RANNIKKO
Pitkästä aikaa taas treeneissä, tällä kertaa Rannikon Timon. Rata oli kivan haastava vauhtirata, jossa oli usein parikin vaihtoehto-ohjausta. Me otettiin vähän iisimmin Pyryn kanssa ja tehtiin noin puoli rataa. Reisi tuntui olevan ihan jees, eikä tuo palkeenkielikään haitannut, kun oli kunnolla teipattu. Olipa ihanaa taas treenata Pyryn kanssa. Kovaa ja pitkällä laukalla se menee vaan edelleen. Voi kääk, haastavaa todella!
Löytyipä uusi treenattava kohtakin (yksi niistä). Pyry ei meinannut millään mennä u-putkeen, jos minä olin U:n "ulkopuolella" (ei siis takana, vaan vieressä) ja lähdössä seuraavalle. Hiukka oli hankalaa saada putki lukittua, kun pystyi vielä 10 cm ennen putken suuta kääntymään pois ja lähti sitten, samaan suuntaan mun kanssa, puomille. Mammanpoika. Se oli vaan sellainen puomin leijeröintikohta, jossa oli saatava etumatkaa reilusti ja juostava kovaa, että kerkesi jatkon ohjaamaan. Ja niinhän siinä kävi, kun en saanut sitä etumatkaa kun pitikin yhtäkkiä varmistella putkeen menoa (hä putkihullu Pyry!), että Pyry meni sitten kaksi hyppyä yhden hinnalla. Ei hirveesti reagoinut tuossa vauhdissa mun kroppaan.
No kokeiltiin sitä toistakin vaihtoehtoa mennä puomin toiselta puolelta, ja tällä kertaa jäin vielä sinne u-putken taakse ohjaamaan. Siinäkin oli kiire, mutta siihen ehti paremmin ja se onnistui siis paremmin ja sain jopa jonkun matkan päästä kovassa vauhdissa kiertämään takaa (kun en itse sinne ehtinyt).
Olihan siellä toki muitakin haastavia kohtia. Mä niin haluaisin tehdä nuo uudestaan eri vaihtoehdoilla. Ja kokeilla tietty myös loppurataa. Etukäteen rataa paperilla katsottuani olisin tehnyt jotkut kohdat erilailla. Niin ne suunnitelmat muuttuu, kun pääsee kentälle rataan tutustumaan.
Timppa kyseli Pyryn kokoa ja painoa, kun se tuntuu olevan bortsuilla vaikea arvata. Sanoin painoksi n.20 kg, enkä paljoo valehdellut, kun vaaka näytti kotona 20,5 kg. Opinkohan mä koskaan tuota hoikkanilkkaa ohjaamaan. Niin tai näin kivaa oli jokatapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti