KISARAPORTTIA
Eilen käytiin Kirkkonummella kisaamassa. Nybergin radat oli sopivan sujuvia, tietty jokunen haastekohtakin jokaisesta aina löytyi.
Ja juhuu, me saatiin se vika aksanolla sm-kisoja varten! Laitoin vielä Sirkan tarkistaa, että onhan se nyt todellista. Oltiin kuudensia, kun kaarratti parissa kohtaa enempi. Vaikka miten tekisin niiston, valuu, valssin, valuu, irtoo ja valuuuuuu!
Ne pari muuta rataa oli hylättyjä. Toinen oli ihan jeeskin, kun meni helpossa kohtaa esteen ohi ja ehti sitten jo hypätä seuraavan. Eikä muita virheitä tullut. Näin siinä käy, kun keskittyy johonkin hankalaan kohtaan, niin unohtuu ohjata helpot kohdat.
Tänään oltiin sitten Sipoossa JAU-hallissa. Ja hertsyygeli, olihan vauhtiradat Karstusella. Sai pinkoa ihan tosissaan. Päivän kaikki putket, joita oli radalla yleensä kolme, olivat suoria. Eikä edes tarvinnut keretä takaakiertoihin ja silti tuli ihan hitokseen kiire. Ja lopputulos ehkä kuvaa tätä parhaiten, saatiin meinaa yhteensä 5 kieltoa!!! Ja miks, no siks tietty, kun rouva ohjaaja oli aina myöhässä. Osasin "pelätä" yhteentörmäyskohtia ja selvisin niistä. Kaikki eivät valitettavasti, oli monta läheltäpiti-tilannetta, ja yks polvi sitten menikin.
Meillä oli nouseva suunta tulosten puolesta. Eka hylly, toka kymppi ja kolmas vitonen. Olisko neljäs ollu täysosuma?
Eka rata oli hyppis ja siinähän ei saanut hengähtää kuin kepeillä. Radan pituudet oli jotain 190 metriä. Kun ei kerkee, niin kieltojahan niistä tulee. Ekalla niitä tuli kolme ja hyllyhän se on sitten. Tokalla tuli vaan kaks. Ja vikalla tulikin vaan yks rima alas. Nollia tuli sillä radalla vaan kolme ja me oltiin sillä vitosella sitten neljänsiä (4/40), nopeimmalla ajalla.
Vikalla radalla oli vähän samanlainen kohta alussa kuin eilen, jonka mokasin. Ja nyt päätin, että se onnistuu. Et perskules ei mokata heti alussa taas. Ja ehkä sisuuntuneena aiempien ratojen ehtimiseen, päätin pinkoo vieläkin nopeempaa. Se oli oikeestaan hauskaakin ja jäi kyllä hampaankoloon, et olisin halunnut kokeilla uudelleen. Pyry kyllä pelasti pari kohtaa, tai niin..., olenhan kouluttanut sen sillai, että osaa esim. takaakierron kauempaa, kun itse en kerennyt ihan kohille. Ja toinen, osaa kyllä eteenmenon. Siellä oli ansaestettä siellä täällä, mutta tuolla käskyllä meni juur niinku pitikin, etiäpäin. Ja taisin käyttää suuntakäskyjäkin. Nyt oli kuulkaas melkein kaikki oljenkorret käytössä. Pyry oli super jälleen kerran!
maanantai 18. huhtikuuta 2016
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
2016-04-12 Pakkosylkkärit
PAKKOSYLKKÄRIT
Ostin tuurausvuoron Saijan treeneihin, kun mikäs sen parempaa ajanviettoa! Masa lähti Espanjaan ja ollaan Pyryn kans kaksistaan. Töissäkin pitää silti käydä ja kyllä täytyy todeta, että on tää yksinhuoltajaelämä hieman hankalaa. Ei ehkä muuten, mutta kun jo työmatkoihin menee about 2,5 tuntia päivittäin. Kyllä on ihan superia, kun on joku, joka hoitaa Pyryä. Ja vielä helpompaa oli, kun lapset vielä asui kotona.
Ja hei, meillä on ihan mahtava naapurin täti. No se perhe onkin ollut meille tän kadun bestisnaapurit jo rakennusajoista lähtien, kun vuorotellen lainailtiin työkaluja puolin ja toisin. Näin Ritun kaupassa ja juteltiin niitä näitä ja mainitsin sitten, että mun koiranhoitaja lähtee viikoks Espanjaan. Illalla ysiltä soi ovikello ja hää oli siellä almanakan kanssa ja kysyi milloin tarttisin ulkoiluttajaa Pyrylle. What? Oikeesti? No jos välttämättä haluat, niin... upeeta!
Eka ulkoilutuskerta meni hienosti. Pyry oli narupallon kanssa Ritua vastassa. Metsässä oli päästänyt irtikin ja kehui, että oli niin helppoa, kun Pyry tekee just niinku sanotaan. Heillä oli vielä parisen vuotta sitten tolleri ja haluaisivat taas koiran, mutteivät töiden takia vielä voi ottaa. Sanoin, että aina kun koirakuume yllättää, saa lainata Pyryä.
Ja sit treeneihin. Rata oli tosi kiva, Saijan sanoin "nyt tehdään pakkosylkkäreitä". Häh, mitä ne on? Onk sellanenkin ohjaus? Noh, nyt oli siis pakko tehdä sylkkäreitä, vaikka olis muitakin sopivia ohjauksia. Meillehän se sopi, kun tykkään tehdä sylkkäreitä ennemmin kuin esim. valsseja. Sitä sylkkärikohtaa tein jonkun kerran, vaikka onnistuikin, niin en ollut tyytyväinen jarrutuksiin ennen sitä. Alkua kellotettiin about neljällä tavalla. Nopein oli niisto-persjättö ja about samalla ajalla tuplasylkkärillä. Tuo eka tuntui mulle kyllä luontevimmalta.
