KISANOMAISESTI
Seli seli, mulla löytyy aina hirmu hyvät selitykset miksi tein noin tai näin. Oikeesti mulla ei oo mitään selitystä eikä käsitystä miksi tämä aksa on taas näin vaikeeta. Ollaanko menty jopa takapakkia. En vaan saa tehtyä kokonaista rataa. Jos nyt rima putois vaan, niin ei haittaisi, mutta eksyminen/valuminen väärille esteille, murrrr...
Ja miten niin valuu, no tottakai kovin yllättävissä paikoissa, kuten putkijarruissa. Meidän bravuuri, not. Ne ei vaan toimi, Pyry ei käänny, kun en osaa. Jos käyn laittaa lelun toiseen päähän, niin joo kääntyy. Mutta se pitäis käydä laittaa sinne joka kerta. Tuntuu, että tee mitä vaan ja miten päin vaan, niin Pyryn pitää ensin tulla täysiä putkesta ulos ja vasta sitten se ehkä mahdollisesti kattoo mua, että mihin suuntaan pitäis kääntyy. No olihan siellä Saijan radalla toki muitakin valumiskohtia, kun mennään kovaa ja linja ei oo ihan suoraan seuraavalle.
Pahin kirosana on mulle "kisanomaisesti". Se meni jo siinä kohtaa metsään. I hate that word. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että paineistun jo siitä. Koira ei niinkään, vaan minä. Mun hermo ei kestä. Ei edes treeneissä. Lähinnä mun hermo ei kestä epäonnistumista. Ja mä jo nään ne kohdat missä epäonnistun ja usein olenkin oikeassa. Pää tekee jotain ja jalat jotain muuta. Ja epäonnistumisen jälkeen pitäis jatkaa vaan, what? ei pysty! Koska se kävi niin toteen, että ei tietty taaskaan onnistuta, ja sekös masentaa. Viis kiloo sitten oli ihan eri meininki, vai kultaako aika muistot. No ainakin me ollaan nyt vähän hukassa, eikä saada ehjiä ratoja millään aikaiseksi.
Koiraa on taas tänään kyllä kehuttu. Kyllä, se on hieno. Se menee kovaa ja se osaa paljon, mm. tänään vaikeat kepeillemenot. Ohjaaja vaan sössii muualla, kun ei osaa tehdä niitä jarruja, eikä rytmittää pitkiä estevälejä, eikä tehdä pakkovalsseja, eikä...eikä ainakaan kisanomaisesti.
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
sunnuntai 18. syyskuuta 2016
2016-09-18 P...HAU
P...HAU
Saijan kanssa tänään aamusella (ihan liian aikaisin, huoh!) kisaamassa Orimattilassa. Mutta onneks oli hieno ilma, kun oli vielä ulkokisat, ehkä viimeiset tänä vuonna. Tuomarina Hilpi Jaskari, jonka radat oli suht helpot, tai ainakin selkeet, vaikka ei onnistuttukaan. Tuloksena 5, hyl, 10.
Eka radalla muuten jees, mutta yllättäen tuli kolmannesta välistä kepeiltä pois. En oikein tiedä mitä tapahtui, ihan kuin olisi haistellut siinä kohtaa maata. Mutta ei muuta kuin uudestaan ja hyvin pujotteli loppuun asti, vaikka itse jäin kauemmaksi. Aikaa meni siis tuohon ja kontakteilla himmaa liian aikaseen, niin oltiin vitosella vasta yhdeksänsiä (nollia oli kuus).
Tokaradalla tuli taas hämmennys (lue: jähmettyminen). Putkesta näytti tulevan hypylle niin kovaa, että jäin paikalleni ja jatkosuunnitelma kepeille meni plörinäks. Rintamasuunta aukes, kun olin liian takana ja Pyry meni keppien sijasta edessä olevaan putkeen. Että silleen.
Vikalla radalla alku meni kuin unelma, ihan suunnitellusti, pakkovalssi ja heti seuraavalla takaakierrolla persjättö, jotta ehdin kunnolla tekee suoralle putkelle putkijarrun. Pituudella saatoin kääntää pään etsien mihin sitten, niin pituuden vika palikka kaatui. Sitten olin vielä juoksemassa eteenpäin, kun piti mennä putkesta putkeen, niin Pyry jäi siihen sitten pyörimään, ja siitä kielto.
Eli sama linja jatkuu, aina jotain ja ihan ohjaajan piikkiin. Lääkkeenä tähän nyt vaan lisää kisaamista. Sen verran on vaan viikonloppumenoja, ettei oikein ehdi ennenkuin vasta lokakuun puolivälissä. Ei oo reiluu. Onneks on sentään treenejä.
