NO DO NODO
Torstaina olin kouluttamassa ja tein treenin edellisen viikonlopun Jalosen radasta, koskapa se jäi kaivelemaan mieltä. Ja joopa joo, jäin samaan kohtaan kuin kisoissa, vauhdilla putkeen ja sieltä olis pitäny kääntyy tiukasti. Noh, eipä kääntynyt vieläkään tarpeeks. Kukaan ei lentäny niin lähelle keppejä kuin Pyry.
Ja jos olen johonkin luottanut, niin Pyryn keppeihin. Ja kisoissa menikin 90 asteen avokulman hienosti. Noh, eipä mennyt enää. Vaikka mitä tein, meni kakkosesta. Vasta kun leikkasin takaa, meni oikein. No can do. What? Nytkö alan sitten pelkäämään keppien onnistumista? En kyllä suostu.
Sunnuntaina kisaamassa Hyvinkäällä NoDo'n kisoissa, tuomarina Arto Laitinen. Milloinkohan olen edellisen kerran ollut siinä hallissa, kauan kauan sitten ja se oli yhä ihan samanlainen.
Radat oli jonkunverran kiemuraisia, mutta ihan kivoja. Tosin alkukatsauksella tuntui taas olevan esteitä pitkillä väleillä.
Alku tuntui hyvältä, kun hyppis meni ihan hienosti. Vain yksi rima putosi, kun avasin suuni riman kohdalla. Mutta sillä vitosella vasta 15./60, kun tuli 13 nollaa.
Toka rata oli jotain ihan kummallista. Me ei oltu Pyryn kanssa samalla aaltopituudella. En tiedä muistuttiko agilityä edes. Rimoja tuli alas monta, ja siinä kohtaa, noin puolessa välissä, totesin, että nyt riittää. En oikein vieläkään tajua mitä tapahtui. Toka rima kun tuli alas, se ajatus vaan ehkä jäi mun päähän. Noloa. Enkä puhunut Pyrylle vähään aikaan.
Pyry olikin paremmin kuulolla taas vikalla aksaradalla. Hylly sieltäkin tuli, kun paukkas väärään päähän putkea tiukassa päällejuoksukohdassa, johon en siis kerennyt. Jatkoin kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja loppurata meni ihan jees.
Rimat ainakin pysyi tällä kertaa.
Little Step'sien (3 kpl) tulos ei tänään ollut hääppönen. Todettiin sitten, että paikassa oli todellakin vikaa, koska koirat ja ohjaushan oli täydellistä. <3 <3
maanantai 4. huhtikuuta 2016
maanantai 28. maaliskuuta 2016
27.3.2016 TSAU vaan
TSAU VAAN
Kisaamassa jälleen, tällä kertaa vain aksaradat. Tuomareina A Viitanen, Jalonen, (hyppis Räsänen) ja Jalonen. Nollia ei kovin paljoa tullut. Kaikki radat oli suhteellisen haasteellisia, Jalosenkin. Ei sillä, tykkään haasteellisista radoista. Niiden vaikeissa kohdissa kun onnistuu, on se vaan niin palkitsevaa. Tänään olisi voinut onnistua, nollia olis ollu tarjolla, kun niin moni epäonnistui.
Radat oli vauhdikkaita, että sai todella välillä pistää monoa toisen eteen. Ikäviä ansoja oli siellä täällä. Tulokset HYL, HYL ja HYL. Plääh.
Ekalla radalla alussa piti saada puomin alla olevasta putkesta kepeille, kun ulosmenosta syötti suoraan kakkoshypylle ja oikealla puolella oli A. Olin niin tyytyväinen, kun keksin tehdä japanilaisen (kai se oli sen niminen) ja se vielä onnistui. Ensin oli saatava putkesta kääntymään oikeaan käteen, sitten äkkiä vaihto toiseen, ettei mene A:lle ja siitä sitten annoin Pyryn mennä ensin kepeille ja eiku mukaan. Mutta sitten myöhemmin, kun rima putos, ajatus hetkeks herpaantui ja Pyry lens väärään putkeen. Loppu rata oli taas priimaa, eikä menty ansoihin enää.
Toka rata about jees, mutta putkijarrusta huolimatta Pyry kaartoi keppien läpi vasta oikealle hypylle takaakiertoon. Siitä jatkui sitten ässänä pitkillä väleillä, että kiire tuli. Tällaisia pitkiä välejä ässänä oli pääsiäisenä enemmänkin. Puomi-putki-erottelu meni upeesti parikin kertaa. Ja kepeille menot, jes. Mutta kylläkin lähti puomilta omin luvin liikkeeseen, mutta en sitten perskuta palauttanut, vaan mentiin maaliin.
Kolmannella radalla alun muurin jälkeinen hyppy inhottavassa kulmassa. Tein sinne pakkovalssijaakotuksen, kun piti saada tiukka käännös lähes hypyn kohdalla alkavalle puomille. Puomilta taas kepit 90 asteen kulmassa ja vieressä tietty hyppy. Että jos ohjasit kunnolla nurkkaa kohti, saattoi mennä hypylle. Ja toinen mahdollinen vaihtoehto jos sitä varoo, voi mennä kakkosesta sisään. Mä ajattelin, että tän homman jätän Pyrylle, koska sen se osaa. Ja niinhän se osasi. Keppien jälkeen vaan leijeröin yhden hypyn, ja käännyin ottamaan vastaan rintamasuunta poispäin, ja what? Pyry läks vieressä olevalle suoralle putkelle. Ehkä mun käsiliike aiheutti sen, ei voi tietää. No jatkoin vielä matkaa, poikkari meni hienosti. Mutta keinulta sitten taas varasti, palautin ja suorinta tietä veks.
Että sellaset hyllyt. Paljon hyvää toki, mutta jäi harmittamaan silti pienet virheet. Kun se ei paljoa vaadi, että rytmi hajoaa tai koira menee väärälle esteelle. Enpä ole muuten pahasti jännittänytkään. Kiitos jokaviikkoisen kisaamisen. Lisää vaan kisoja ja miksei treenejäkin.