Ihan lopussa otettiin vielä yks vastakäännöskohta, joka vaan levis ilman verkkoa. Piti sitten tehdä se käännös lähempänä estettä ja niiailin ihan kunnolla. Ja mitä tekee Pyry, menee ali! Hyppäsi kyllä, kun otin uusiks, mut meni useamman kerran ali, mutta vain sillä hypyllä. Käsi oli kyllä tosi alhaalla ja näytti ehkä siltä, että mee ali. Mikä juttu tää nyt on, ekaa kertaa elämässään. Onko tuo ihan kunnossa ja eihän tuo tuu tavaksi. Täytyypä varata aika. Oli kyllä jo väsynytkin, mutta ... ei. Pitää testata vielä torstaitreenissä tuota ohjausta, tuleeko sama lopputulos vai oliko sittenkin vaan aivopieru.
Mut rataa oli kiva tehdä. Kepeille irtos hienosti ja sain leijeröityä A:n. Välillä oli yllättävää ehtiäkin hyvin paikkoihin, joihin ei luullut kerkeevän. Ja kivaa kokeilla eri ohjauksia, vaikka ohjausten vaihto ei oo mulle ollut mikään helppo juttu. Ja Pyry oli tietysti super<3.
Ostin tuurausvuoron Saijan treeneihin, kun mikäs sen parempaa ajanviettoa! Masa lähti Espanjaan ja ollaan Pyryn kans kaksistaan. Töissäkin pitää silti käydä ja kyllä täytyy todeta, että on tää yksinhuoltajaelämä hieman hankalaa. Ei ehkä muuten, mutta kun jo työmatkoihin menee about 2,5 tuntia päivittäin. Kyllä on ihan superia, kun on joku, joka hoitaa Pyryä. Ja vielä helpompaa oli, kun lapset vielä asui kotona.
Ja hei, meillä on ihan mahtava naapurin täti. No se perhe onkin ollut meille tän kadun bestisnaapurit jo rakennusajoista lähtien, kun vuorotellen lainailtiin työkaluja puolin ja toisin. Näin Ritun kaupassa ja juteltiin niitä näitä ja mainitsin sitten, että mun koiranhoitaja lähtee viikoks Espanjaan. Illalla ysiltä soi ovikello ja hää oli siellä almanakan kanssa ja kysyi milloin tarttisin ulkoiluttajaa Pyrylle. What? Oikeesti? No jos välttämättä haluat, niin... upeeta!
Eka ulkoilutuskerta meni hienosti. Pyry oli narupallon kanssa Ritua vastassa. Metsässä oli päästänyt irtikin ja kehui, että oli niin helppoa, kun Pyry tekee just niinku sanotaan. Heillä oli vielä parisen vuotta sitten tolleri ja haluaisivat taas koiran, mutteivät töiden takia vielä voi ottaa. Sanoin, että aina kun koirakuume yllättää, saa lainata Pyryä.
Ja sit treeneihin. Rata oli tosi kiva, Saijan sanoin "nyt tehdään pakkosylkkäreitä". Häh, mitä ne on? Onk sellanenkin ohjaus? Noh, nyt oli siis pakko tehdä sylkkäreitä, vaikka olis muitakin sopivia ohjauksia. Meillehän se sopi, kun tykkään tehdä sylkkäreitä ennemmin kuin esim. valsseja. Sitä sylkkärikohtaa tein jonkun kerran, vaikka onnistuikin, niin en ollut tyytyväinen jarrutuksiin ennen sitä. Alkua kellotettiin about neljällä tavalla. Nopein oli niisto-persjättö ja about samalla ajalla tuplasylkkärillä. Tuo eka tuntui mulle kyllä luontevimmalta.
Ihan lopussa otettiin vielä yks vastakäännöskohta, joka vaan levis ilman verkkoa. Piti sitten tehdä se käännös lähempänä estettä ja niiailin ihan kunnolla. Ja mitä tekee Pyry, menee ali! Hyppäsi kyllä, kun otin uusiks, mut meni useamman kerran ali, mutta vain sillä hypyllä. Käsi oli kyllä tosi alhaalla ja näytti ehkä siltä, että mee ali. Mikä juttu tää nyt on, ekaa kertaa elämässään. Onko tuo ihan kunnossa ja eihän tuo tuu tavaksi. Täytyypä varata aika. Oli kyllä jo väsynytkin, mutta ... ei. Pitää testata vielä torstaitreenissä tuota ohjausta, tuleeko sama lopputulos vai oliko sittenkin vaan aivopieru.
Mut rataa oli kiva tehdä. Kepeille irtos hienosti ja sain leijeröityä A:n. Välillä oli yllättävää ehtiäkin hyvin paikkoihin, joihin ei luullut kerkeevän. Ja kivaa kokeilla eri ohjauksia, vaikka ohjausten vaihto ei oo mulle ollut mikään helppo juttu. Ja Pyry oli tietysti super<3.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
3.4.2016 NoDo
NO DO NODO
Torstaina olin kouluttamassa ja tein treenin edellisen viikonlopun Jalosen radasta, koskapa se jäi kaivelemaan mieltä. Ja joopa joo, jäin samaan kohtaan kuin kisoissa, vauhdilla putkeen ja sieltä olis pitäny kääntyy tiukasti. Noh, eipä kääntynyt vieläkään tarpeeks. Kukaan ei lentäny niin lähelle keppejä kuin Pyry.
Ja jos olen johonkin luottanut, niin Pyryn keppeihin. Ja kisoissa menikin 90 asteen avokulman hienosti. Noh, eipä mennyt enää. Vaikka mitä tein, meni kakkosesta. Vasta kun leikkasin takaa, meni oikein. No can do. What? Nytkö alan sitten pelkäämään keppien onnistumista? En kyllä suostu.
Sunnuntaina kisaamassa Hyvinkäällä NoDo'n kisoissa, tuomarina Arto Laitinen. Milloinkohan olen edellisen kerran ollut siinä hallissa, kauan kauan sitten ja se oli yhä ihan samanlainen.