Saijan kanssa tänään aamusella (ihan liian aikaisin, huoh!) kisaamassa Orimattilassa. Mutta onneks oli hieno ilma, kun oli vielä ulkokisat, ehkä viimeiset tänä vuonna. Tuomarina Hilpi Jaskari, jonka radat oli suht helpot, tai ainakin selkeet, vaikka ei onnistuttukaan. Tuloksena 5, hyl, 10.
Eka radalla muuten jees, mutta yllättäen tuli kolmannesta välistä kepeiltä pois. En oikein tiedä mitä tapahtui, ihan kuin olisi haistellut siinä kohtaa maata. Mutta ei muuta kuin uudestaan ja hyvin pujotteli loppuun asti, vaikka itse jäin kauemmaksi. Aikaa meni siis tuohon ja kontakteilla himmaa liian aikaseen, niin oltiin vitosella vasta yhdeksänsiä (nollia oli kuus).
Tokaradalla tuli taas hämmennys (lue: jähmettyminen). Putkesta näytti tulevan hypylle niin kovaa, että jäin paikalleni ja jatkosuunnitelma kepeille meni plörinäks. Rintamasuunta aukes, kun olin liian takana ja Pyry meni keppien sijasta edessä olevaan putkeen. Että silleen.
Vikalla radalla alku meni kuin unelma, ihan suunnitellusti, pakkovalssi ja heti seuraavalla takaakierrolla persjättö, jotta ehdin kunnolla tekee suoralle putkelle putkijarrun. Pituudella saatoin kääntää pään etsien mihin sitten, niin pituuden vika palikka kaatui. Sitten olin vielä juoksemassa eteenpäin, kun piti mennä putkesta putkeen, niin Pyry jäi siihen sitten pyörimään, ja siitä kielto.
Eli sama linja jatkuu, aina jotain ja ihan ohjaajan piikkiin. Lääkkeenä tähän nyt vaan lisää kisaamista. Sen verran on vaan viikonloppumenoja, ettei oikein ehdi ennenkuin vasta lokakuun puolivälissä. Ei oo reiluu. Onneks on sentään treenejä.
perjantai 9. syyskuuta 2016
2016-09-07 Vanhuus ei tuu yksin
VANHUUS EI TUU YKSIN
Tiistaina taas odotettu Saijan treeni. Reisi, kun revähti pari viikkoa sitten, niin vähän varoin ja pelkäsin miten pelittää. En ehtinyt oikein spurttaamaan kunnolla, kun jo olin rähmälläni. Lähetin Pyryn putkeen, enkä yhtään katsonut koiraa, kunnes näin vilauksen ja muks, törmättiin ja siinä samassa muljautin sitten nilkkani. Sattui kyllä ihan hitokseen, mutta pääsin ylös ja ajoin autolla kotiinkin asti. Kai siinä venähti nivelsiteet tai jotku, onneksi ei mitään sen pahempaa. Enivei on se vielä vähän turvoksissa. Kävellä pystyn ihan hyvin nyt, mutta ei saa yhtään laittaa nilkkaa vinoon, sitten sattuu. Däm, vanhuus ei todellakaan tuu yksin. Polvi vois vielä mennä samasta jalasta...
Ärsyttävää, kun haluis treenaa. Oma huolimattomuus, itseä saa syyttää. Ehkei hoksottimet olleet ihan vimosen päälle enää kymmenen aikaan illalla. No mut annoin lelupalkan ja koiran Saijalle, että "täs" ja voi että ne meni upeesti. On se hienoo, kun sen osaa.
Keskiviikkona vepessä, vielä, kun ilmakin oli niin lämmin. Jatkettiin samaa kuin viimeksi, Lefa toimi koutsina. Hetsattiin köydenpätkällä rannassa, köysi veneeseen, ja sinne ui ja hienosti takas. Pari kertaa saatiin Pyry lähtee yhtään epäröimättä. Jes jes, se oli hieno näky, se on siis mahdollista. Kait se lukko joskus murtuu lopullisesti. Sitä odotellessa. Vielä on ainakin ens viikolla treeni, mutta ilmoista riippuen ja taitaa sitten jäädä talvitauolle.
Eilen jätin aksatreenit sattuneesta syystä väliin, mutta otin tottista omalla pihalla. Ruutuun meno on tavallaan haastavaa. Kun menee vauhdilla tarpeeks pitkälle, menee hienosti ja saan pysäytettyä. Mutta sen jälkeen liian nopeaoppinen koira rupee ennakoimaan, eikä mene enää ruutuun asti. Käyn sitten taputtelemassa ja laitan palkankin ruutuun ja silti vähän vaikeaa. Pöh.
Toinen ärsytys mikä tuli eilen pihalla esille oli tötsän kierto. Mulla ei ole sellasta korkeeta tötsää, vaan sellanen matalampi. Sitten kun pihalla on vielä aksahyppyjä, niin se on ihan mahottoman vaikeeta lähtee kiertää sitä tötsää. Ihan liian pieni mun pikku puudelille, mikä tötsä? en nää?
Tänään sitten ajattelin mennä rallytokoilee. Kunhan en astu yhtään vinoon pehmeellä kentällä. iiik.
Tiistaina taas odotettu Saijan treeni. Reisi, kun revähti pari viikkoa sitten, niin vähän varoin ja pelkäsin miten pelittää. En ehtinyt oikein spurttaamaan kunnolla, kun jo olin rähmälläni. Lähetin Pyryn putkeen, enkä yhtään katsonut koiraa, kunnes näin vilauksen ja muks, törmättiin ja siinä samassa muljautin sitten nilkkani. Sattui kyllä ihan hitokseen, mutta pääsin ylös ja ajoin autolla kotiinkin asti. Kai siinä venähti nivelsiteet tai jotku, onneksi ei mitään sen pahempaa. Enivei on se vielä vähän turvoksissa. Kävellä pystyn ihan hyvin nyt, mutta ei saa yhtään laittaa nilkkaa vinoon, sitten sattuu. Däm, vanhuus ei todellakaan tuu yksin. Polvi vois vielä mennä samasta jalasta...
Ärsyttävää, kun haluis treenaa. Oma huolimattomuus, itseä saa syyttää. Ehkei hoksottimet olleet ihan vimosen päälle enää kymmenen aikaan illalla. No mut annoin lelupalkan ja koiran Saijalle, että "täs" ja voi että ne meni upeesti. On se hienoo, kun sen osaa.
Keskiviikkona vepessä, vielä, kun ilmakin oli niin lämmin. Jatkettiin samaa kuin viimeksi, Lefa toimi koutsina. Hetsattiin köydenpätkällä rannassa, köysi veneeseen, ja sinne ui ja hienosti takas. Pari kertaa saatiin Pyry lähtee yhtään epäröimättä. Jes jes, se oli hieno näky, se on siis mahdollista. Kait se lukko joskus murtuu lopullisesti. Sitä odotellessa. Vielä on ainakin ens viikolla treeni, mutta ilmoista riippuen ja taitaa sitten jäädä talvitauolle.
Eilen jätin aksatreenit sattuneesta syystä väliin, mutta otin tottista omalla pihalla. Ruutuun meno on tavallaan haastavaa. Kun menee vauhdilla tarpeeks pitkälle, menee hienosti ja saan pysäytettyä. Mutta sen jälkeen liian nopeaoppinen koira rupee ennakoimaan, eikä mene enää ruutuun asti. Käyn sitten taputtelemassa ja laitan palkankin ruutuun ja silti vähän vaikeaa. Pöh.
Toinen ärsytys mikä tuli eilen pihalla esille oli tötsän kierto. Mulla ei ole sellasta korkeeta tötsää, vaan sellanen matalampi. Sitten kun pihalla on vielä aksahyppyjä, niin se on ihan mahottoman vaikeeta lähtee kiertää sitä tötsää. Ihan liian pieni mun pikku puudelille, mikä tötsä? en nää?
Tänään sitten ajattelin mennä rallytokoilee. Kunhan en astu yhtään vinoon pehmeellä kentällä. iiik.
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
2016-09-04 Tokoillaan
TOKOILLAAN
Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.
Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.
Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeestä maahan millään. Myöhemmin kotona asiasa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenasin liikkeestä istumista. Se olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri selkeesti etsien, että mitäs täältä pitäis löytää, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!
Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.
Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.
Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeestä maahan millään. Myöhemmin kotona asiasa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenasin liikkeestä istumista. Se olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri selkeesti etsien, että mitäs täältä pitäis löytää, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!
2016-09-04 Tokoillaan
TOKOILLAAN
Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.
Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.
Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeetä maahan millään. Myöhemmin kotona asiassa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenain liikkeestä isstumista. Sse olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!
Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.
Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.
Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeetä maahan millään. Myöhemmin kotona asiassa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenain liikkeestä isstumista. Sse olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!
sunnuntai 28. elokuuta 2016
2016-08-28 Taas kerran...
TAAS KERRAN ...
...pohdin, mikä meni vikaan. Miten se on niin vaikeaa. Ja silti niin koukuttavaa, ettei siitä voi luopuakaan. Kaikki meitin koiraharrastukset meinaan, joka ikinen. Kait se vaan on niin, että treenattavaa riittää ikuisesti.