Kisaamassa jälleen, tällä kertaa vain aksaradat. Tuomareina A Viitanen, Jalonen, (hyppis Räsänen) ja Jalonen. Nollia ei kovin paljoa tullut. Kaikki radat oli suhteellisen haasteellisia, Jalosenkin. Ei sillä, tykkään haasteellisista radoista. Niiden vaikeissa kohdissa kun onnistuu, on se vaan niin palkitsevaa. Tänään olisi voinut onnistua, nollia olis ollu tarjolla, kun niin moni epäonnistui.
Radat oli vauhdikkaita, että sai todella välillä pistää monoa toisen eteen. Ikäviä ansoja oli siellä täällä. Tulokset HYL, HYL ja HYL. Plääh.
Ekalla radalla alussa piti saada puomin alla olevasta putkesta kepeille, kun ulosmenosta syötti suoraan kakkoshypylle ja oikealla puolella oli A. Olin niin tyytyväinen, kun keksin tehdä japanilaisen (kai se oli sen niminen) ja se vielä onnistui. Ensin oli saatava putkesta kääntymään oikeaan käteen, sitten äkkiä vaihto toiseen, ettei mene A:lle ja siitä sitten annoin Pyryn mennä ensin kepeille ja eiku mukaan. Mutta sitten myöhemmin, kun rima putos, ajatus hetkeks herpaantui ja Pyry lens väärään putkeen. Loppu rata oli taas priimaa, eikä menty ansoihin enää.
Toka rata about jees, mutta putkijarrusta huolimatta Pyry kaartoi keppien läpi vasta oikealle hypylle takaakiertoon. Siitä jatkui sitten ässänä pitkillä väleillä, että kiire tuli. Tällaisia pitkiä välejä ässänä oli pääsiäisenä enemmänkin. Puomi-putki-erottelu meni upeesti parikin kertaa. Ja kepeille menot, jes. Mutta kylläkin lähti puomilta omin luvin liikkeeseen, mutta en sitten perskuta palauttanut, vaan mentiin maaliin.
Kolmannella radalla alun muurin jälkeinen hyppy inhottavassa kulmassa. Tein sinne pakkovalssijaakotuksen, kun piti saada tiukka käännös lähes hypyn kohdalla alkavalle puomille. Puomilta taas kepit 90 asteen kulmassa ja vieressä tietty hyppy. Että jos ohjasit kunnolla nurkkaa kohti, saattoi mennä hypylle. Ja toinen mahdollinen vaihtoehto jos sitä varoo, voi mennä kakkosesta sisään. Mä ajattelin, että tän homman jätän Pyrylle, koska sen se osaa. Ja niinhän se osasi. Keppien jälkeen vaan leijeröin yhden hypyn, ja käännyin ottamaan vastaan rintamasuunta poispäin, ja what? Pyry läks vieressä olevalle suoralle putkelle. Ehkä mun käsiliike aiheutti sen, ei voi tietää. No jatkoin vielä matkaa, poikkari meni hienosti. Mutta keinulta sitten taas varasti, palautin ja suorinta tietä veks.
Että sellaset hyllyt. Paljon hyvää toki, mutta jäi harmittamaan silti pienet virheet. Kun se ei paljoa vaadi, että rytmi hajoaa tai koira menee väärälle esteelle. Enpä ole muuten pahasti jännittänytkään. Kiitos jokaviikkoisen kisaamisen. Lisää vaan kisoja ja miksei treenejäkin.
lauantai 26. maaliskuuta 2016
25.3.2016 Treeniä ja lorvimista
TREENIÄ JA LORVIMISTA
Tiistaina Saijan treeneissä ihan jees ja tottakai aina jotain jumittumista johonkin ja jotain havainnoimista (=oppimista).
Puomi-putki-erottelut onnistui hyvin, samoin kontaktit ja moni muukin asia. Sitten pari kohtaa, jotka ei tullut mieleenkään rataan tutustumisessa. Japanilainen meni superisti, mutta se toinen kohta ei. Eli kohta, jossa putkesta syötti muurille, mutta pitikin saada hypylle muurin sivussa. Huoh. Olisin tietty ottanut rintamasuunnan koiraan, mutta ei, kun pitikin rohkeesti olla päinvastoin. Melkein väitän, etten ole ikinä sellaista tehnyt, ja sehän toimi, kun ajoissa vielä huuteli. Se jäi nyt muhimaan päähän. Mielenkiintoista.
Torstaina ei ollut koutsia HiHan treeneissä, niin tehtiin tuota samaa tiistain treeniä. Nyt oli kiva vielä kokeilla muutamaan kohtaan jotain erilaista ja myös sitten tehdä tarkempaa oppimaani.
Mitä sitä muuta tekis pitkäperjantaina kuin viettäisi 7 tuntia koleassa ilmassa sekä ulkona, että hallissa, nimittäin Purinalla Konalassa kisaamassa. Piti olla pikkukisat, niin olikin sitten yli 70 osallistujaa pelkästään makseissa. Ja me Pyryn kanssa kolmas viimeisenä. Odottavan aika on totisesti piiiiiitkä. Iriskin sanoi, että nyt harjoitellaan sitten lorvimista. Lorviminen lämpimässä hallissa on kyl kivempaa.
Kaks rataa Kaukiselta, ekalla vain yks rima takamutkassa alas. Varmaankin käänsin pääni seuraavalle liian aikaisin. Nollia tuli 19 kpl ja me oltiin vitosella 24:s.
Toka rata, hyppis, nolla! Jee ja plää! Tartettais se aksanolla sinne SM:iin. Mutta onhan se nolla silti aina nolla ja kyllä sekin lämmittää. Tulos kahdeksas heti Pauliinan ja Maxin jälkeen.
Kolmas rata oli Mikkilän ihan kiva sujuva rata, muutamalla ansalla. Tulos hyl. Ohjaaja tais olla jo väsynyt, kun ohjasi vähän laiskasti.