Radat oli jonkunverran kiemuraisia, mutta ihan kivoja. Tosin alkukatsauksella tuntui taas olevan esteitä pitkillä väleillä.
Alku tuntui hyvältä, kun hyppis meni ihan hienosti. Vain yksi rima putosi, kun avasin suuni riman kohdalla. Mutta sillä vitosella vasta 15./60, kun tuli 13 nollaa.
Toka rata oli jotain ihan kummallista. Me ei oltu Pyryn kanssa samalla aaltopituudella. En tiedä muistuttiko agilityä edes. Rimoja tuli alas monta, ja siinä kohtaa, noin puolessa välissä, totesin, että nyt riittää. En oikein vieläkään tajua mitä tapahtui. Toka rima kun tuli alas, se ajatus vaan ehkä jäi mun päähän. Noloa. Enkä puhunut Pyrylle vähään aikaan.
Pyry olikin paremmin kuulolla taas vikalla aksaradalla. Hylly sieltäkin tuli, kun paukkas väärään päähän putkea tiukassa päällejuoksukohdassa, johon en siis kerennyt. Jatkoin kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja loppurata meni ihan jees.
Rimat ainakin pysyi tällä kertaa.
Little Step'sien (3 kpl) tulos ei tänään ollut hääppönen. Todettiin sitten, että paikassa oli todellakin vikaa, koska koirat ja ohjaushan oli täydellistä. <3 <3
Torstaina olin kouluttamassa ja tein treenin edellisen viikonlopun Jalosen radasta, koskapa se jäi kaivelemaan mieltä. Ja joopa joo, jäin samaan kohtaan kuin kisoissa, vauhdilla putkeen ja sieltä olis pitäny kääntyy tiukasti. Noh, eipä kääntynyt vieläkään tarpeeks. Kukaan ei lentäny niin lähelle keppejä kuin Pyry.
Ja jos olen johonkin luottanut, niin Pyryn keppeihin. Ja kisoissa menikin 90 asteen avokulman hienosti. Noh, eipä mennyt enää. Vaikka mitä tein, meni kakkosesta. Vasta kun leikkasin takaa, meni oikein. No can do. What? Nytkö alan sitten pelkäämään keppien onnistumista? En kyllä suostu.
Sunnuntaina kisaamassa Hyvinkäällä NoDo'n kisoissa, tuomarina Arto Laitinen. Milloinkohan olen edellisen kerran ollut siinä hallissa, kauan kauan sitten ja se oli yhä ihan samanlainen.
Radat oli jonkunverran kiemuraisia, mutta ihan kivoja. Tosin alkukatsauksella tuntui taas olevan esteitä pitkillä väleillä.
Alku tuntui hyvältä, kun hyppis meni ihan hienosti. Vain yksi rima putosi, kun avasin suuni riman kohdalla. Mutta sillä vitosella vasta 15./60, kun tuli 13 nollaa.
Toka rata oli jotain ihan kummallista. Me ei oltu Pyryn kanssa samalla aaltopituudella. En tiedä muistuttiko agilityä edes. Rimoja tuli alas monta, ja siinä kohtaa, noin puolessa välissä, totesin, että nyt riittää. En oikein vieläkään tajua mitä tapahtui. Toka rima kun tuli alas, se ajatus vaan ehkä jäi mun päähän. Noloa. Enkä puhunut Pyrylle vähään aikaan.
Pyry olikin paremmin kuulolla taas vikalla aksaradalla. Hylly sieltäkin tuli, kun paukkas väärään päähän putkea tiukassa päällejuoksukohdassa, johon en siis kerennyt. Jatkoin kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja loppurata meni ihan jees.
Rimat ainakin pysyi tällä kertaa.
Little Step'sien (3 kpl) tulos ei tänään ollut hääppönen. Todettiin sitten, että paikassa oli todellakin vikaa, koska koirat ja ohjaushan oli täydellistä. <3 <3
maanantai 28. maaliskuuta 2016
27.3.2016 TSAU vaan
TSAU VAAN
Kisaamassa jälleen, tällä kertaa vain aksaradat. Tuomareina A Viitanen, Jalonen, (hyppis Räsänen) ja Jalonen. Nollia ei kovin paljoa tullut. Kaikki radat oli suhteellisen haasteellisia, Jalosenkin. Ei sillä, tykkään haasteellisista radoista. Niiden vaikeissa kohdissa kun onnistuu, on se vaan niin palkitsevaa. Tänään olisi voinut onnistua, nollia olis ollu tarjolla, kun niin moni epäonnistui.
Radat oli vauhdikkaita, että sai todella välillä pistää monoa toisen eteen. Ikäviä ansoja oli siellä täällä. Tulokset HYL, HYL ja HYL. Plääh.
Ekalla radalla alussa piti saada puomin alla olevasta putkesta kepeille, kun ulosmenosta syötti suoraan kakkoshypylle ja oikealla puolella oli A. Olin niin tyytyväinen, kun keksin tehdä japanilaisen (kai se oli sen niminen) ja se vielä onnistui. Ensin oli saatava putkesta kääntymään oikeaan käteen, sitten äkkiä vaihto toiseen, ettei mene A:lle ja siitä sitten annoin Pyryn mennä ensin kepeille ja eiku mukaan. Mutta sitten myöhemmin, kun rima putos, ajatus hetkeks herpaantui ja Pyry lens väärään putkeen. Loppu rata oli taas priimaa, eikä menty ansoihin enää.
Toka rata about jees, mutta putkijarrusta huolimatta Pyry kaartoi keppien läpi vasta oikealle hypylle takaakiertoon. Siitä jatkui sitten ässänä pitkillä väleillä, että kiire tuli. Tällaisia pitkiä välejä ässänä oli pääsiäisenä enemmänkin. Puomi-putki-erottelu meni upeesti parikin kertaa. Ja kepeille menot, jes. Mutta kylläkin lähti puomilta omin luvin liikkeeseen, mutta en sitten perskuta palauttanut, vaan mentiin maaliin.