Tiistaina aloitettiin taas Saijan treenit. Ei tehty nollana tiettykään, mutta muistaakseni se meni ihan ok. Heti tuli ilmi, jos en ollut ihan loppuun asti miettinyt esim. miltä puolelta ohjaan jonkun. Ja miksi en osannut päättää, niinpäniin.Tuosta epävarmuudesta johtuu kait osa, iso osa, epäonnistumisista. Ja keskittymisestä. Tai kai ne liittyy toisiinsa. Ja ja ja...
Keskiviikkona vepessä kiltti Heli kysyi Marikalta neuvoa Pyryn "jäätymiseen" rantaveteen. Hän ehdotti, että opettaisi siihen, että uimaan-käskyllä menisi hulluna veteen. Niinpä harjoiteltiin sitä. Hiekalta veteen uimaan ja Heli heitti sitten heti lelun veteen. Vikana Pyry hyppäsi sitten veneestä, että sai tehdä jotain muutakin. Toivottavasti tämä on askel kohti vientiä veneelle.
Torstaina HiHan aksatreeneissä, en enää muista mitä tehtiin, mutta sen muistan, että multa revähti reisi. Ei yhtään kiva. Taas pari kohtaa, jotka etukäteen arvasin, mutta jotka myös yllätti hankaluudellaan. Niitä kohtia vaan löytyy, joissa se epävarmuus tulee esille. Tunnistan vaikeat kohdat, mutta että niin vaikeat...ei voi olla.
Perjantaina en ehtinyt rallytokoon, kun töissä meni iltaysiin. Lauantaina olin kisoissa ratahenkilönä. Mutta sunnuntaina, silloin taas kisattiin. Tällä kertaa HiHan omissa 30 vuotis-kisassa Hiidenkirnussa pesisstadikalla. Ihan mahtavaa, kolme hyllyä, noup! Eka rata varsinkin oli ihan otettavissa. Minä huolimaton. Lähdin ennakoimaan pituutta ja olin lähettävinäni putkeen, niin ohi tuli mun mukana. Sitten kun luulin Pyryn lentävän/irtoovan, eipä irronnutkaan ja jätti yhden hypyn välistä.
Toka rata, kosahti kolmosesteellä, jota mietinkin pitkään mitä siinä tekisin, ikävä kulma putkelta ja ikävä kulma kepeille. Hyppäsi sitten viuh vaan väärältä puolelta, kun en osannut kääntyä oikea-aikaisesti.
Kolmannella radalla eka moka tuli taas alkuun, kun lennossa (todella järkevää) muutin vielä suunnitelmaa. Tuli putkesta ja taas ikävä kulma, kun piti lähettää hypyn kautta putkeen. Siinä mun piti vaan kaksin käsin vähän vekata. Jostain keksin, että tässähän teen ihan vastakäännöksen, että saan varmasti kääntymään oikeean päähän putkea. Pyry teki sitten niin tiukan käännöksen, että tuli ihan mun mukaan taas. Kepeillä meni myös ekaks ohi, kun olin tyhmä menossa samaan aikaan hänen kanssaan (juu ei ole kädessä vietävä koira ei). Mutta se hylly...tais mennä liian aikaisin putkeen ennen hyppyä takakaarteessa.
Sentään putkirallissa saatiin illan viimeisen lähdön voitto. Siinä kohtaa vaan oli jo vähän vaikeuksia juosta tällä reidellä. Luulin, että se olisi ollut kunnossa jo, mutta ei sit kuitenkaan. Pidin vaan reidestä kiinni ja juoksin. Ja nyt kuulin, että siinä paranemisessa saattaa mennä kuukausikin. Ei käy. En suostu.
Että taas kerran ... ei saatu nollia, saatikka edes tuloksia. Niin turhauttavaa.
Ohjaajassa vika muuallakin kuin reidessä.
...pohdin, mikä meni vikaan. Miten se on niin vaikeaa. Ja silti niin koukuttavaa, ettei siitä voi luopuakaan. Kaikki meitin koiraharrastukset meinaan, joka ikinen. Kait se vaan on niin, että treenattavaa riittää ikuisesti.
Tiistaina aloitettiin taas Saijan treenit. Ei tehty nollana tiettykään, mutta muistaakseni se meni ihan ok. Heti tuli ilmi, jos en ollut ihan loppuun asti miettinyt esim. miltä puolelta ohjaan jonkun. Ja miksi en osannut päättää, niinpäniin.Tuosta epävarmuudesta johtuu kait osa, iso osa, epäonnistumisista. Ja keskittymisestä. Tai kai ne liittyy toisiinsa. Ja ja ja...