Pauliina ja Max teki triplat, wou! Jotkut osaa ohjata ja juosta. Mutta kyllä munkin täytyy olla tyytyväinen päivän saldoon, melkein tupla, vaikkei melkein ole mukana. Tunnen oman koirani ja omat kinttuni myös ja tiedostin ansat ja osasin valita oikeat ohjaukset. Pikkuhiljaa paranee se meidän yhteinen sävel. Kaikki tuntuu mahdolliselta ja tekeminen on vaan niin kivaa. Ja kun on vielä ihania kannustavia ystäviä, niin mikäs sen parempaa.
Mukavaa pääsiäistä kaikille!
Tiistaina Saijan treeneissä ihan jees ja tottakai aina jotain jumittumista johonkin ja jotain havainnoimista (=oppimista).
Puomi-putki-erottelut onnistui hyvin, samoin kontaktit ja moni muukin asia. Sitten pari kohtaa, jotka ei tullut mieleenkään rataan tutustumisessa. Japanilainen meni superisti, mutta se toinen kohta ei. Eli kohta, jossa putkesta syötti muurille, mutta pitikin saada hypylle muurin sivussa. Huoh. Olisin tietty ottanut rintamasuunnan koiraan, mutta ei, kun pitikin rohkeesti olla päinvastoin. Melkein väitän, etten ole ikinä sellaista tehnyt, ja sehän toimi, kun ajoissa vielä huuteli. Se jäi nyt muhimaan päähän. Mielenkiintoista.
Torstaina ei ollut koutsia HiHan treeneissä, niin tehtiin tuota samaa tiistain treeniä. Nyt oli kiva vielä kokeilla muutamaan kohtaan jotain erilaista ja myös sitten tehdä tarkempaa oppimaani.
Mitä sitä muuta tekis pitkäperjantaina kuin viettäisi 7 tuntia koleassa ilmassa sekä ulkona, että hallissa, nimittäin Purinalla Konalassa kisaamassa. Piti olla pikkukisat, niin olikin sitten yli 70 osallistujaa pelkästään makseissa. Ja me Pyryn kanssa kolmas viimeisenä. Odottavan aika on totisesti piiiiiitkä. Iriskin sanoi, että nyt harjoitellaan sitten lorvimista. Lorviminen lämpimässä hallissa on kyl kivempaa.
Kaks rataa Kaukiselta, ekalla vain yks rima takamutkassa alas. Varmaankin käänsin pääni seuraavalle liian aikaisin. Nollia tuli 19 kpl ja me oltiin vitosella 24:s.
Toka rata, hyppis, nolla! Jee ja plää! Tartettais se aksanolla sinne SM:iin. Mutta onhan se nolla silti aina nolla ja kyllä sekin lämmittää. Tulos kahdeksas heti Pauliinan ja Maxin jälkeen.
Kolmas rata oli Mikkilän ihan kiva sujuva rata, muutamalla ansalla. Tulos hyl. Ohjaaja tais olla jo väsynyt, kun ohjasi vähän laiskasti.
Pauliina ja Max teki triplat, wou! Jotkut osaa ohjata ja juosta. Mutta kyllä munkin täytyy olla tyytyväinen päivän saldoon, melkein tupla, vaikkei melkein ole mukana. Tunnen oman koirani ja omat kinttuni myös ja tiedostin ansat ja osasin valita oikeat ohjaukset. Pikkuhiljaa paranee se meidän yhteinen sävel. Kaikki tuntuu mahdolliselta ja tekeminen on vaan niin kivaa. Ja kun on vielä ihania kannustavia ystäviä, niin mikäs sen parempaa.
Mukavaa pääsiäistä kaikille!
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
20.3.2016 Kontaktitreeniä
KONTAKTITREENIÄ
Tällä viikolla on ollu kahdet treenit ja kahdet kisat. Kuten viimeksi manasin niitä kontakteja, niin Saijan treeneissä pääsin kerran moittimaan asiasta. Rallateltiin rata, paitsi yksi kohta (tietty aina) aiheutti päänvaivaa. Olin ihan varma, että saan Pyryn kuulolle ja mukaan vippaukseen, mutta no-ou. Hää hyppäsi ristiin, mikä sekin oli ihan jees. Mutta kun suunnittelin siihen vippauksen. Eipä tullut ohjaukseen mukaan, hyppäsi siis ristiin ja sitten vasta kääntyi kysymään, että mitäs sitten. Mutta kivaa oli mennä.
Torstain HiHa-treeneissä oli Helin rata. Kiva rata ja taas yksi kohta oli hankala. Putkesta renkaan kautta hypylle, josta piti saada 90 astetta kääntymään välistävetoon. Onnistui kyllä, mutten ollut tyytyväinen kaarrattamiseen. Pari ohjetta tällaisissa tapauksissa tullut. Yksi, vaikket pysty, niin yritä pysäyttää koira siihen. Ja kaksi, vähän samaa, yritä kääntää koira ennen hyppyä pois. Loppujen lopuksi tein vähän molempia ajatuksissani. Olin ajoissa hypyllä ennen Pyryä ja tein sen verran painokkaan jarrun ja johan tehosi, tuli siisti käännös, josta oli helppo saada välistävetoon.
Meinasi ihan unohtua, että sain mennä Lassella myös. Se oli kyllä hauskaa, vaikka Lasse toimikin ihan erilailla kuin Pyry. Ja menihän kovaa. Oli se kyllä haastaavaa vielä vähän matalilla rimoilla. Se on niin pienikin, ainakin Pyryyn verrattuna. Mutta jarrut pelitti.
Viikonlopun kisoista tein monta huomiota ja kaikista en ole ihan satavarma onko asia näin vai tuntuiko vaan siltä, mutta en jännittänyt juurikaan ja meno oli tosi kivaa ja rentoa.
Olin siis ilmonnu vain aksaradoille, niin liekö se rauhoittanut minunkin päätä, kun meno oli jotenkin rennonpaa, kun ei tarvinnut hoidella kuin ne kaksi rataa (blondille 3-4 ehkä liikaa).
Lähtönumero oli 3, joten siinä ei kerennyt katsella muita, eikä varsinkaan jännittää ja rata oli pian ohi. Sopii meille.
