssa aksaa. Ja voi miten se oli 10 kuukauden jälkeen ihanaa. Eipä Pyry näyttänyt unohtaneen suosikkilajiaan. Eikä hän ontunut illalla eikä seuraavana aamunakaan. Tämä oli testi, halusin kokeilla miten reagoi aksaan. Iisisti toki ollaan otettu, mutta en voi olla miettimättä Flexadin-nimistä valmistetta, kun myyntipuheiden perusteella se voi jopa pysäyttää nivelrikon. Pyry on saanut sitä joka päivä siitä lähtien, kun saatiin diagnoosi. En ole treenaamassa sitä joka viikko, mutta voisin ajatella tekeväni jotain silloin tällöin.
Oltiin myös Jaanan kanssa lauantaina tihkusateisessa metsässä pari kolme tuntia sienessä ja retkellä Rokokalliolla, jolloin koirat (Rane jäi kotiin) Pyry, Lumi ja Pena, saivat juosta vapaasti ees taas. Hyvin tuntui Pyry tämänkin retken kestävän. Ja hienosti koirat tulivat toimeen irti ollessaan. Ja tottakai uimaanhan Pyry meni heti kun silmä vältti. Ei vaan voinut vastustaa ;) Pyry <3
Luullakseni olen selvittänyt Ranen ontumisen alkulähteen. Näin ainakin nyt uskon, että Rane ei liukastunut, koska hyppää sohvalta yms. niin nätisti. Sen sijaan uskon, että Pyry on nappassut, sen verran kovaa, että ei läpi, mutta mustelma. Ja kun siihen osui, se oli tietysti kipeä ja hetken ontui. Pyry on kyllä ollut ihailtavan pitkäpinnainen, mutta rajansa kaikella, aina ei jaksa. Yhtenä päivänä meinaan olin koneella Mikon huoneessa ja koirat lattialla mun selän takana. Oliko liian ahdasta vai mikä ärsytti, niin Masa sattumalta tuli juuri huoneeseen ja näki, että Pyry nappasi Ranea, jonka jälkeen Rane uikutti hetken. Se on kylläkin pentujen elinehto reagoida. Mutta se tapahtui niin nopeesti, että just ja just ehti nähdä tapahtuneen, vaikka ihan vieressä oli. Siinä vauhdissa nyt voi sattua enempi tai vähempi. Luin vähän lakia Pyrylle, mutta saa se Ranekin välillä kuulla kunniansa. Enempi ne on kuitenkin kavereita ja edelleenkin luotan, että hyvin tulevat kaikesta huolimatta toimeen.
Perjantai kolmastoista päästiin Ranen kanssa Saijan oppiin pentuleikkikseen, kun jäi viime perjantai meiltä välistä. Halusin jotain kivaa. Ja kyllä se onkin kivaa. Katottiin vähän estehakuisuutta ja esteelle lähettämistä eri kulmista. Normi ohjauksella ja valssilla. Kotiläksyksi saatiin harjoitella luopumista. Eli ensin pitää tehdä hommia, ja sitten vasta luvalla lelulle. Tehtiin myös keinun päähän menoa, josta sitten nostettiin alas. Rane oli jutuissa aika pätevä ja nopea, paitsi keinulla, se vähän jänskätti.
Sain vielä luvan kokeilla Pyryn kanssa aksaa. Ja voi miten se oli 10 kuukauden jälkeen ihanaa. Eipä Pyry näyttänyt unohtaneen suosikkilajiaan. Eikä hän ontunut illalla eikä seuraavana aamunakaan. Tämä oli testi, halusin kokeilla miten reagoi aksaan. Iisisti toki ollaan otettu, mutta en voi olla miettimättä Flexadin-nimistä valmistetta, kun myyntipuheiden perusteella se voi jopa pysäyttää nivelrikon. Pyry on saanut sitä joka päivä siitä lähtien, kun saatiin diagnoosi. En ole treenaamassa sitä joka viikko, mutta voisin ajatella tekeväni jotain silloin tällöin.