Keskiviikkona vepessä kiltti Heli kysyi Marikalta neuvoa Pyryn "jäätymiseen" rantaveteen. Hän ehdotti, että opettaisi siihen, että uimaan-käskyllä menisi hulluna veteen. Niinpä harjoiteltiin sitä. Hiekalta veteen uimaan ja Heli heitti sitten heti lelun veteen. Vikana Pyry hyppäsi sitten veneestä, että sai tehdä jotain muutakin. Toivottavasti tämä on askel kohti vientiä veneelle.
Torstaina HiHan aksatreeneissä, en enää muista mitä tehtiin, mutta sen muistan, että multa revähti reisi. Ei yhtään kiva. Taas pari kohtaa, jotka etukäteen arvasin, mutta jotka myös yllätti hankaluudellaan. Niitä kohtia vaan löytyy, joissa se epävarmuus tulee esille. Tunnistan vaikeat kohdat, mutta että niin vaikeat...ei voi olla.
Perjantaina en ehtinyt rallytokoon, kun töissä meni iltaysiin. Lauantaina olin kisoissa ratahenkilönä. Mutta sunnuntaina, silloin taas kisattiin. Tällä kertaa HiHan omissa 30 vuotis-kisassa Hiidenkirnussa pesisstadikalla. Ihan mahtavaa, kolme hyllyä, noup! Eka rata varsinkin oli ihan otettavissa. Minä huolimaton. Lähdin ennakoimaan pituutta ja olin lähettävinäni putkeen, niin ohi tuli mun mukana. Sitten kun luulin Pyryn lentävän/irtoovan, eipä irronnutkaan ja jätti yhden hypyn välistä.
Toka rata, kosahti kolmosesteellä, jota mietinkin pitkään mitä siinä tekisin, ikävä kulma putkelta ja ikävä kulma kepeille. Hyppäsi sitten viuh vaan väärältä puolelta, kun en osannut kääntyä oikea-aikaisesti.
Kolmannella radalla eka moka tuli taas alkuun, kun lennossa (todella järkevää) muutin vielä suunnitelmaa. Tuli putkesta ja taas ikävä kulma, kun piti lähettää hypyn kautta putkeen. Siinä mun piti vaan kaksin käsin vähän vekata. Jostain keksin, että tässähän teen ihan vastakäännöksen, että saan varmasti kääntymään oikeean päähän putkea. Pyry teki sitten niin tiukan käännöksen, että tuli ihan mun mukaan taas. Kepeillä meni myös ekaks ohi, kun olin tyhmä menossa samaan aikaan hänen kanssaan (juu ei ole kädessä vietävä koira ei). Mutta se hylly...tais mennä liian aikaisin putkeen ennen hyppyä takakaarteessa.
Sentään putkirallissa saatiin illan viimeisen lähdön voitto. Siinä kohtaa vaan oli jo vähän vaikeuksia juosta tällä reidellä. Luulin, että se olisi ollut kunnossa jo, mutta ei sit kuitenkaan. Pidin vaan reidestä kiinni ja juoksin. Ja nyt kuulin, että siinä paranemisessa saattaa mennä kuukausikin. Ei käy. En suostu.
Että taas kerran ... ei saatu nollia, saatikka edes tuloksia. Niin turhauttavaa.
Ohjaajassa vika muuallakin kuin reidessä.
sunnuntai 21. elokuuta 2016
2016-08-21 Huoh
HUOH
Viikossa on taas treenattu monta asiaa. Viiden päivän aikana neljä treeniä. Huoh.
Keskiviikkona vepessä taas ulkopuolinen kouluttaja, Satu Siikasaari. Yritimme saada Pyryn uimaan veneelle "leikkimään", että saataisiin veneestä mukava juttu. Satu halusi kokeilla sitä, että jos se toimisi paremmin, että minä olen veneessä. Sanoin, etten ole huomannut mitään eroa kuka on missäkin. Eikä sillä oikeestaan ollutkaan. Niin kauan kuin Pyryn jalat ylettää pohjaan, se yrittää kääntyä ympäri takaisin rantaan. Mutta kun Pyry on uintisyvyydessä se sentään yrittää uida ainakin jonkun matkaa. Pyry ui veneelle ja yrittää samantien lähteä takaisin rantaan. Sitä saa oikein maanitella takaisin "leikkimään". Ja sitten hän lähti puolet kauemmas takaviistoon uimaan lumpeelle??? Tuntui, että lyödään vaan päätä seinään, eikä edistytä tässä asiassa yhtään. Lopussa Satu sanoikin, etten luovuttaisi Pyryn kanssa. Sillä on nyt vaan joku lukko ja kun sen yli pääsee, niin asiat todennäköisesti edistyy huimaa vauhtia. Huoh. Voisko se tapahtuu jo ens keskiviikkona!