Otin Pyryltä hihnan pois jo ennen kuin mentiin kentälle, niin eipähän hulluna vetänyt sinne kaulapanta kireenä. Pyry seurasi hienosti, eikä lähde mihinkään omin päin. Ajattelin, että tuokin on kenties vaikuttanut vireeseen.
Ja kun keskityin kontakteihin, niin unohtui senkin takia jännittää ja meno oli todellakin rennompaa.
Tuloksilla ei kylläkään juhlittu, mutta kontaktitehtävää suoritettu kiitettävästi. Pyry ei kertaakaan varastanut, vaan aina luvalla pois. Olin jo varautunut, että jossain kohtaa teen kontaktin uusiksi ja sitten ulos tai heti pihalle. Tää on kummallista tää henkienkin taistelu tässä lajissa, ota näistä selvää mikä vaikutti mihinkin vai vaikuttiko kaikki kaikkeen.
Lauantaina oltiin BATin kisoissa, tuomarina Herrala. Tuloksena hyl ja 5. Suht hyviä ratoja molemmat. Vitosen kielto tuli tiukassa linjauskohdassa, mennäänköeimennämennäänkö. Lopputulos 11., heti puolisiskon Din jälkeen. Radoilta jäi treenattavaksi about 90 asteen käännökset vauhdista. Mutta olin itseasiassa tyytyväinen itseeni, että havaitsin radan ansat ja osasin valita niihin ohjaukset. Totesin myös, että pidän suunnitelmastani kiinni, vaikka näyttäisi siltä, että muut tekisivät toisella lailla.
Sunnuntaina sitten Janakkalassa, tuomarina Nyberg. Rimat oli tapissa, mutta meillä tais tulla alas vain yksi rima ja sekin, kun olin himpun linjalla. Takaakierrot hieman ensialkuun jännitti, kun siivekkeetkin oli sellaiset hiukka kaposet. Mutta niistä selvittiin. Ja sai siellä pistää monoa toisen eteen ihan kiitettävästi. Tuloksena oikein hyvä hylly ja hyvä kymppi.
Hylly tuli, kun paria estettä aiemmin olin tehnyt... hm...mikähän lie sen kuvion nimi...vippaus ja vastakäännös? Niin uskoisin, että se ja sitten olin liian aikaisin lähdössä seuraavalle, Pyry ei ollutkaan vielä lukinnut hyppyä, niin Pyry luki sen nähtävästi taas vippaukseksi ja meni toisen esteen. Muuta virhettä ei sillä radalla tullut. Ja tuo kymppirata, se ei ollut ihan niin hyvä kuin edellinen. Siellä tuli se rima alas ja lisäksi meni kepeille kovaa vain ohi, vaikka jättäydyin taakse ja hidastin mielestäni vauhtia. Niin kepit sitten uusiksi. Loppusuora oli kuulemma hieno, vaikka minä olin 3 estettä jäljessä, ohjasin takaakiertoon ja huusin vaan "eteen" ja Pyryhän meni. Mielestäni juoksin niin kovaa, mutta ei näyttänyt videolta kyllä siltä.
Vaikka kontaktit onkin olleet pääasia, niin nolla olis ollu plussaa. No pääasiahan on yhteistyö ja tekeminen/treenaaminen/kisaaminen Pyryn kanssa on ihan parasta! <3 <3 <3
Tällä viikolla on ollu kahdet treenit ja kahdet kisat. Kuten viimeksi manasin niitä kontakteja, niin Saijan treeneissä pääsin kerran moittimaan asiasta. Rallateltiin rata, paitsi yksi kohta (tietty aina) aiheutti päänvaivaa. Olin ihan varma, että saan Pyryn kuulolle ja mukaan vippaukseen, mutta no-ou. Hää hyppäsi ristiin, mikä sekin oli ihan jees. Mutta kun suunnittelin siihen vippauksen. Eipä tullut ohjaukseen mukaan, hyppäsi siis ristiin ja sitten vasta kääntyi kysymään, että mitäs sitten. Mutta kivaa oli mennä.
Torstain HiHa-treeneissä oli Helin rata. Kiva rata ja taas yksi kohta oli hankala. Putkesta renkaan kautta hypylle, josta piti saada 90 astetta kääntymään välistävetoon. Onnistui kyllä, mutten ollut tyytyväinen kaarrattamiseen. Pari ohjetta tällaisissa tapauksissa tullut. Yksi, vaikket pysty, niin yritä pysäyttää koira siihen. Ja kaksi, vähän samaa, yritä kääntää koira ennen hyppyä pois. Loppujen lopuksi tein vähän molempia ajatuksissani. Olin ajoissa hypyllä ennen Pyryä ja tein sen verran painokkaan jarrun ja johan tehosi, tuli siisti käännös, josta oli helppo saada välistävetoon.
Meinasi ihan unohtua, että sain mennä Lassella myös. Se oli kyllä hauskaa, vaikka Lasse toimikin ihan erilailla kuin Pyry. Ja menihän kovaa. Oli se kyllä haastaavaa vielä vähän matalilla rimoilla. Se on niin pienikin, ainakin Pyryyn verrattuna. Mutta jarrut pelitti.
Viikonlopun kisoista tein monta huomiota ja kaikista en ole ihan satavarma onko asia näin vai tuntuiko vaan siltä, mutta en jännittänyt juurikaan ja meno oli tosi kivaa ja rentoa.
Olin siis ilmonnu vain aksaradoille, niin liekö se rauhoittanut minunkin päätä, kun meno oli jotenkin rennonpaa, kun ei tarvinnut hoidella kuin ne kaksi rataa (blondille 3-4 ehkä liikaa).
Lähtönumero oli 3, joten siinä ei kerennyt katsella muita, eikä varsinkaan jännittää ja rata oli pian ohi. Sopii meille.
Otin Pyryltä hihnan pois jo ennen kuin mentiin kentälle, niin eipähän hulluna vetänyt sinne kaulapanta kireenä. Pyry seurasi hienosti, eikä lähde mihinkään omin päin. Ajattelin, että tuokin on kenties vaikuttanut vireeseen.
Ja kun keskityin kontakteihin, niin unohtui senkin takia jännittää ja meno oli todellakin rennompaa.