Kolmannella radalla alun muurin jälkeinen hyppy inhottavassa kulmassa. Tein sinne pakkovalssijaakotuksen, kun piti saada tiukka käännös lähes hypyn kohdalla alkavalle puomille. Puomilta taas kepit 90 asteen kulmassa ja vieressä tietty hyppy. Että jos ohjasit kunnolla nurkkaa kohti, saattoi mennä hypylle. Ja toinen mahdollinen vaihtoehto jos sitä varoo, voi mennä kakkosesta sisään. Mä ajattelin, että tän homman jätän Pyrylle, koska sen se osaa. Ja niinhän se osasi. Keppien jälkeen vaan leijeröin yhden hypyn, ja käännyin ottamaan vastaan rintamasuunta poispäin, ja what? Pyry läks vieressä olevalle suoralle putkelle. Ehkä mun käsiliike aiheutti sen, ei voi tietää. No jatkoin vielä matkaa, poikkari meni hienosti. Mutta keinulta sitten taas varasti, palautin ja suorinta tietä veks.
Että sellaset hyllyt. Paljon hyvää toki, mutta jäi harmittamaan silti pienet virheet. Kun se ei paljoa vaadi, että rytmi hajoaa tai koira menee väärälle esteelle. Enpä ole muuten pahasti jännittänytkään. Kiitos jokaviikkoisen kisaamisen. Lisää vaan kisoja ja miksei treenejäkin.
Kisaamassa jälleen, tällä kertaa vain aksaradat. Tuomareina A Viitanen, Jalonen, (hyppis Räsänen) ja Jalonen. Nollia ei kovin paljoa tullut. Kaikki radat oli suhteellisen haasteellisia, Jalosenkin. Ei sillä, tykkään haasteellisista radoista. Niiden vaikeissa kohdissa kun onnistuu, on se vaan niin palkitsevaa. Tänään olisi voinut onnistua, nollia olis ollu tarjolla, kun niin moni epäonnistui.
Radat oli vauhdikkaita, että sai todella välillä pistää monoa toisen eteen. Ikäviä ansoja oli siellä täällä. Tulokset HYL, HYL ja HYL. Plääh.
Ekalla radalla alussa piti saada puomin alla olevasta putkesta kepeille, kun ulosmenosta syötti suoraan kakkoshypylle ja oikealla puolella oli A. Olin niin tyytyväinen, kun keksin tehdä japanilaisen (kai se oli sen niminen) ja se vielä onnistui. Ensin oli saatava putkesta kääntymään oikeaan käteen, sitten äkkiä vaihto toiseen, ettei mene A:lle ja siitä sitten annoin Pyryn mennä ensin kepeille ja eiku mukaan. Mutta sitten myöhemmin, kun rima putos, ajatus hetkeks herpaantui ja Pyry lens väärään putkeen. Loppu rata oli taas priimaa, eikä menty ansoihin enää.
Toka rata about jees, mutta putkijarrusta huolimatta Pyry kaartoi keppien läpi vasta oikealle hypylle takaakiertoon. Siitä jatkui sitten ässänä pitkillä väleillä, että kiire tuli. Tällaisia pitkiä välejä ässänä oli pääsiäisenä enemmänkin. Puomi-putki-erottelu meni upeesti parikin kertaa. Ja kepeille menot, jes. Mutta kylläkin lähti puomilta omin luvin liikkeeseen, mutta en sitten perskuta palauttanut, vaan mentiin maaliin.
Kolmannella radalla alun muurin jälkeinen hyppy inhottavassa kulmassa. Tein sinne pakkovalssijaakotuksen, kun piti saada tiukka käännös lähes hypyn kohdalla alkavalle puomille. Puomilta taas kepit 90 asteen kulmassa ja vieressä tietty hyppy. Että jos ohjasit kunnolla nurkkaa kohti, saattoi mennä hypylle. Ja toinen mahdollinen vaihtoehto jos sitä varoo, voi mennä kakkosesta sisään. Mä ajattelin, että tän homman jätän Pyrylle, koska sen se osaa. Ja niinhän se osasi. Keppien jälkeen vaan leijeröin yhden hypyn, ja käännyin ottamaan vastaan rintamasuunta poispäin, ja what? Pyry läks vieressä olevalle suoralle putkelle. Ehkä mun käsiliike aiheutti sen, ei voi tietää. No jatkoin vielä matkaa, poikkari meni hienosti. Mutta keinulta sitten taas varasti, palautin ja suorinta tietä veks.
Että sellaset hyllyt. Paljon hyvää toki, mutta jäi harmittamaan silti pienet virheet. Kun se ei paljoa vaadi, että rytmi hajoaa tai koira menee väärälle esteelle. Enpä ole muuten pahasti jännittänytkään. Kiitos jokaviikkoisen kisaamisen. Lisää vaan kisoja ja miksei treenejäkin.
lauantai 26. maaliskuuta 2016
25.3.2016 Treeniä ja lorvimista
TREENIÄ JA LORVIMISTA
Tiistaina Saijan treeneissä ihan jees ja tottakai aina jotain jumittumista johonkin ja jotain havainnoimista (=oppimista).
Puomi-putki-erottelut onnistui hyvin, samoin kontaktit ja moni muukin asia. Sitten pari kohtaa, jotka ei tullut mieleenkään rataan tutustumisessa. Japanilainen meni superisti, mutta se toinen kohta ei. Eli kohta, jossa putkesta syötti muurille, mutta pitikin saada hypylle muurin sivussa. Huoh. Olisin tietty ottanut rintamasuunnan koiraan, mutta ei, kun pitikin rohkeesti olla päinvastoin. Melkein väitän, etten ole ikinä sellaista tehnyt, ja sehän toimi, kun ajoissa vielä huuteli. Se jäi nyt muhimaan päähän. Mielenkiintoista.