Torstaina oli taasen aksassa Ville Liukan treenit. Oikein kiva vauhdikas rata. Aika alussa oli suora putki, josta piti saada kääntymään. Yritin sitten kaikenlaisia putkijarruja, ja lopputulos oli suurinpiirtein sama. Tuntui, että Pyry alkaa jarruttamaan vasta, kun tulee putkesta, eli kaarrosta pukkaa. Lopulta päädyimme toimivimpaan ratkaisuun, valssiin putken päässä. What? Tarkoittaa pientä kalastelua, mutta se silti toimi parhaiten. Eli ota etumatkaa ja juokse hulluna putken toiseen päähän valssaamaan.
Kokeilin japsia yhteen kohtaan toisen putken jälkeen. Villen todistaessa Pyry vielä oikein kiihdytti putken jälkeen. Eli ei japsia ainakaan siihen kohtaan, kun piti jarruttaa ja kääntyä hypylle.
Taas toisessa kohtaa oma ohjausvalintani, mitä muut eivät olleet keksineet käyttää, ei edes Ville, toimi superisti. Happy about that.
Aika jaettiin kahteen 8 minuutin osaan ja sain molemmilla kerroilla tehtyä koko radan. Siitä voi jo päätellä, että treeni meni suht hyvin. Huoh.
Lauantaina Porvoossa agilityn piirimestaruuskisoissa. Oltiin Pyryn kanssa yksilöissä ja HiHan joukkueessa.
Kermisen agilityradalla virheitä tuli kaksi, takaakierron rima putosi ja keinulta alastulokontakti, eikä! Keinu on ollut meidän kontakteista varmin! Jäi jotenkin vauhti päälle, niin turhaa kiirehdin keinulla. Oli kuulemma sellanen siisti alastulovirhe, ei mikään lentokeinu. Takaakiertorima nyt ei ollut mitenkään yllätys. Aika tais olla hyvä, mutta kymppi kuitenkin virheistä, oltaisko oltu jotain 25/71.
Siimeksen hyppiseltä vitonen. Radalla oli ainakin kolme kohtaa, jossa putki oli ansana. Ja me selvitettiin ne kaikki, hei mun koirahan on ollut lähestulkoon kuulolla. Ihan ei kaikki kohdat menny niinkuin suunnittelin, niin takakulmassa hyppäsi riman, mutta osui siivekkeeseen, joka sitten kaatui. Meni vähän läheltä. Tällä radalla oltiin vitosella 11.
Nyt odottelen yhteislopputuloksia nettiin, kun se jäi nyt vähän epäselväksi, mihin sijoituttiin piirikisassa. Jokatapauksessa oltiin HiHan makseista ainoat, jotka sai tuloksen. Sori sori, unohdin Rytsölän, joka oli hienosti Piirin kakkonen! Onnittelut! Olin jo ekan radan jälkeen tyytyväinen, kun sain tuloksen. Ja kun saatiin tulos jokaiselta radalta, niin olin tosi happy. Viimeaikoina kun on ollut vähän vallatonta ja vaikeaa loman jäljiltä. Ja varsinkin, kun radat oli ihan haastavia ja todella vauhdikkaita. Huoh.
Ja oltiin piirikisan maksien 11/66, ei ihan huono!
Joukkueradalla sitten alun 45 asteen keppiavokulma meni upeesti. Hyvin päästiin keinulle asti, mutta siinä olin vähän jäljessä ja Pyry hyppäsi liian aikaisin sivuun, niin kuulemma siitä olis pitänyt saada tai saatiin tuplavirhe, liian aikainen poistuminen ja alastulovirhe. Tuollaisesta en ole koskaan kuullutkaan. Voi däm, taas keinu. Mutta kun ei ole opetettu menemään esteen päähän, niin...ja loppusuora oli kentän toisesta päästä toiseen päähän muurin renkaan ja hyppyjen kautta. Juoksin minkä kerkesin, mutta ennen vikaa hyppyä Pyry teki ympyrän, kun jäi katsomaan mihin jäin, niin siitä virhe. Oli kyllä kaasu pohjassa, tuloksissa 10 virhepistettä, varmaan sihteerin virhe, mutta ei se haitannut, kun Anukin sai 10 ja kun kolmen parhaan tulos lasketaan. Anu meni seuraavana ja sai myös kymmenen, kepeiltä! Mitä mitä, Max? Troya meni keinun ohi ja sai vitosen. Luottopari Sirkka Sumulla sai nollan. HiHa lopputuloksissa uudenmaan piirin kuudensia. Kivaa ja jännää oli. Huoh.