Tuloksilla ei kylläkään juhlittu, mutta kontaktitehtävää suoritettu kiitettävästi. Pyry ei kertaakaan varastanut, vaan aina luvalla pois. Olin jo varautunut, että jossain kohtaa teen kontaktin uusiksi ja sitten ulos tai heti pihalle. Tää on kummallista tää henkienkin taistelu tässä lajissa, ota näistä selvää mikä vaikutti mihinkin vai vaikuttiko kaikki kaikkeen.
Lauantaina oltiin BATin kisoissa, tuomarina Herrala. Tuloksena hyl ja 5. Suht hyviä ratoja molemmat. Vitosen kielto tuli tiukassa linjauskohdassa, mennäänköeimennämennäänkö. Lopputulos 11., heti puolisiskon Din jälkeen. Radoilta jäi treenattavaksi about 90 asteen käännökset vauhdista. Mutta olin itseasiassa tyytyväinen itseeni, että havaitsin radan ansat ja osasin valita niihin ohjaukset. Totesin myös, että pidän suunnitelmastani kiinni, vaikka näyttäisi siltä, että muut tekisivät toisella lailla.
Sunnuntaina sitten Janakkalassa, tuomarina Nyberg. Rimat oli tapissa, mutta meillä tais tulla alas vain yksi rima ja sekin, kun olin himpun linjalla. Takaakierrot hieman ensialkuun jännitti, kun siivekkeetkin oli sellaiset hiukka kaposet. Mutta niistä selvittiin. Ja sai siellä pistää monoa toisen eteen ihan kiitettävästi. Tuloksena oikein hyvä hylly ja hyvä kymppi.
Hylly tuli, kun paria estettä aiemmin olin tehnyt... hm...mikähän lie sen kuvion nimi...vippaus ja vastakäännös? Niin uskoisin, että se ja sitten olin liian aikaisin lähdössä seuraavalle, Pyry ei ollutkaan vielä lukinnut hyppyä, niin Pyry luki sen nähtävästi taas vippaukseksi ja meni toisen esteen. Muuta virhettä ei sillä radalla tullut. Ja tuo kymppirata, se ei ollut ihan niin hyvä kuin edellinen. Siellä tuli se rima alas ja lisäksi meni kepeille kovaa vain ohi, vaikka jättäydyin taakse ja hidastin mielestäni vauhtia. Niin kepit sitten uusiksi. Loppusuora oli kuulemma hieno, vaikka minä olin 3 estettä jäljessä, ohjasin takaakiertoon ja huusin vaan "eteen" ja Pyryhän meni. Mielestäni juoksin niin kovaa, mutta ei näyttänyt videolta kyllä siltä.
Vaikka kontaktit onkin olleet pääasia, niin nolla olis ollu plussaa. No pääasiahan on yhteistyö ja tekeminen/treenaaminen/kisaaminen Pyryn kanssa on ihan parasta! <3 <3 <3
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
6.3.2016 TSAU sentään
TSAU SENTÄÄN
Huh huh olihan kisapäivä. Ei tullut nollia ei. Tuli pari hyllyä, kymppi ja vitonen.
Teilerillä ja Helinillä oli aikas vaikeat radat. No vika aksarata ei ollut vaikea, vaikka ansoja sielläkin oli.
Unohtui hirveästi jännittääkin, kun mietin miten selviän niistä radoista. Eihän ne tietysti mahdottomia olleet, eikä onneksi edes vaarallisia, mutta tekemistä riitti monessa kohtaa. Ja olivat erittäin vauhdikkaita ratoja. Ja se luo oman haasteensa, ehtiä, muistaa, osata tehdä kaikki vauhdissa kaikki mitä on suunnitellut. Ja myös silloin, kun suunnitelmat muuttuukin.
Ekalla radalla paljon sellaisia parin kolmen esteen kiertoja, joissa tietysti oli ansaesteitä jopa kahdellakin suunnalla. Ja näiden lisäksi vielä hankala vienti kepeille, jossa olis pitäny ehtii eteen tekee pakkovalssi tai jotain. Kun en kerennyt eteen, annoin Pyryn mennä edeltä kepeille ja olisin heti perästä vaihtanut puolta, mutta Pyry ei ihan kestänytkään sitä. No ei se haitannut, meillä tuli rimoja yllättävän paljon ekalla radalla alas. Varmaankin mun pää kääntyi liian nopeesti aina etsien seuraavaa estettä.
Toka rata oli Helinin tekele, hyppis. Siinä alussa oli taas hankala kohta (3-5), jossa epäröin voinko tehdä pakkovalssin tapaisen. Oliko tämä nyt oikea tai väärä kulma tehdä se. Ja kaikki muut tuntuivat tutustuvan rataan esteen toiselta puolen. Mutta koska olin ihan viimeisten joukossa, ehdin katsoa monta koiraa ja eräs huippukin teki samoin päin kuin minä. Jes, ehkä olenkin oppinut jotain treeneissä. Kepit oli myös ikävästi putken menosuun takana.
Teilerin tokalla radalla alkoi jo tuntumaan agilityltä. Keinulta ehkä 100 astetta eri suuntaan takaakiertoon, jonka vieressä tietysti putki hollilla. Puomi-putki-erottelua pariin kertaan, molemmat onnistui. Keppikulma tällä kertaa ehkä 45 asteen avokulma.
Vika rata oli helppo. Pyry vain liukastui mennessään kepeille, eikä siis pystynyt menemään oikeasta välistä. Siitä vitonen. Yhdessä estepyörityksessä lähti oudosti toiseen suuntaan, mutta siitä ei tullut virhettä, aikaa vaan paloi turhaan.
Mitähän tähän nyt yhteenvetona sanoisi. Meillä ongelman ydin saattaa olla kontaktit. Pyry lähtee niiltä omin päin ja mun mielestä silloin ei ole ihan 100% kuulolla. Ja kun suunnitelmat menee aina uusiks siinä kohtaa, niin eihän se tiedä hyvää. Mun pitää nyt uhrata jokunen aksarata ja ottaa kontaktit uusiksi tai kävellä radalta samantien pois. Vaikka oman luonnon päälle ottaakin, kun niin haluaisi tehdä rataa. Jotain tarttis tehrä, että kontaktit olis samanlaiset kuin treeneissä.