Oltiin myös Jaanan kanssa lauantaina tihkusateisessa metsässä pari kolme tuntia sienessä ja retkellä Rokokalliolla, jolloin koirat (Rane jäi kotiin) Pyry, Lumi ja Pena, saivat juosta vapaasti ees taas. Hyvin tuntui Pyry tämänkin retken kestävän. Ja hienosti koirat tulivat toimeen irti ollessaan. Ja tottakai uimaanhan Pyry meni heti kun silmä vältti. Ei vaan voinut vastustaa ;) Pyry <3
sunnuntai 8. lokakuuta 2017
2017-10-08 Talvi tulee, treenit loppuu
TALVI TULEE, TREENIT LOPPUU
Treenit alkaa vähenee, ja nyt oli Pyryllä rallytokon vika ohjattu tänä vuonna. Heli oli laittanu meille hauskoja omia kylttejä muutaman oikean sekaan. Siel oli oravaistunta, tassun antoa, ihmisen ympärikiertäminen ja se myös takaperin, ihmisen takana seuraaminen ja haarojen välissä eteenpäinmeno. Noista saatiin pari uutta temppua treenattavaks eli tuo ihmisen ympäri takaperin ja haarojen välissä meno. Näissä tehtävissä aina pohdin minkä käskysanan siihen ottaisin. Ja niin nytkin. Mulla on jo käytössä "väli" ja se ei ole jalkojen väliin tulo. Vieläkään en oo keksiny minkä sanan siihen sitten ottaisin. Se oli hauskaa.
Koska ei olla HiHan eikä missään muussakaan tokoryhmässä, niin kasattiin oma ryhmä (minä,Anu,Anne,Mari ja Sari), joka treenaa silloin tällöin. Torstaina sitten sovittiin ulkotreenit.
Kentälle oli jo levitelty triljoona tötteröä. Ne ei muuten häirinneet, paitsi ruutuun menossa. Pyry tuijotti tötteröitä. Lähti ruutuun, mutta kiersi sitten epämääräisen lenkin siinä lähellä. Piti oikein läheltä ensin muistuttaa, että missä se ruutu onkaan nyt ja ettei noilla muilla tötteröillä ole väliä. Samoin hän jäi tehtävien välissä kiinni muiden liikkeeseen. Vaikea keskittyä, kun joku juoksee vauhdikkaasti lähellä.
Seuraaminen ja kaikki jättävät sujuivat hyvin. Jos seuraamiseen haluaisin Pyryn katseen, se pitäisi aloittaa alusta. Ja olen sitä yrittänyt enemmän ja vähemmän, katse vaan ei pysy muutamaa sekuntia kauempaa.
Uutena oli tyhjään lähettäminen. Sitä pitää treenata. Uutena myös kokeiltiin BH:n henkilöryhmää. Se nyt ei tuntunut lainkaan vaikealta, pelkkää seuraamista hihnalla ja ilman.
Tehtiin paikkaistuminen ryhmässä. Tuli sen verran hurmaavaa häiriötä, ettei Pyry pystynyt vastustamaan. Nimittäin vieressä ollut Seca lähti paikaltaan Pyryä kiehnäämään. Hetken pysyi, mutta sitten antoi luonto periksi, oli sen verran ihana tytteli. Seca yritti vielä toistamiseen, vasta kolmannella kerralla saatiin onnistumaan.
Vepetreenitkin on lopetettu jo joku aika sitten, mutta talkoissa tänään putsattiin veneet ja rensselit talviteloille. Eli Pyryllä ei ole nyt mitään treeniä talveksi. Byääh. Onneksi Ranella sentään on joka toinen viikko pientä kivaa pentuleikkikoulussa.
Rane on voinut hyvin. Ei ole ontunut, paitsi kerran, kun osui olkavarteen. Hihnassa on lenkitetty, mutta kotona saa olla vapaasti. Vain jos meinaavat ruveta riehumaan, olen lopettanut sen samantien. Rane on kyllä aika rohkee. Se vie Pyryltä jopa nahkaluun suusta, lelusta puhumattakaan. Pyry vaan siinä kohtaa katsoo minuun, että näitkö mitä toi teki. Pyryn kanssa ei pysty ollenkaan leikkimään samassa tilassa, kun Rane paukkaa siihen heti. Se on myös ylikävelijä. Sohvalla kun istumme, Rane kävelee koko ajan meidän yli edestakas. Hetken se on hauskaa, mutta sitten siihenkin pitää laittaa stoppi, rajansa kaikella. Se on myös vikkelä väkkärä. Mikähän siitä mahtaa isona tulla, jos siitä isoa edes koskaan kasvaa. Mutta on nää sellasia ihania velikultia.