Torstaina ei ollut koutsia HiHan treeneissä, niin tehtiin tuota samaa tiistain treeniä. Nyt oli kiva vielä kokeilla muutamaan kohtaan jotain erilaista ja myös sitten tehdä tarkempaa oppimaani.
Mitä sitä muuta tekis pitkäperjantaina kuin viettäisi 7 tuntia koleassa ilmassa sekä ulkona, että hallissa, nimittäin Purinalla Konalassa kisaamassa. Piti olla pikkukisat, niin olikin sitten yli 70 osallistujaa pelkästään makseissa. Ja me Pyryn kanssa kolmas viimeisenä. Odottavan aika on totisesti piiiiiitkä. Iriskin sanoi, että nyt harjoitellaan sitten lorvimista. Lorviminen lämpimässä hallissa on kyl kivempaa.
Kaks rataa Kaukiselta, ekalla vain yks rima takamutkassa alas. Varmaankin käänsin pääni seuraavalle liian aikaisin. Nollia tuli 19 kpl ja me oltiin vitosella 24:s.
Toka rata, hyppis, nolla! Jee ja plää! Tartettais se aksanolla sinne SM:iin. Mutta onhan se nolla silti aina nolla ja kyllä sekin lämmittää. Tulos kahdeksas heti Pauliinan ja Maxin jälkeen.
Kolmas rata oli Mikkilän ihan kiva sujuva rata, muutamalla ansalla. Tulos hyl. Ohjaaja tais olla jo väsynyt, kun ohjasi vähän laiskasti.
Pauliina ja Max teki triplat, wou! Jotkut osaa ohjata ja juosta. Mutta kyllä munkin täytyy olla tyytyväinen päivän saldoon, melkein tupla, vaikkei melkein ole mukana. Tunnen oman koirani ja omat kinttuni myös ja tiedostin ansat ja osasin valita oikeat ohjaukset. Pikkuhiljaa paranee se meidän yhteinen sävel. Kaikki tuntuu mahdolliselta ja tekeminen on vaan niin kivaa. Ja kun on vielä ihania kannustavia ystäviä, niin mikäs sen parempaa.
Mukavaa pääsiäistä kaikille!
Tiistaina Saijan treeneissä ihan jees ja tottakai aina jotain jumittumista johonkin ja jotain havainnoimista (=oppimista).
Puomi-putki-erottelut onnistui hyvin, samoin kontaktit ja moni muukin asia. Sitten pari kohtaa, jotka ei tullut mieleenkään rataan tutustumisessa. Japanilainen meni superisti, mutta se toinen kohta ei. Eli kohta, jossa putkesta syötti muurille, mutta pitikin saada hypylle muurin sivussa. Huoh. Olisin tietty ottanut rintamasuunnan koiraan, mutta ei, kun pitikin rohkeesti olla päinvastoin. Melkein väitän, etten ole ikinä sellaista tehnyt, ja sehän toimi, kun ajoissa vielä huuteli. Se jäi nyt muhimaan päähän. Mielenkiintoista.
Torstaina ei ollut koutsia HiHan treeneissä, niin tehtiin tuota samaa tiistain treeniä. Nyt oli kiva vielä kokeilla muutamaan kohtaan jotain erilaista ja myös sitten tehdä tarkempaa oppimaani.
Mitä sitä muuta tekis pitkäperjantaina kuin viettäisi 7 tuntia koleassa ilmassa sekä ulkona, että hallissa, nimittäin Purinalla Konalassa kisaamassa. Piti olla pikkukisat, niin olikin sitten yli 70 osallistujaa pelkästään makseissa. Ja me Pyryn kanssa kolmas viimeisenä. Odottavan aika on totisesti piiiiiitkä. Iriskin sanoi, että nyt harjoitellaan sitten lorvimista. Lorviminen lämpimässä hallissa on kyl kivempaa.
Kaks rataa Kaukiselta, ekalla vain yks rima takamutkassa alas. Varmaankin käänsin pääni seuraavalle liian aikaisin. Nollia tuli 19 kpl ja me oltiin vitosella 24:s.
Toka rata, hyppis, nolla! Jee ja plää! Tartettais se aksanolla sinne SM:iin. Mutta onhan se nolla silti aina nolla ja kyllä sekin lämmittää. Tulos kahdeksas heti Pauliinan ja Maxin jälkeen.
Kolmas rata oli Mikkilän ihan kiva sujuva rata, muutamalla ansalla. Tulos hyl. Ohjaaja tais olla jo väsynyt, kun ohjasi vähän laiskasti.
Pauliina ja Max teki triplat, wou! Jotkut osaa ohjata ja juosta. Mutta kyllä munkin täytyy olla tyytyväinen päivän saldoon, melkein tupla, vaikkei melkein ole mukana. Tunnen oman koirani ja omat kinttuni myös ja tiedostin ansat ja osasin valita oikeat ohjaukset. Pikkuhiljaa paranee se meidän yhteinen sävel. Kaikki tuntuu mahdolliselta ja tekeminen on vaan niin kivaa. Ja kun on vielä ihania kannustavia ystäviä, niin mikäs sen parempaa.
Mukavaa pääsiäistä kaikille!
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
20.3.2016 Kontaktitreeniä
KONTAKTITREENIÄ
Tällä viikolla on ollu kahdet treenit ja kahdet kisat. Kuten viimeksi manasin niitä kontakteja, niin Saijan treeneissä pääsin kerran moittimaan asiasta. Rallateltiin rata, paitsi yksi kohta (tietty aina) aiheutti päänvaivaa. Olin ihan varma, että saan Pyryn kuulolle ja mukaan vippaukseen, mutta no-ou. Hää hyppäsi ristiin, mikä sekin oli ihan jees. Mutta kun suunnittelin siihen vippauksen. Eipä tullut ohjaukseen mukaan, hyppäsi siis ristiin ja sitten vasta kääntyi kysymään, että mitäs sitten. Mutta kivaa oli mennä.