Ja sitten vaan taas kisoja buukkaamaan.
Huh huh olihan kisapäivä. Ei tullut nollia ei. Tuli pari hyllyä, kymppi ja vitonen.
Teilerillä ja Helinillä oli aikas vaikeat radat. No vika aksarata ei ollut vaikea, vaikka ansoja sielläkin oli.
Unohtui hirveästi jännittääkin, kun mietin miten selviän niistä radoista. Eihän ne tietysti mahdottomia olleet, eikä onneksi edes vaarallisia, mutta tekemistä riitti monessa kohtaa. Ja olivat erittäin vauhdikkaita ratoja. Ja se luo oman haasteensa, ehtiä, muistaa, osata tehdä kaikki vauhdissa kaikki mitä on suunnitellut. Ja myös silloin, kun suunnitelmat muuttuukin.
Ekalla radalla paljon sellaisia parin kolmen esteen kiertoja, joissa tietysti oli ansaesteitä jopa kahdellakin suunnalla. Ja näiden lisäksi vielä hankala vienti kepeille, jossa olis pitäny ehtii eteen tekee pakkovalssi tai jotain. Kun en kerennyt eteen, annoin Pyryn mennä edeltä kepeille ja olisin heti perästä vaihtanut puolta, mutta Pyry ei ihan kestänytkään sitä. No ei se haitannut, meillä tuli rimoja yllättävän paljon ekalla radalla alas. Varmaankin mun pää kääntyi liian nopeesti aina etsien seuraavaa estettä.
Toka rata oli Helinin tekele, hyppis. Siinä alussa oli taas hankala kohta (3-5), jossa epäröin voinko tehdä pakkovalssin tapaisen. Oliko tämä nyt oikea tai väärä kulma tehdä se. Ja kaikki muut tuntuivat tutustuvan rataan esteen toiselta puolen. Mutta koska olin ihan viimeisten joukossa, ehdin katsoa monta koiraa ja eräs huippukin teki samoin päin kuin minä. Jes, ehkä olenkin oppinut jotain treeneissä. Kepit oli myös ikävästi putken menosuun takana.
Teilerin tokalla radalla alkoi jo tuntumaan agilityltä. Keinulta ehkä 100 astetta eri suuntaan takaakiertoon, jonka vieressä tietysti putki hollilla. Puomi-putki-erottelua pariin kertaan, molemmat onnistui. Keppikulma tällä kertaa ehkä 45 asteen avokulma.
Vika rata oli helppo. Pyry vain liukastui mennessään kepeille, eikä siis pystynyt menemään oikeasta välistä. Siitä vitonen. Yhdessä estepyörityksessä lähti oudosti toiseen suuntaan, mutta siitä ei tullut virhettä, aikaa vaan paloi turhaan.
Mitähän tähän nyt yhteenvetona sanoisi. Meillä ongelman ydin saattaa olla kontaktit. Pyry lähtee niiltä omin päin ja mun mielestä silloin ei ole ihan 100% kuulolla. Ja kun suunnitelmat menee aina uusiks siinä kohtaa, niin eihän se tiedä hyvää. Mun pitää nyt uhrata jokunen aksarata ja ottaa kontaktit uusiksi tai kävellä radalta samantien pois. Vaikka oman luonnon päälle ottaakin, kun niin haluaisi tehdä rataa. Jotain tarttis tehrä, että kontaktit olis samanlaiset kuin treeneissä.
Ja sitten vaan taas kisoja buukkaamaan.
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
2016-02-27 Tupla tai kuitti
TUPLA TAI KUITTI
Sovittiin Pyryn kanssa, että nyt tehdään nolliakin välillä, kun on ollut pitkä tauko, ettei taas niitä kuitteja.
ATTllä siis kisaamassa Luomalan radoilla. Ei mitään vaikeita mun mielestä, mutta silti tosi vähän nollia makseilla. Paljon niistoja ja hieman hankalia keppikulmia. Hyvin alkoi, minä taas jännitin, eikä sitä auttanut yhtään, että lähdin ihan viimeisten joukossa. Ja miten voin näyttää videolla niin rauhalliselta, suorastaan laiskan löysältä. Ehkä mulla vaan sydän juoksee hurjaa vauhtia, ei jalat. Tähän on pakko keskittyä jatkossa, ei ole enää varaa antaa yhtään sadasosaa.
Eka rata tuntui surkeelta, mutta ei näyttänytkään videolla niin pahalta. Kolmas este aiheutti päänvaivaa, ottaako pakkovalssilla + flipillä vai twistillä. Valitsin sitten pakkovalssin, jossa olin vähän myöhässä, kun Pyry ehtikin ohi. Toinen virhe tuli kepeillä. Kyllä! Ehkä itsekin oletan liikaa, että Pyry menee mistä vaan. Ja meneehän se, jos olisin pysynyt taka-alalla, mutta mun liike vei sen väärään väliin.
Tokalla radalla monta niistoa, joista tykkäänkin. Jonkun verran tuli vähän liian isoa kaarrosta ja kontaktit, ai ai ai, voi sanoa, että kaikilta lähtee liian liukkaasti ilman lupaa. Hankala kohta A:n ali putkesta lyhyellä etäisyydellä heti kepeille, mutta Pyry handlas, kun vaan ajoissa huutelin "kepit kepit". Mutta hei, nolla, ja toiseksi, jee jee jee, vihdoinkin!
Kolmas rata sitä samaa Luomalan käsialaa, hyppis. Loppupuolella ikävä kepeille vienti. Moni meni maalihypyn samalla. Päätin vaan hiukka vekata ja samalla sain leijeröityä yhden hypyn. Eipä siinä muuta hirveen hankalaa kuin tietysti hyppyjä ja kepitkin hieman ansana aina linjalla. Ja ihmeiden aika ei ole ohitse, tehtiin taas nolla ja tultiin neljänsiksi. Oomaigaad me tehtiin se, tupla!! Ei oikein vieläkään tajua.