Treenit alkaa vähenee, ja nyt oli Pyryllä rallytokon vika ohjattu tänä vuonna. Heli oli laittanu meille hauskoja omia kylttejä muutaman oikean sekaan. Siel oli oravaistunta, tassun antoa, ihmisen ympärikiertäminen ja se myös takaperin, ihmisen takana seuraaminen ja haarojen välissä eteenpäinmeno. Noista saatiin pari uutta temppua treenattavaks eli tuo ihmisen ympäri takaperin ja haarojen välissä meno. Näissä tehtävissä aina pohdin minkä käskysanan siihen ottaisin. Ja niin nytkin. Mulla on jo käytössä "väli" ja se ei ole jalkojen väliin tulo. Vieläkään en oo keksiny minkä sanan siihen sitten ottaisin. Se oli hauskaa.
Koska ei olla HiHan eikä missään muussakaan tokoryhmässä, niin kasattiin oma ryhmä (minä,Anu,Anne,Mari ja Sari), joka treenaa silloin tällöin. Torstaina sitten sovittiin ulkotreenit.
Kentälle oli jo levitelty triljoona tötteröä. Ne ei muuten häirinneet, paitsi ruutuun menossa. Pyry tuijotti tötteröitä. Lähti ruutuun, mutta kiersi sitten epämääräisen lenkin siinä lähellä. Piti oikein läheltä ensin muistuttaa, että missä se ruutu onkaan nyt ja ettei noilla muilla tötteröillä ole väliä. Samoin hän jäi tehtävien välissä kiinni muiden liikkeeseen. Vaikea keskittyä, kun joku juoksee vauhdikkaasti lähellä.
Seuraaminen ja kaikki jättävät sujuivat hyvin. Jos seuraamiseen haluaisin Pyryn katseen, se pitäisi aloittaa alusta. Ja olen sitä yrittänyt enemmän ja vähemmän, katse vaan ei pysy muutamaa sekuntia kauempaa.
Uutena oli tyhjään lähettäminen. Sitä pitää treenata. Uutena myös kokeiltiin BH:n henkilöryhmää. Se nyt ei tuntunut lainkaan vaikealta, pelkkää seuraamista hihnalla ja ilman.
Tehtiin paikkaistuminen ryhmässä. Tuli sen verran hurmaavaa häiriötä, ettei Pyry pystynyt vastustamaan. Nimittäin vieressä ollut Seca lähti paikaltaan Pyryä kiehnäämään. Hetken pysyi, mutta sitten antoi luonto periksi, oli sen verran ihana tytteli. Seca yritti vielä toistamiseen, vasta kolmannella kerralla saatiin onnistumaan.
Vepetreenitkin on lopetettu jo joku aika sitten, mutta talkoissa tänään putsattiin veneet ja rensselit talviteloille. Eli Pyryllä ei ole nyt mitään treeniä talveksi. Byääh. Onneksi Ranella sentään on joka toinen viikko pientä kivaa pentuleikkikoulussa.
Rane on voinut hyvin. Ei ole ontunut, paitsi kerran, kun osui olkavarteen. Hihnassa on lenkitetty, mutta kotona saa olla vapaasti. Vain jos meinaavat ruveta riehumaan, olen lopettanut sen samantien. Rane on kyllä aika rohkee. Se vie Pyryltä jopa nahkaluun suusta, lelusta puhumattakaan. Pyry vaan siinä kohtaa katsoo minuun, että näitkö mitä toi teki. Pyryn kanssa ei pysty ollenkaan leikkimään samassa tilassa, kun Rane paukkaa siihen heti. Se on myös ylikävelijä. Sohvalla kun istumme, Rane kävelee koko ajan meidän yli edestakas. Hetken se on hauskaa, mutta sitten siihenkin pitää laittaa stoppi, rajansa kaikella. Se on myös vikkelä väkkärä. Mikähän siitä mahtaa isona tulla, jos siitä isoa edes koskaan kasvaa. Mutta on nää sellasia ihania velikultia.