Torstain HiHa-treeneissä oli Helin rata. Kiva rata ja taas yksi kohta oli hankala. Putkesta renkaan kautta hypylle, josta piti saada 90 astetta kääntymään välistävetoon. Onnistui kyllä, mutten ollut tyytyväinen kaarrattamiseen. Pari ohjetta tällaisissa tapauksissa tullut. Yksi, vaikket pysty, niin yritä pysäyttää koira siihen. Ja kaksi, vähän samaa, yritä kääntää koira ennen hyppyä pois. Loppujen lopuksi tein vähän molempia ajatuksissani. Olin ajoissa hypyllä ennen Pyryä ja tein sen verran painokkaan jarrun ja johan tehosi, tuli siisti käännös, josta oli helppo saada välistävetoon.
Meinasi ihan unohtua, että sain mennä Lassella myös. Se oli kyllä hauskaa, vaikka Lasse toimikin ihan erilailla kuin Pyry. Ja menihän kovaa. Oli se kyllä haastaavaa vielä vähän matalilla rimoilla. Se on niin pienikin, ainakin Pyryyn verrattuna. Mutta jarrut pelitti.
Viikonlopun kisoista tein monta huomiota ja kaikista en ole ihan satavarma onko asia näin vai tuntuiko vaan siltä, mutta en jännittänyt juurikaan ja meno oli tosi kivaa ja rentoa.
Olin siis ilmonnu vain aksaradoille, niin liekö se rauhoittanut minunkin päätä, kun meno oli jotenkin rennonpaa, kun ei tarvinnut hoidella kuin ne kaksi rataa (blondille 3-4 ehkä liikaa).
Lähtönumero oli 3, joten siinä ei kerennyt katsella muita, eikä varsinkaan jännittää ja rata oli pian ohi. Sopii meille.
Otin Pyryltä hihnan pois jo ennen kuin mentiin kentälle, niin eipähän hulluna vetänyt sinne kaulapanta kireenä. Pyry seurasi hienosti, eikä lähde mihinkään omin päin. Ajattelin, että tuokin on kenties vaikuttanut vireeseen.
Ja kun keskityin kontakteihin, niin unohtui senkin takia jännittää ja meno oli todellakin rennompaa.
Tuloksilla ei kylläkään juhlittu, mutta kontaktitehtävää suoritettu kiitettävästi. Pyry ei kertaakaan varastanut, vaan aina luvalla pois. Olin jo varautunut, että jossain kohtaa teen kontaktin uusiksi ja sitten ulos tai heti pihalle. Tää on kummallista tää henkienkin taistelu tässä lajissa, ota näistä selvää mikä vaikutti mihinkin vai vaikuttiko kaikki kaikkeen.
Lauantaina oltiin BATin kisoissa, tuomarina Herrala. Tuloksena hyl ja 5. Suht hyviä ratoja molemmat. Vitosen kielto tuli tiukassa linjauskohdassa, mennäänköeimennämennäänkö. Lopputulos 11., heti puolisiskon Din jälkeen. Radoilta jäi treenattavaksi about 90 asteen käännökset vauhdista. Mutta olin itseasiassa tyytyväinen itseeni, että havaitsin radan ansat ja osasin valita niihin ohjaukset. Totesin myös, että pidän suunnitelmastani kiinni, vaikka näyttäisi siltä, että muut tekisivät toisella lailla.
Sunnuntaina sitten Janakkalassa, tuomarina Nyberg. Rimat oli tapissa, mutta meillä tais tulla alas vain yksi rima ja sekin, kun olin himpun linjalla. Takaakierrot hieman ensialkuun jännitti, kun siivekkeetkin oli sellaiset hiukka kaposet. Mutta niistä selvittiin. Ja sai siellä pistää monoa toisen eteen ihan kiitettävästi. Tuloksena oikein hyvä hylly ja hyvä kymppi.
Hylly tuli, kun paria estettä aiemmin olin tehnyt... hm...mikähän lie sen kuvion nimi...vippaus ja vastakäännös? Niin uskoisin, että se ja sitten olin liian aikaisin lähdössä seuraavalle, Pyry ei ollutkaan vielä lukinnut hyppyä, niin Pyry luki sen nähtävästi taas vippaukseksi ja meni toisen esteen. Muuta virhettä ei sillä radalla tullut. Ja tuo kymppirata, se ei ollut ihan niin hyvä kuin edellinen. Siellä tuli se rima alas ja lisäksi meni kepeille kovaa vain ohi, vaikka jättäydyin taakse ja hidastin mielestäni vauhtia. Niin kepit sitten uusiksi. Loppusuora oli kuulemma hieno, vaikka minä olin 3 estettä jäljessä, ohjasin takaakiertoon ja huusin vaan "eteen" ja Pyryhän meni. Mielestäni juoksin niin kovaa, mutta ei näyttänyt videolta kyllä siltä.
Vaikka kontaktit onkin olleet pääasia, niin nolla olis ollu plussaa. No pääasiahan on yhteistyö ja tekeminen/treenaaminen/kisaaminen Pyryn kanssa on ihan parasta! <3 <3 <3
Tällä viikolla on ollu kahdet treenit ja kahdet kisat. Kuten viimeksi manasin niitä kontakteja, niin Saijan treeneissä pääsin kerran moittimaan asiasta. Rallateltiin rata, paitsi yksi kohta (tietty aina) aiheutti päänvaivaa. Olin ihan varma, että saan Pyryn kuulolle ja mukaan vippaukseen, mutta no-ou. Hää hyppäsi ristiin, mikä sekin oli ihan jees. Mutta kun suunnittelin siihen vippauksen. Eipä tullut ohjaukseen mukaan, hyppäsi siis ristiin ja sitten vasta kääntyi kysymään, että mitäs sitten. Mutta kivaa oli mennä.
Torstain HiHa-treeneissä oli Helin rata. Kiva rata ja taas yksi kohta oli hankala. Putkesta renkaan kautta hypylle, josta piti saada 90 astetta kääntymään välistävetoon. Onnistui kyllä, mutten ollut tyytyväinen kaarrattamiseen. Pari ohjetta tällaisissa tapauksissa tullut. Yksi, vaikket pysty, niin yritä pysäyttää koira siihen. Ja kaksi, vähän samaa, yritä kääntää koira ennen hyppyä pois. Loppujen lopuksi tein vähän molempia ajatuksissani. Olin ajoissa hypyllä ennen Pyryä ja tein sen verran painokkaan jarrun ja johan tehosi, tuli siisti käännös, josta oli helppo saada välistävetoon.
Meinasi ihan unohtua, että sain mennä Lassella myös. Se oli kyllä hauskaa, vaikka Lasse toimikin ihan erilailla kuin Pyry. Ja menihän kovaa. Oli se kyllä haastaavaa vielä vähän matalilla rimoilla. Se on niin pienikin, ainakin Pyryyn verrattuna. Mutta jarrut pelitti.
Viikonlopun kisoista tein monta huomiota ja kaikista en ole ihan satavarma onko asia näin vai tuntuiko vaan siltä, mutta en jännittänyt juurikaan ja meno oli tosi kivaa ja rentoa.
Olin siis ilmonnu vain aksaradoille, niin liekö se rauhoittanut minunkin päätä, kun meno oli jotenkin rennonpaa, kun ei tarvinnut hoidella kuin ne kaksi rataa (blondille 3-4 ehkä liikaa).
Lähtönumero oli 3, joten siinä ei kerennyt katsella muita, eikä varsinkaan jännittää ja rata oli pian ohi. Sopii meille.
Otin Pyryltä hihnan pois jo ennen kuin mentiin kentälle, niin eipähän hulluna vetänyt sinne kaulapanta kireenä. Pyry seurasi hienosti, eikä lähde mihinkään omin päin. Ajattelin, että tuokin on kenties vaikuttanut vireeseen.
Ja kun keskityin kontakteihin, niin unohtui senkin takia jännittää ja meno oli todellakin rennompaa.
Tuloksilla ei kylläkään juhlittu, mutta kontaktitehtävää suoritettu kiitettävästi. Pyry ei kertaakaan varastanut, vaan aina luvalla pois. Olin jo varautunut, että jossain kohtaa teen kontaktin uusiksi ja sitten ulos tai heti pihalle. Tää on kummallista tää henkienkin taistelu tässä lajissa, ota näistä selvää mikä vaikutti mihinkin vai vaikuttiko kaikki kaikkeen.
Lauantaina oltiin BATin kisoissa, tuomarina Herrala. Tuloksena hyl ja 5. Suht hyviä ratoja molemmat. Vitosen kielto tuli tiukassa linjauskohdassa, mennäänköeimennämennäänkö. Lopputulos 11., heti puolisiskon Din jälkeen. Radoilta jäi treenattavaksi about 90 asteen käännökset vauhdista. Mutta olin itseasiassa tyytyväinen itseeni, että havaitsin radan ansat ja osasin valita niihin ohjaukset. Totesin myös, että pidän suunnitelmastani kiinni, vaikka näyttäisi siltä, että muut tekisivät toisella lailla.
Sunnuntaina sitten Janakkalassa, tuomarina Nyberg. Rimat oli tapissa, mutta meillä tais tulla alas vain yksi rima ja sekin, kun olin himpun linjalla. Takaakierrot hieman ensialkuun jännitti, kun siivekkeetkin oli sellaiset hiukka kaposet. Mutta niistä selvittiin. Ja sai siellä pistää monoa toisen eteen ihan kiitettävästi. Tuloksena oikein hyvä hylly ja hyvä kymppi.
Hylly tuli, kun paria estettä aiemmin olin tehnyt... hm...mikähän lie sen kuvion nimi...vippaus ja vastakäännös? Niin uskoisin, että se ja sitten olin liian aikaisin lähdössä seuraavalle, Pyry ei ollutkaan vielä lukinnut hyppyä, niin Pyry luki sen nähtävästi taas vippaukseksi ja meni toisen esteen. Muuta virhettä ei sillä radalla tullut. Ja tuo kymppirata, se ei ollut ihan niin hyvä kuin edellinen. Siellä tuli se rima alas ja lisäksi meni kepeille kovaa vain ohi, vaikka jättäydyin taakse ja hidastin mielestäni vauhtia. Niin kepit sitten uusiksi. Loppusuora oli kuulemma hieno, vaikka minä olin 3 estettä jäljessä, ohjasin takaakiertoon ja huusin vaan "eteen" ja Pyryhän meni. Mielestäni juoksin niin kovaa, mutta ei näyttänyt videolta kyllä siltä.
Vaikka kontaktit onkin olleet pääasia, niin nolla olis ollu plussaa. No pääasiahan on yhteistyö ja tekeminen/treenaaminen/kisaaminen Pyryn kanssa on ihan parasta! <3 <3 <3
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
6.3.2016 TSAU sentään
TSAU SENTÄÄN
Huh huh olihan kisapäivä. Ei tullut nollia ei. Tuli pari hyllyä, kymppi ja vitonen.
Teilerillä ja Helinillä oli aikas vaikeat radat. No vika aksarata ei ollut vaikea, vaikka ansoja sielläkin oli.
Unohtui hirveästi jännittääkin, kun mietin miten selviän niistä radoista. Eihän ne tietysti mahdottomia olleet, eikä onneksi edes vaarallisia, mutta tekemistä riitti monessa kohtaa. Ja olivat erittäin vauhdikkaita ratoja. Ja se luo oman haasteensa, ehtiä, muistaa, osata tehdä kaikki vauhdissa kaikki mitä on suunnitellut. Ja myös silloin, kun suunnitelmat muuttuukin.