Tänään sunnuntaina sitten lupauduin Alen Marekovicin (Pyryn isän kasvattajan) treeneihin Racinell Areenalla. Kyllä vähän jänskätti miten vaikea treeni ja selviänkö siitä kunnialla. Ilmeisesti sain kuitenkin hyväksytyn. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia. Valssattiin hulluna. Ja mentiin kovaa. Kokoajan. Huoh. Mutta oli hauskaa.
Suoran putken jälkeisellä hypyllä piti saada kääntymään, ja olihan siinä vähän tekemistä. Mutta siinä tuli hyvä huomio, että pitää vaan rohkeesti juosta esteelle jarruttamaan (ja ottaa etumatkaa niin paljon kuin saa sitä ennen). Yritän muistaa tuon. Toinen yllätys oli putken jälkeinen takaakierto, että pystyin vain käydä kauempaa näyttämässä ja Pyry jäi tekemään takaakierron itse, pudottamatta rimaa, jes. Kolmas mieluisa asia oli, että selvisin sellaisesta valssiletkasta. Lopussa rupesi jo naurattamaan, kun tuntui, että loppuuko nää valssit ikinä. En oo mikään valssien ystävä, mutta tuossa kohtaa niitä oli ihan kiva tehdä.
Eipä olla Pyryn kanssa varmaan koskaan oltu noin väsyneitä tai ainakaan pitkään pitkään aikaan. Onneksi mentiin kahdessa 10 minuutin osassa, niin sai hengähtää kunnolla välissä. Huoh. Ja "katsomossakin" oli varsin hauskaa. Se mitä jäi mieleen Alenilta oli, että rohkeasti vain eteenpäin vaikka vauhtia onkin ja toinen ohje, että ohjaisin voimakkaammin, ja kerron Pyrylle koko ajan mihin mennään. Kiitos.
Viikossa on taas treenattu monta asiaa. Viiden päivän aikana neljä treeniä. Huoh.
Keskiviikkona vepessä taas ulkopuolinen kouluttaja, Satu Siikasaari. Yritimme saada Pyryn uimaan veneelle "leikkimään", että saataisiin veneestä mukava juttu. Satu halusi kokeilla sitä, että jos se toimisi paremmin, että minä olen veneessä. Sanoin, etten ole huomannut mitään eroa kuka on missäkin. Eikä sillä oikeestaan ollutkaan. Niin kauan kuin Pyryn jalat ylettää pohjaan, se yrittää kääntyä ympäri takaisin rantaan. Mutta kun Pyry on uintisyvyydessä se sentään yrittää uida ainakin jonkun matkaa. Pyry ui veneelle ja yrittää samantien lähteä takaisin rantaan. Sitä saa oikein maanitella takaisin "leikkimään". Ja sitten hän lähti puolet kauemmas takaviistoon uimaan lumpeelle??? Tuntui, että lyödään vaan päätä seinään, eikä edistytä tässä asiassa yhtään. Lopussa Satu sanoikin, etten luovuttaisi Pyryn kanssa. Sillä on nyt vaan joku lukko ja kun sen yli pääsee, niin asiat todennäköisesti edistyy huimaa vauhtia. Huoh. Voisko se tapahtuu jo ens keskiviikkona!
Torstaina oli taasen aksassa Ville Liukan treenit. Oikein kiva vauhdikas rata. Aika alussa oli suora putki, josta piti saada kääntymään. Yritin sitten kaikenlaisia putkijarruja, ja lopputulos oli suurinpiirtein sama. Tuntui, että Pyry alkaa jarruttamaan vasta, kun tulee putkesta, eli kaarrosta pukkaa. Lopulta päädyimme toimivimpaan ratkaisuun, valssiin putken päässä. What? Tarkoittaa pientä kalastelua, mutta se silti toimi parhaiten. Eli ota etumatkaa ja juokse hulluna putken toiseen päähän valssaamaan.
Kokeilin japsia yhteen kohtaan toisen putken jälkeen. Villen todistaessa Pyry vielä oikein kiihdytti putken jälkeen. Eli ei japsia ainakaan siihen kohtaan, kun piti jarruttaa ja kääntyä hypylle.
Taas toisessa kohtaa oma ohjausvalintani, mitä muut eivät olleet keksineet käyttää, ei edes Ville, toimi superisti. Happy about that.
Aika jaettiin kahteen 8 minuutin osaan ja sain molemmilla kerroilla tehtyä koko radan. Siitä voi jo päätellä, että treeni meni suht hyvin. Huoh.
Lauantaina Porvoossa agilityn piirimestaruuskisoissa. Oltiin Pyryn kanssa yksilöissä ja HiHan joukkueessa.
