ÄSSÄMMÄTYNNÄMUUTA
En oo muka kerenny blogia taas kirjoittelee, niin on jonkunverran sitten tässä kirjoitettavaa. Huoh, ja kello on...jo ykstoista!
Hihan leiri oli toissa viikonloppuna. Olipa hauskaa taas kerran. Hyvää seuraa, kiva paikka (Kuninkaala, Hartolassa), kivat opet ja jotain uuttakin kokeiltavaa. Meillä Pyryn kanssa oli ohjelmassa aksaa, vepeä ja rallytokoa.
Aksassa kouluttaja Lotta Lehtinen oli oikein selkeä rataantutusmisessa jo. Meillekin valkeni miten tärkeät on linjat. Tosin aina olen yrittänyt huomioida, etten ainakaan Pyryn linjalla olisi. Mutta joissain kohti piti vaan rohkeasti ohjata eteenpäin, vaikka näyttäisi, että vauhti menee jo ihan hurjaksi kääntymistä silmälläpitäen. Kaikki muu periaatteessa onnistui, paitsi pari käännöstä. Ja toista käännöstä väänsin sitten vielä illemmalla Lotan lähdettyä, kun pakkohan se oli saada onnistumaan. Piti mennä putkesta toiseen, välissä hyppy, nämä siis vinottain ja merkkauksella yritin, mutta Pyry tuli aina vaan liikkeeseen ja ohi. Pakko oli odotella, että oikeesti kaartaa ensin ja lukitsee hypyn ja sitten vasta pääsin itse etenemään seuraavalle, jossa olin sitten jonkun verran väkisin myöhässä. Jaksi tuli sitten katsomaan vähän meidän perään ja annoin Pyryn hänelle ohjattavaksi. Meni sitten ohi, ohi, ohi, ... ei osaa tulla merkkauksiin. Se on meillä sitten kotiläksy ja verkko avuksi. Kiitos, en olis tuota verkkoa muistanutkaan käyttää.
Vepessä oli kouluttajina kaksi Lahtelaista naista, oikein kivoja ja osaavan tuntuisia. Me olimme aamuryhmässä, jossa lähestulkoon kaikki olivat aikalailla aloittelijoita. Ja ilma oli, hyrrr..., kylmä. Tuuli ja oli pientä aallokkoakin. Mutta aloitettiin järkevästi veneessä olemisella eli käytiin vähän soutelemassa ja pyöriteltiin venettä. Ensin olin Pyryn kanssa veneessä ja toisella kerralla Pyry veneessä ja minä rannalla. Siinä Pyryn pää vähän pyöri, ettei hukkaa minua silmistään. Sitten yritettiin palkata veneelle viemisestä. Siinä Pyry ei ihan suoraan lähde tuomaan, vaan yrittää aina vähän kaartaa ja lähteä vaan uimaan. Esineen käteen tuomisessa petrattavaa, sitä harjoitellaan kotona sitten sohvan käsinojan yli. Viimeisenä otettiin veneestä hyppy ja eipä hän tahtonut oikein uskaltaa hypätäkään enää. P hyppäsi matolta toiselle, että kumpaan suuntaa tästä nyt lähtisi. Hyppäsi sentään kuitenkin ja ui rantaa mun luokse. Olen kyllä ylpeä meidän pojista, sillä Vip oli kuulemma ihan haka tässä heille uudessa lajissa.
Rallytokossa koulutti Jaana ja Heli. Ratoja on kiva tehdä, jos meikällä menis kertalukemalla ymmärrykseen mitä siinä pitää tehdä. Uutena liikkeenä tuli pyörähdys, en muista miksi sitä kyltissä nimitettiin. Sitä temppua saa sitten harjoitella.