Ekalla radalla paljon sellaisia parin kolmen esteen kiertoja, joissa tietysti oli ansaesteitä jopa kahdellakin suunnalla. Ja näiden lisäksi vielä hankala vienti kepeille, jossa olis pitäny ehtii eteen tekee pakkovalssi tai jotain. Kun en kerennyt eteen, annoin Pyryn mennä edeltä kepeille ja olisin heti perästä vaihtanut puolta, mutta Pyry ei ihan kestänytkään sitä. No ei se haitannut, meillä tuli rimoja yllättävän paljon ekalla radalla alas. Varmaankin mun pää kääntyi liian nopeesti aina etsien seuraavaa estettä.
Toka rata oli Helinin tekele, hyppis. Siinä alussa oli taas hankala kohta (3-5), jossa epäröin voinko tehdä pakkovalssin tapaisen. Oliko tämä nyt oikea tai väärä kulma tehdä se. Ja kaikki muut tuntuivat tutustuvan rataan esteen toiselta puolen. Mutta koska olin ihan viimeisten joukossa, ehdin katsoa monta koiraa ja eräs huippukin teki samoin päin kuin minä. Jes, ehkä olenkin oppinut jotain treeneissä. Kepit oli myös ikävästi putken menosuun takana.
Teilerin tokalla radalla alkoi jo tuntumaan agilityltä. Keinulta ehkä 100 astetta eri suuntaan takaakiertoon, jonka vieressä tietysti putki hollilla. Puomi-putki-erottelua pariin kertaan, molemmat onnistui. Keppikulma tällä kertaa ehkä 45 asteen avokulma.
Vika rata oli helppo. Pyry vain liukastui mennessään kepeille, eikä siis pystynyt menemään oikeasta välistä. Siitä vitonen. Yhdessä estepyörityksessä lähti oudosti toiseen suuntaan, mutta siitä ei tullut virhettä, aikaa vaan paloi turhaan.
Mitähän tähän nyt yhteenvetona sanoisi. Meillä ongelman ydin saattaa olla kontaktit. Pyry lähtee niiltä omin päin ja mun mielestä silloin ei ole ihan 100% kuulolla. Ja kun suunnitelmat menee aina uusiks siinä kohtaa, niin eihän se tiedä hyvää. Mun pitää nyt uhrata jokunen aksarata ja ottaa kontaktit uusiksi tai kävellä radalta samantien pois. Vaikka oman luonnon päälle ottaakin, kun niin haluaisi tehdä rataa. Jotain tarttis tehrä, että kontaktit olis samanlaiset kuin treeneissä.
Ja sitten vaan taas kisoja buukkaamaan.
Huh huh olihan kisapäivä. Ei tullut nollia ei. Tuli pari hyllyä, kymppi ja vitonen.
Teilerillä ja Helinillä oli aikas vaikeat radat. No vika aksarata ei ollut vaikea, vaikka ansoja sielläkin oli.
Unohtui hirveästi jännittääkin, kun mietin miten selviän niistä radoista. Eihän ne tietysti mahdottomia olleet, eikä onneksi edes vaarallisia, mutta tekemistä riitti monessa kohtaa. Ja olivat erittäin vauhdikkaita ratoja. Ja se luo oman haasteensa, ehtiä, muistaa, osata tehdä kaikki vauhdissa kaikki mitä on suunnitellut. Ja myös silloin, kun suunnitelmat muuttuukin.
Ekalla radalla paljon sellaisia parin kolmen esteen kiertoja, joissa tietysti oli ansaesteitä jopa kahdellakin suunnalla. Ja näiden lisäksi vielä hankala vienti kepeille, jossa olis pitäny ehtii eteen tekee pakkovalssi tai jotain. Kun en kerennyt eteen, annoin Pyryn mennä edeltä kepeille ja olisin heti perästä vaihtanut puolta, mutta Pyry ei ihan kestänytkään sitä. No ei se haitannut, meillä tuli rimoja yllättävän paljon ekalla radalla alas. Varmaankin mun pää kääntyi liian nopeesti aina etsien seuraavaa estettä.
Toka rata oli Helinin tekele, hyppis. Siinä alussa oli taas hankala kohta (3-5), jossa epäröin voinko tehdä pakkovalssin tapaisen. Oliko tämä nyt oikea tai väärä kulma tehdä se. Ja kaikki muut tuntuivat tutustuvan rataan esteen toiselta puolen. Mutta koska olin ihan viimeisten joukossa, ehdin katsoa monta koiraa ja eräs huippukin teki samoin päin kuin minä. Jes, ehkä olenkin oppinut jotain treeneissä. Kepit oli myös ikävästi putken menosuun takana.
Teilerin tokalla radalla alkoi jo tuntumaan agilityltä. Keinulta ehkä 100 astetta eri suuntaan takaakiertoon, jonka vieressä tietysti putki hollilla. Puomi-putki-erottelua pariin kertaan, molemmat onnistui. Keppikulma tällä kertaa ehkä 45 asteen avokulma.
Vika rata oli helppo. Pyry vain liukastui mennessään kepeille, eikä siis pystynyt menemään oikeasta välistä. Siitä vitonen. Yhdessä estepyörityksessä lähti oudosti toiseen suuntaan, mutta siitä ei tullut virhettä, aikaa vaan paloi turhaan.
Mitähän tähän nyt yhteenvetona sanoisi. Meillä ongelman ydin saattaa olla kontaktit. Pyry lähtee niiltä omin päin ja mun mielestä silloin ei ole ihan 100% kuulolla. Ja kun suunnitelmat menee aina uusiks siinä kohtaa, niin eihän se tiedä hyvää. Mun pitää nyt uhrata jokunen aksarata ja ottaa kontaktit uusiksi tai kävellä radalta samantien pois. Vaikka oman luonnon päälle ottaakin, kun niin haluaisi tehdä rataa. Jotain tarttis tehrä, että kontaktit olis samanlaiset kuin treeneissä.
Ja sitten vaan taas kisoja buukkaamaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)