torstai 5. lokakuuta 2017
2017-10-04 Eläinten päivä hyvä päivä
ELÄINTEN PÄIVÄ HYVÄ PÄIVÄ
Jotta tällanen hermoheikko saa mielenrauhan, käytiin eilen sitten Ranen kanssa eläinlääkärissä, ekaa kertaa Vihtivetissä. Mukavan oloinen paikka ja oikein mukava lääkäri Tetti kokeili ensin vasemman etujalan. Ei missään mitään reagointia. Sitten oikea etujalka, ja tulihan sieltä vinkaisu, parikin. Ei ollut minun mielikuvitusta siis. Astui kyllä jo ihan hyvin, mutta ei aina ihan varannut koko painolla mielestäni. Rane reagoi siis oej kyyner ja olka.
Elikkäs kuvat piti ottaa. Punnitsin Ranen tullessa ja painoi 9,6 kg. Tetti tuli rauhoitusaineen kanssa ja totesi, että "aa sä oletkin noin hoikka poika" ja tuikkasi ruiskusta jonkun verran roskiin, "riittää se vähempikin". Ja riittihän se.
Hoitsu oli kans kovin ihastunut Raneen.
Sitten koitti totuuden hetki. Tetti näytti kuvat molemmista jaloista. Vasen, ei mitään. Oikea, ei mitään. Ei mitään poikkeavaa, kaikki siistiä niinkuin olla pitääkin, ainakin tällä erää. Voi huokaus, ihanaa. Kivi kyllä putosi sydämeltä.
Nyt sitten otetaan vähän aikaa iisisti, yritetään ainakin. Hihnalenkkejä ja ei mitään hirmuriehumisia Pyryn kanssa. Mutta liikkua sai, jos haluaa. Lekuri kehotti pitämään Ranen myös edelleen hoikkana. Aion myös hommata mattoja tiettyihin paikkoihin.
Tää oli eläinten päivä ja samalla Saijan nimipäivä, kaikin puolin hyvä päivä.
Jotta tällanen hermoheikko saa mielenrauhan, käytiin eilen sitten Ranen kanssa eläinlääkärissä, ekaa kertaa Vihtivetissä. Mukavan oloinen paikka ja oikein mukava lääkäri Tetti kokeili ensin vasemman etujalan. Ei missään mitään reagointia. Sitten oikea etujalka, ja tulihan sieltä vinkaisu, parikin. Ei ollut minun mielikuvitusta siis. Astui kyllä jo ihan hyvin, mutta ei aina ihan varannut koko painolla mielestäni. Rane reagoi siis oej kyyner ja olka.
Elikkäs kuvat piti ottaa. Punnitsin Ranen tullessa ja painoi 9,6 kg. Tetti tuli rauhoitusaineen kanssa ja totesi, että "aa sä oletkin noin hoikka poika" ja tuikkasi ruiskusta jonkun verran roskiin, "riittää se vähempikin". Ja riittihän se.
Hoitsu oli kans kovin ihastunut Raneen.
Sitten koitti totuuden hetki. Tetti näytti kuvat molemmista jaloista. Vasen, ei mitään. Oikea, ei mitään. Ei mitään poikkeavaa, kaikki siistiä niinkuin olla pitääkin, ainakin tällä erää. Voi huokaus, ihanaa. Kivi kyllä putosi sydämeltä.
Nyt sitten otetaan vähän aikaa iisisti, yritetään ainakin. Hihnalenkkejä ja ei mitään hirmuriehumisia Pyryn kanssa. Mutta liikkua sai, jos haluaa. Lekuri kehotti pitämään Ranen myös edelleen hoikkana. Aion myös hommata mattoja tiettyihin paikkoihin.
Tää oli eläinten päivä ja samalla Saijan nimipäivä, kaikin puolin hyvä päivä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)