Uutena kokeiltiin sitten esineruutua. Se oli hauskaa touhua. Heinikko oli aika korkea, etten minäkään tahtonut esineitä löytää. Mutta Pyry löysi kuin löysikin kaksi ilman minun avustusta. Siinä kohtaa ajattelin, että vautsi Pyry on sittenkin nenän käyttäjä ja tämähän menee hienosti, mutta seuraavat kaksi esinettä löytyivät vasta mun avustuksella. Mutta pitää joskus taas kokeilla, oli se sen verran hauskaa touhua. Seuraavalla leirillä, joskus, voisi kokeilla jotain metsälajia vuorostaan, ne on meille ihan outoja.
Seuraavan keskiviikon vepessä taas sama juttu, ei meinannut hypätä veneestä. Heli oli Pyryn kanssa veneessä ja hellästi tuuppasi poitsun veteen. Hyvä. Taas harjoiteltiin veneeseen vientiä ja pieni uskonpuute tulee Pyrylle, jos vene on liian kaukana. Nyt olen ostanut uusia esineitä kuljetettavaksi, eli kelluvan kapulan ja patukan. Eivät saa muistuttaa lelua, koska näillä ei nyt leikitä, ne on tehtävän suorittamiseen tarkoitettuja kapineitä. Katsotaan ensi kerralla miten niiden kanssa onnistuu.
Perjantaina lähdettiin kohti Nastolan SM-kisoja. Päästiin Susannan äidin mökille aina yöksi, ettei tarvinnut kotoa asti aina lähteä ajelemaan. Myrskylästäkin lähdettiin joka aamu varttia vaille kuus, että saatiin autot eturiviin, josta lyhin matka kisapaikalle. Ilmat oli aika karmeat, tuuli ja satoi lähes koko ajan, mutta kaikillehan tuo on sama. Eipä se Pyryä haittaa.
Oltiin lauantaina HiHan joukkueessa, jossa myös Anu&Max, Karoliina&Troya ja Marjo&Rytsölä. Anulle nolla, Karoliinalle ja Marjolle jotain virhepisteitä ja meille hylky. Ja sekös mua pänni. Olisin niin halunnut onnistua juuri joukkueradalla, yksi kaikkien puolesta. Yksilöradasta viis. Jalosen rata ei ollut edes vaikea, nopea kylläkin. Tais tulla se vanha kunnon ranneliike, joka harhaanjohtavasti sai Pyryn kääntymään väärään suuntaan ja takaisin tullessaan hyppäsi sitten siinä ohimennen yhden ylimääräisen hypyn. Muuten saatiin rata tehtyä. Perhana tarttee kiinnittää huomiota tuohon mun ranneliikkeeseenkin, ettei tuo tule tavaksi.
Sunnuntain yksilökisassa lähtöpaikka meillä oli heti aamukahdeksalta ja toisena!!! Eipä siinä ehtinyt katsella muita, mutta ei myöskään jännittämään, mikä oli erittäin hyvä juttu. Vettä tuli ja rimat oli tapissaan 65cm. Helinin rata oli jo jonkun verran haastavampi, mutta tykkäsin, kun siinä enempi pienempää piperrystä. Pyry silti ihan kiitettävästi "lensi" esteeltä toiselle. Hieman voimakkaammin ja aikasemmin olis pitänyt rytmittää. Taisteltiin melkein loppuun ja sitten tein huolimattomasti niistopersjätön ja oletin, että perässä tulee, vaan ottikin vähän leveämmin sivusta taas ylimääräisen hypyn. Äsken katselin tuon radan youtubesta ja ei se nyt ihan pahalta näyttänyt. Rimoja tuli kolme, ja ainakin yhdessä olin Pyryn linjalla takaakiertovalssissa. Mutta kaiken kaikkiaan näytti ihan jopa agilityltä ja sain tehtyä about koko radan. Oikeestaan olen ihan tyytyväinen meidän ensiesiintymiseen ässämmissä. Nyt sitten tuli hinku kisaamaan ja uusia nollia keräämään ja Pyryn kanssa se vaan on kivaa <3 <3 <3
Täytyy vielä mainita maksien finaaliradasta, englantilaisen Lee Gibsonin tekele, johon me ei siis päästy, missä katsottiin jyvät akanoista, kuka osasi mennä kepeille, jotka oli "putken sisällä". Eipä osannut moni tai ehkä osasikin, mutta ohjaaja sössi, kun ei luottanut koiraansa. En tiedä miten siinä olisi käynyt, mutta minä olisin jäänyt taka-alalle ja antanut Pyryn hoitaa homman. Tuon haluan kyllä testata. Se oli kyllä varsinainen show ja jännitysnäytelmä, jonka jälkeen minien rata oli suorastaan tylsä. Toinen show oli katsellessa erään Aatsin lämmittelyjumppaa, ilmanyrkkeilyä ja Saturdaynightfeverliikkeitä keskellä tyhjää kenttää. Vieläkin hymyilyttää, vaikka itsensä lämmittelykin on tärkeä asia.