Nyt kun kerkee taas paremmin kisaamaan ja ehkä treenaamaankin, niin jos se pahin jännityskin häviäis. Mutta treenattavaa riittää. Numero uno, kontaktit kisoissa. Toinen on keskittyminen tekemiseen. Ja kolmas juokseminen. Neljäs oikean ohjauksen valinta. Ja ja ja...
Mutta happy happy, me tehtiin se, Pyry hienosti kuulolla. Meno tuntuu suht kivalta Minkäs sille voi, jos ohjeet tulee aavistuksen liian myöhässä ja ehkä vähän epäselvästi. Pitäis taas muistaa, että sitten kun tuntuu, että liian aikaisin, niin sitten on todennäköisesti ajoitus kohillaan.
Rupesin sitten yön tunteina laskee kisakirjasta niitä nollia ja olihan siellä 7 ja yks tupla ja eri tuomareilta, mutta yks hypärinolla liikaa. Eli nyt tarvitaan vielä yks aginolla. Luulis sen olevan helpompaa kuin tuplan hankkiminen. Ens sunnuntaina taas Lietoon kirmailee.
Sovittiin Pyryn kanssa, että nyt tehdään nolliakin välillä, kun on ollut pitkä tauko, ettei taas niitä kuitteja.
ATTllä siis kisaamassa Luomalan radoilla. Ei mitään vaikeita mun mielestä, mutta silti tosi vähän nollia makseilla. Paljon niistoja ja hieman hankalia keppikulmia. Hyvin alkoi, minä taas jännitin, eikä sitä auttanut yhtään, että lähdin ihan viimeisten joukossa. Ja miten voin näyttää videolla niin rauhalliselta, suorastaan laiskan löysältä. Ehkä mulla vaan sydän juoksee hurjaa vauhtia, ei jalat. Tähän on pakko keskittyä jatkossa, ei ole enää varaa antaa yhtään sadasosaa.
Eka rata tuntui surkeelta, mutta ei näyttänytkään videolla niin pahalta. Kolmas este aiheutti päänvaivaa, ottaako pakkovalssilla + flipillä vai twistillä. Valitsin sitten pakkovalssin, jossa olin vähän myöhässä, kun Pyry ehtikin ohi. Toinen virhe tuli kepeillä. Kyllä! Ehkä itsekin oletan liikaa, että Pyry menee mistä vaan. Ja meneehän se, jos olisin pysynyt taka-alalla, mutta mun liike vei sen väärään väliin.
Tokalla radalla monta niistoa, joista tykkäänkin. Jonkun verran tuli vähän liian isoa kaarrosta ja kontaktit, ai ai ai, voi sanoa, että kaikilta lähtee liian liukkaasti ilman lupaa. Hankala kohta A:n ali putkesta lyhyellä etäisyydellä heti kepeille, mutta Pyry handlas, kun vaan ajoissa huutelin "kepit kepit". Mutta hei, nolla, ja toiseksi, jee jee jee, vihdoinkin!
Kolmas rata sitä samaa Luomalan käsialaa, hyppis. Loppupuolella ikävä kepeille vienti. Moni meni maalihypyn samalla. Päätin vaan hiukka vekata ja samalla sain leijeröityä yhden hypyn. Eipä siinä muuta hirveen hankalaa kuin tietysti hyppyjä ja kepitkin hieman ansana aina linjalla. Ja ihmeiden aika ei ole ohitse, tehtiin taas nolla ja tultiin neljänsiksi. Oomaigaad me tehtiin se, tupla!! Ei oikein vieläkään tajua.
Nyt kun kerkee taas paremmin kisaamaan ja ehkä treenaamaankin, niin jos se pahin jännityskin häviäis. Mutta treenattavaa riittää. Numero uno, kontaktit kisoissa. Toinen on keskittyminen tekemiseen. Ja kolmas juokseminen. Neljäs oikean ohjauksen valinta. Ja ja ja...
Mutta happy happy, me tehtiin se, Pyry hienosti kuulolla. Meno tuntuu suht kivalta Minkäs sille voi, jos ohjeet tulee aavistuksen liian myöhässä ja ehkä vähän epäselvästi. Pitäis taas muistaa, että sitten kun tuntuu, että liian aikaisin, niin sitten on todennäköisesti ajoitus kohillaan.
Rupesin sitten yön tunteina laskee kisakirjasta niitä nollia ja olihan siellä 7 ja yks tupla ja eri tuomareilta, mutta yks hypärinolla liikaa. Eli nyt tarvitaan vielä yks aginolla. Luulis sen olevan helpompaa kuin tuplan hankkiminen. Ens sunnuntaina taas Lietoon kirmailee.
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
2016-02-14 Männäviikko
MÄNNÄVIIKKO
Kerran viikossa kirjoittaminen tänne ei oikein riitä, kun ei sitten muista puoliakaan. Mutta yritetääs taas.
Edellisenä viikonloppuna käytiin Saijan kanssa "korkkaamassa" JAUn uusi halli Sipoossa. Eipä siinä juurikaan moittimista, kuin se, että parkkipaikat ei tahtoneet riittää ja toinen, sinne suuntaan tuntui matka niiiiin pitkältä.
Me ei kyllä Pyryn kanssa oltu ihan kartalla. Aina tuli jotain. Yhdeltä radalta melkein päästiin nollalla maaliin, mutta "melkein"tä ei lasketa. Tuntuu, että kyllä se taito ja onnistuminen siellä jossain on, mutta... kisänälkä on kyllä kova.
No ei muuta ku treenaamaan, sekin on kivaa. Tiistaina Saijan treenit. Pari kohtaa vaati taas pientä hiomista. Onneksi on koutsi, joka tietää mikä ohjaus meillä toimii parhaiten, kun ei itse oikein tiedä.
Putkesta 90 asteen kääntyminen hypyille ja ajattelin vaan ottaa mukaan ja vippauksella pyöräyttää hypyllä. Mutta kyllä ihan paras oli flipillä tai jopa valssilla vaihtaa puolta ja ohjata sitten sylivekillä.
Toinen kohta oli aika loppupuolella, whisky toimi ihan takuuvarmasti ja seuraavalle hypylle kääntyi ihan ilmasin. Sitten tuli aina samassa kohtaa pienenpienenpieni radan unohdus. Mutta muisti palasi aina viime hetkellä ja ehdin ohjata taasen whiskyllä eteenpäin ja Pyry meni ihan superisti hypyn kautta puomille ja minä sain leijeröidä pari estettä.
Torstaina HiHan treeneissä oli myöskin kiva rata. Oli jonkun verran erotteluja ja yksi kolmen esteen välistävetokohta, joista se kolmas oli tosi lähellä ja hassussa kulmassa. Mutta Pyry selvitti ne kaikki joka kerta. Yritin vielä lopussa keksiä olisiko siihen kohtaan jotain muuta ratkaisua, mutta no-ou.
Alussa kokeilin niistoa ja sitten jaakotusta, joista jaakotus sopi meille paremmin. Pyry kääntyi silloin tiukasti. Ja taas sain leijeröidä ties kuinka monta estettä, kun Pyry kiipes puomille.
Kun rata sujui niin hyvin, niin tein sitten kokeiluja. Halusin nähdä mitä tapahtuu, kun seison puomin puolessa välissä ja kutsun "tule, kiipee, kiipee" ilman käsiä. Sehän toimi. Mutta silti en ihan luota erotteluihin tuolla tavalla, kun tuntuu, että saattaa olla katse tai joku muu pikkujuttu, ettei sitten ehkä onnistukaan. Kisoissa jäisin Pyryn taakse ja antaisin Pyryn itse hoitaa homman.
No kokeilin sitten vielä kepeillä paria juttua. Kun olin Pyryn kanssa yhtäaikaa kepeillä, Pyry ei menekään keppejä, vaan tulee mun mukaan ja möykkää. Sama juttu jos odotin about neljännessä välissä ja kutsuin kepeille. Nou can do. Mutta jos olen puolikin metriä vaan jäljessä, niin onnistuu. Pyry kun menee kepeille vaikka mistä, mutta tuo yhtäaikaisuus on meidän heikkous. Mutta se täytyy vaan muistaa, koska kepeillä kerkeen kuitenkin vaikka mihin. Voishan sitä treenata, mutta enpä tiedä viittiikö.
Tän viikon treenit tuntui kyllä niin hyvältä Pyryn kanssa. Se vaan on <3
Kerran viikossa kirjoittaminen tänne ei oikein riitä, kun ei sitten muista puoliakaan. Mutta yritetääs taas.
Edellisenä viikonloppuna käytiin Saijan kanssa "korkkaamassa" JAUn uusi halli Sipoossa. Eipä siinä juurikaan moittimista, kuin se, että parkkipaikat ei tahtoneet riittää ja toinen, sinne suuntaan tuntui matka niiiiin pitkältä.
Me ei kyllä Pyryn kanssa oltu ihan kartalla. Aina tuli jotain. Yhdeltä radalta melkein päästiin nollalla maaliin, mutta "melkein"tä ei lasketa. Tuntuu, että kyllä se taito ja onnistuminen siellä jossain on, mutta... kisänälkä on kyllä kova.
No ei muuta ku treenaamaan, sekin on kivaa. Tiistaina Saijan treenit. Pari kohtaa vaati taas pientä hiomista. Onneksi on koutsi, joka tietää mikä ohjaus meillä toimii parhaiten, kun ei itse oikein tiedä.
Putkesta 90 asteen kääntyminen hypyille ja ajattelin vaan ottaa mukaan ja vippauksella pyöräyttää hypyllä. Mutta kyllä ihan paras oli flipillä tai jopa valssilla vaihtaa puolta ja ohjata sitten sylivekillä.
Toinen kohta oli aika loppupuolella, whisky toimi ihan takuuvarmasti ja seuraavalle hypylle kääntyi ihan ilmasin. Sitten tuli aina samassa kohtaa pienenpienenpieni radan unohdus. Mutta muisti palasi aina viime hetkellä ja ehdin ohjata taasen whiskyllä eteenpäin ja Pyry meni ihan superisti hypyn kautta puomille ja minä sain leijeröidä pari estettä.
Torstaina HiHan treeneissä oli myöskin kiva rata. Oli jonkun verran erotteluja ja yksi kolmen esteen välistävetokohta, joista se kolmas oli tosi lähellä ja hassussa kulmassa. Mutta Pyry selvitti ne kaikki joka kerta. Yritin vielä lopussa keksiä olisiko siihen kohtaan jotain muuta ratkaisua, mutta no-ou.
Alussa kokeilin niistoa ja sitten jaakotusta, joista jaakotus sopi meille paremmin. Pyry kääntyi silloin tiukasti. Ja taas sain leijeröidä ties kuinka monta estettä, kun Pyry kiipes puomille.
Kun rata sujui niin hyvin, niin tein sitten kokeiluja. Halusin nähdä mitä tapahtuu, kun seison puomin puolessa välissä ja kutsun "tule, kiipee, kiipee" ilman käsiä. Sehän toimi. Mutta silti en ihan luota erotteluihin tuolla tavalla, kun tuntuu, että saattaa olla katse tai joku muu pikkujuttu, ettei sitten ehkä onnistukaan. Kisoissa jäisin Pyryn taakse ja antaisin Pyryn itse hoitaa homman.
No kokeilin sitten vielä kepeillä paria juttua. Kun olin Pyryn kanssa yhtäaikaa kepeillä, Pyry ei menekään keppejä, vaan tulee mun mukaan ja möykkää. Sama juttu jos odotin about neljännessä välissä ja kutsuin kepeille. Nou can do. Mutta jos olen puolikin metriä vaan jäljessä, niin onnistuu. Pyry kun menee kepeille vaikka mistä, mutta tuo yhtäaikaisuus on meidän heikkous. Mutta se täytyy vaan muistaa, koska kepeillä kerkeen kuitenkin vaikka mihin. Voishan sitä treenata, mutta enpä tiedä viittiikö.
Tän viikon treenit tuntui kyllä niin hyvältä Pyryn kanssa. Se vaan on <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)