Kermisen agilityradalla virheitä tuli kaksi, takaakierron rima putosi ja keinulta alastulokontakti, eikä! Keinu on ollut meidän kontakteista varmin! Jäi jotenkin vauhti päälle, niin turhaa kiirehdin keinulla. Oli kuulemma sellanen siisti alastulovirhe, ei mikään lentokeinu. Takaakiertorima nyt ei ollut mitenkään yllätys. Aika tais olla hyvä, mutta kymppi kuitenkin virheistä, oltaisko oltu jotain 25/71.
Siimeksen hyppiseltä vitonen. Radalla oli ainakin kolme kohtaa, jossa putki oli ansana. Ja me selvitettiin ne kaikki, hei mun koirahan on ollut lähestulkoon kuulolla. Ihan ei kaikki kohdat menny niinkuin suunnittelin, niin takakulmassa hyppäsi riman, mutta osui siivekkeeseen, joka sitten kaatui. Meni vähän läheltä. Tällä radalla oltiin vitosella 11.
Nyt odottelen yhteislopputuloksia nettiin, kun se jäi nyt vähän epäselväksi, mihin sijoituttiin piirikisassa. Jokatapauksessa oltiin HiHan makseista ainoat, jotka sai tuloksen. Sori sori, unohdin Rytsölän, joka oli hienosti Piirin kakkonen! Onnittelut! Olin jo ekan radan jälkeen tyytyväinen, kun sain tuloksen. Ja kun saatiin tulos jokaiselta radalta, niin olin tosi happy. Viimeaikoina kun on ollut vähän vallatonta ja vaikeaa loman jäljiltä. Ja varsinkin, kun radat oli ihan haastavia ja todella vauhdikkaita. Huoh.
Ja oltiin piirikisan maksien 11/66, ei ihan huono!
Joukkueradalla sitten alun 45 asteen keppiavokulma meni upeesti. Hyvin päästiin keinulle asti, mutta siinä olin vähän jäljessä ja Pyry hyppäsi liian aikaisin sivuun, niin kuulemma siitä olis pitänyt saada tai saatiin tuplavirhe, liian aikainen poistuminen ja alastulovirhe. Tuollaisesta en ole koskaan kuullutkaan. Voi däm, taas keinu. Mutta kun ei ole opetettu menemään esteen päähän, niin...ja loppusuora oli kentän toisesta päästä toiseen päähän muurin renkaan ja hyppyjen kautta. Juoksin minkä kerkesin, mutta ennen vikaa hyppyä Pyry teki ympyrän, kun jäi katsomaan mihin jäin, niin siitä virhe. Oli kyllä kaasu pohjassa, tuloksissa 10 virhepistettä, varmaan sihteerin virhe, mutta ei se haitannut, kun Anukin sai 10 ja kun kolmen parhaan tulos lasketaan. Anu meni seuraavana ja sai myös kymmenen, kepeiltä! Mitä mitä, Max? Troya meni keinun ohi ja sai vitosen. Luottopari Sirkka Sumulla sai nollan. HiHa lopputuloksissa uudenmaan piirin kuudensia. Kivaa ja jännää oli. Huoh.
Tänään sunnuntaina sitten lupauduin Alen Marekovicin (Pyryn isän kasvattajan) treeneihin Racinell Areenalla. Kyllä vähän jänskätti miten vaikea treeni ja selviänkö siitä kunnialla. Ilmeisesti sain kuitenkin hyväksytyn. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia. Valssattiin hulluna. Ja mentiin kovaa. Kokoajan. Huoh. Mutta oli hauskaa.
Suoran putken jälkeisellä hypyllä piti saada kääntymään, ja olihan siinä vähän tekemistä. Mutta siinä tuli hyvä huomio, että pitää vaan rohkeesti juosta esteelle jarruttamaan (ja ottaa etumatkaa niin paljon kuin saa sitä ennen). Yritän muistaa tuon. Toinen yllätys oli putken jälkeinen takaakierto, että pystyin vain käydä kauempaa näyttämässä ja Pyry jäi tekemään takaakierron itse, pudottamatta rimaa, jes. Kolmas mieluisa asia oli, että selvisin sellaisesta valssiletkasta. Lopussa rupesi jo naurattamaan, kun tuntui, että loppuuko nää valssit ikinä. En oo mikään valssien ystävä, mutta tuossa kohtaa niitä oli ihan kiva tehdä.
Eipä olla Pyryn kanssa varmaan koskaan oltu noin väsyneitä tai ainakaan pitkään pitkään aikaan. Onneksi mentiin kahdessa 10 minuutin osassa, niin sai hengähtää kunnolla välissä. Huoh. Ja "katsomossakin" oli varsin hauskaa. Se mitä jäi mieleen Alenilta oli, että rohkeasti vain eteenpäin vaikka vauhtia onkin ja toinen ohje, että ohjaisin voimakkaammin, ja kerron Pyrylle koko ajan mihin mennään. Kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)