FEELING DOWN
Viime viikolla tiistaina Saijan tän "kevään" vikoissa treeneissä. Olipa erittäin vaikea kepeille vienti, josta kuitenkin uskoin selviytyvämme. Ennen suoraa putkea oli takaakierto, sitten heti suoran putken jälkeen oikealla kepit ja houkuttimena suoraan edessä toinen putki. No joo moneskohan yritys onnistui. Olin tietysti pettynyt, kun ajattelin, että kepit Pyry osaa melkein mistä vaan, mutta jos ei tullut sitä ennen kunnon ohjeita, niin vaikea niitä on suorittaa. Mutta kun piti ensin jarruttaa ja sitten kuitenkin ehtiä ohjaamaan liikkumatta liikaa toista putkea kohti.
Whatever, sitten hermostuin takaakiertohyppyjen rimojen pudotuksiin. Ja mitä väsyneempi koira (ja turhautuneempi ohjaaja) sen huonommin ne pysyivät ylhäällä.
Fiilikset oli jotakuinkin down, eipä ookaan pitkään aikaan ollu. Mielessä SM-kisat, joissa pitäis näyttää mitä osaa. Ehkä just tuo takaraivossa häiritsemässä. Mutta kun aina tulee jotain, johon jumittuu. Laura vei sanat suustani, kun kisan jälkeen silitti Pirkkoa ja oli onnellinen, että hänellä oli niin hieno koira. Mutta samalla harmistunut, kun ei saa tehtyä virheettömiä ratoja. Se on just niin. Olkoonkin meidän kohdalla, että jos ohjaaja vain muistaisi ohjata kaikki kohdat, niin ... sehän se kaikkein turhauttavinta juuri onkin, kun itessä on vika.
Olihan siellä ihan onnistuneitakin osioita ja rata oli kiva, mutta nyt vaan jäi masis päälle.
Keskiviikon vepessä otettiin iisisti ja yritettiin tehdä järkevästi mieluummin vähän ja helppoa onnistuneesti kuin liian vaikeeta. Kiitos Helin. Otettiin yks veneestä hyppy ja vientiä/tuontia rantavedessä. Vähän upoksissa olevaa lelua ei haluaisi ottaa, kun kuono joutuu veden alle, ääk. Seuraavalla kerralla yritetään erilaisen lelun kanssa. Ai meinas unohtua, että yks tehtävä oli pelastaa hukkuvaa. Hukkuvalla siis dummy kädessä, johon Pyry ei meinannut lähteä. Pyryn mielestä ei näyttänyt vissiin tarpeeks kivalta jutulta. Hukkunu olis. Mutta tais sitten mennä kuitenkin ja veti sen metrin pari.
Torstaissa toivoa täynnä ja odotuksia josko Villen treeneissä onnistuisi paremmin. Ja joo...osittain hyvin, osittain pientä säätöö, mutta nollaa ei sitten millään, vaikka sain monta yritystä. Jo se, että mulle sanoo ääneen, että nyt sitten nollarata tai sama jos sanotaan, että tehdään kisanomaisesti, niin paineet ponnahti heti huippuunsa ja samoin epäusko. Eihän noin voikaan onnistua. Pessmisti ei pety, paitsi että pettyy sekin. Ja pessimisti ajattelee, että tän huonommin ei voi mennä, niin optimistiko ajattelee, että kyllä voi. Niinkö se menee?
Valsseista en oo tykännyt, mutta nyt tuntui, että vitsi, kun tuli hyvät valssit tehtyä. Oli paljon muutakin hyvää, mutta jotenkin taas tuntui, ettenkö ohjaa kunnolla/satasella. Miksen?
Eilen maanantaina oltiin Saijan ja Katin kanssa kentällä treenaamassa. Rata oli sopivan haastava, jossa paria kohtaa sai testailla eri ohjauksilla. Alun välistävedoissa oma ohjausvaihtoehto tuntui sopivan meille parhaiten. Toinen kohta oli takaakierron jälkeinen hyppysuora ja "väärään" päähän putkea. Kaikki kolme ohjausta onnistui, jee. Vastakäännös-vikalla leikkaus, valssi-pienvekki-veto ja vastakäännös-persjättö. Enkä oikein osaa sanoa, mikä niistä tuntui parhaalta. Ei menny nollalla, niinku eräällä, mutta en sitä odottanutkaan. Takaakiertojen rimat taas vähän koetteli hermoja. Mutta pääasiassa olin tyytyväinen.
Tänään tiistaina sain Tarja Mularin katsomaan/hoitamaan Pyryn. Huoh, ei mitään suurempaa, jes ihanaa mahtavaa upeeta. Alussa pallea oli kuulemma vähän rusetilla, mutta sen kun sai auki, niin Pyry heitti levyks ja nautti suorastaan olostaan. Pientä kireyttä lantiossa ihan hännän juuressa ja myös päässä. Mutta nyt pari päivää lepoa ja saapi taas treenata. Tulee neljä päivää, kun leirillä vasta seuraavat treenit. Olipa hienoa ja huojentavaa, että Pyry on kunnossa.
Tässä täytyy yrittää nollata tällainen masentava lukkotilanne ja yrittää asennoitua uudella lailla. Radoilla ei ole mitään, mitä me ei osattais. On hyväksyttävä, että aina ei onnistu. Ja Saija sanoi hyvin, että kaikki ei ole hyviä kaikessa, ja pystymme johonkin asti parantamaan/auttamaan niitä huonoja puolia, mutta että ne ovat silti aina heikkouksiamme ja niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ruotsalainen asenne peliin vaan. Aina on jotain hyvää ja parhaamme tehdään.
VIIKON VARRELTA
Tällä viikolla oli niin paljon työkiireitä, että ei ehditty treenailee ku keskiviikkona vepeä. Ja hmm... ei menny nyt niin hyvin kuin ekalla kerralla. Eka multa kysyttiin mitä haluaisin tehdä. No enhän minä tiedä, kun en tiedä lajista mitään, ja sitten kun jotain ehdotin, niin ei ei ei, et voi tehdä sellaista. Just. No jotain sitten yritettiin, mutta aloitettiin kuitenkin vähän liian vaikealla. Pyryn olis pitäny tuoda lelu mulle veneelle. Oltiin liian kaukana, niin sille tuli epäusko. Sitten jäi toiseen leluun kiinni, eikä malttanut sitten lähteä liikkeelle ollenkaan. En muista mitä muuta tehtiin, mutta vikana sai hypätä veneestä veteen ja uida rantaan. Se sentään onnistui.
Totesin, että pitää hommata kelluvia "esineitä". Lelut, joilla on leikitty (ja revitelty), eivät käy, kun odottaa vaan, että niillä todella leikitään. Ostin nyt sitten ens kerraksi kelluvan kapulan (dummy-tyylisen, mutta kevyemmän) ja sellasen renkaan. Ja niillä on nyt kuivaharjoiteltu olohuoneessa, toi mulle ja Masalle, ja vei taas.
Lauantaina kisoissa liideltiin omalla kentällä. Oltiin "tasaisia" 10, 10, 10! Pöh, no tulos ja kuitenkin ehjät radat! Ensin Asko Jokisen radoissa ihmetytti kulmat kontakteille, mutta ei ne loppujen lopuksi pahoja olleet ja radatkin ihan kivat.
Ekalla radalla putos kaks rimaa, eka ja tokavika. Lähtöhypyn jälkeen tokana oli a-putki-erottelu ja piti siis mennä putkeen. En tajunnu siinä, kun lähdin tokana, että olis pitäny jättää suorempaan Pyry. Nyt laitoin vinoon, että näki suoraan putkeen. No kun on jo lukittu putki ja valmiina sinne sukeltamaan, niin...mikä rima? Ja toka vika este piti kiertää takaa, niin meni vähän liian tiukasti, kun en kerinnyt ihan auttamaan.
Kakkosaradalla samanlainen alku, mutta nyt pitikin mennä A:lle. Olin jo päättänyt, että tää on Pyryn homma ja jäin taka-alalle ja annoin Pyryn ihan itse valita, kun sanoin "kiipee" ja oikein! (tosi moni meni putkeen) No kolmosella tein vastakäännöksen, mutta nähtävästi olin myöhässä, kun flänkkäsi seuraavan hypyn ohi. Sitten keskityin niin tekemään persjättöä, että ajauduin sitten seuraavalle hieman väärään paikkaan, ja Pyryn oli siitä hiukka hankala hypätä ja rima tietysti putosi.
Kolmannella pohdin kakkoshyppyä tosi kauan, kun se ei päällejuoksuna tuntunut yhtään hyvältä ajatukselta. Juuri kun vihellettiin rataantutustumisen päättyminen, Pauliina sanoi, että hän tekee kai siihen Anun ehdottaman pakkovalssin. Aaaa...äkkiä sitä kokeilin, ja päätin sillä sekunnilla, että tää me tehdään tai oikeastaan pakkovalssijaakotuskohan se oli. Ja sehän toimi ja tuntuikin oikein sujuvalta. Ja kuulemma meidän alun nähtyään, Pauliinakin oli vasta lukinnut tuon ohjauksen. Pudotettiin rima sitten saksalaisella myöhemmin. Ja sitten saatiin pituuden vika palikka nurin, kun taisin vielä olla vähän Pyryn linjalla.
Mutta sellaista pientä säätöä vaille, ei mitään isompaa ainakaan. Rimoja tuli jokunen per rata, mutta niihinkin löytyi usein selitys, takaakierto liian läheltä tai ristiinhyppy, joka on ollut aina meille vähän hankala jostain syystä. Kontaktien alasosat himmaa, mistä en tykkää nyt yhtään, mutta ei voi mitään. Täytyy yrittää vielä ottaa pelkkää alaosaa erikseen, että vahvistuisi se paikka ja sitten vaan toivoa parempaa.
Tälle viikolle on taas ohjelmaa ja pian on leiri ja sitten ... SM:iin lähti tänään ilmo.
AINA JOTAIN
Tiistaina Saijan treeneissä saksalaista vieläkin parempi oli japsi. Japsi ei tullut mulle tietysti edes mieleen, mutta Saijan ehdotuksesta kokeilin ja hei sehän tuntui oikein sujuvalta. Tarttee muistaa vastedeskin. Tuli myös leijeröityä pituus. Muu rata meni ihan jees. Saatoin jäädä johonkin valumiseen hetkeksi. Pois se minusta ;)
Keskiviikkona oltiin Pyryn kaa elämämme ekoissa vepe-treeneissä ikinä. Ja sehän oli vallan kivaa. Aurinko paistoi ja Pääkslahdessa ihan hiekkaranta. Firmalla (Hi-Halla) oikein näppärä peräkärry, jossa kaksi kumivenettä päällekkäin.
Mehän aloitettiin ihan alusta, niin kun kysyttiin, onko Pyry ollut koskaan veneessä, niin eihän se ole ollut. Mentiin sitten pienelle veneajelulle, Velde souti, minä olin polvillani ja pidin Pyrystä kiinni. Pyry olis halunnu mennä uimaan jo rantaan tullessa. Rohkeesti meni veneeseen ja hetken päästä, kun komensin istumaan ja odottamaan, hihnakin jo hymyili.
Minä jäin veneeseen ja Pyry meni rannalle. Mun oli tarkoitus kutsua veneelle ja palkata makupaloilla, että vene olisi superkiva juttu. No, kutsuin ja Pyry läks eka vähän viistoon, koska hän oli menossa uimaan. Shit, enkö muka pääse uimaan. No ui sitten mun luo ja otti makupaloja, mutta lopulta annoin lelun, jonka pääsi viemään rantaan Helille. Niin se vaan on, että lelu on parempi kuin ruoka Pyrylle.
Vikaks vielä kokeiltiin hyppääkö veneestä. No saatte arvata pari kertaa. Todellakin! Pyry meni Helin kanssa veneellä ja minä jäin tällä kertaa rannalle. Ja kun kutsuin, niin molskis ja loiskis, ei tartte kahta kertaa kutsuu.
Siis Pyryhän oli ihan haka vepeilijä. Arvasin, että tykkää, kun rakastaa uimista. Ja mikäs sen hauskempaa kuin yhdistää siihen vielä tehtäviä.
Olen tätä vepeilyä miettinyt siitä yhdestä leiristä asti, että pitäis ja pitäis kokeilla, mutta kiitos Helin houkuttelun, nyt se toteutui. Ja taidettiin jäädä kuin kala koukkuun.
Torstaina Hi-Han treeneissä oli Helin rata. Sujuva kiva rata, jossa tietysti jäin sellaiseen mielettömään tsiekurakohtaan, jossa eka kokeilin jopa kolmea vastakäännöstä peräkkäin. Huh. Siihen juutuin ja mikään ohjaus ei tuntunut hyvältä. No jotenkin se sitten meni, eikä siitä sen enempää. Muu rata jees, mutta aina jotain.
Lauantaina Kim Kurkinen koulutti Hi-Han aksakouluttajia. Rata oli haastava paikoitellen. Ja oli muuten lämmin ilma. Vaikka oltiin vaan vartti per koira, niin kyllä siinäkin ajassa ehti paljon tekemään toistoja. Ja kuten teema menee, aina jotain. Alun muurin jälkeinen väärä pää putkeen osoittautui monelle hankalaksi. Ja kyllä mekin sitä kokeiltiin parilla tyylillä. Mutta ehkä ongelmallisin kohta meille oli puomin jälkeinen kolmen hypyn pätkä. Vähän hankaloitti, kun Pyry ei mene itekseen puomin alastulolle asti (siis two on two off asentoon). Vein sitten sinne loppuun leijeröiden yhden hypyn. Sitten olin suunnitellut pakkovalssijaakotuksella jatkon, vaan Kim näytti kuinka jaakotus siinä kohtaa oli ihan turha. Ihan rehellisellä pakkovalssilla pääsi etenemään hyvin ja paremmalla linjalla. No valssi nyt ei ole meidän pravuureja ikinä, se vaan tuntuu aina vähän valuvan. Vähän loppui aika kesken, ni olis halunnu vielä kokeilla pienen sulattelun jälkeen.
Sunnuntaina taas kisaamassa Vantaalla. Ulkona sai riisuu vaatetta, kun oli tosi kuuma. Ja sisälle piti pukee college taas päälle. Tuomari Ritva Herralalla oli kyllä tosi kivat ja sopivan haastavat radat. Aina jotain, kaikilla radoilla jokaisella yksi virhe. Tuloksena 5 (jotain 11.), hyl, 5 (ja taas jotain 11.). Ruotsalaisella asenteella totesin, että oikeastaan tuo hyllykin oli vaan yksi virhe. Se nyt vaan ei sattunu olee vitonen vaan hylly.
Ekalla radalla putos yks rima takaakierrossa. Hyppiksellä mulle tuli joku aivopieru, kun keskityin niin siihen hankalaan kolmen suoran jälkeiseen kääntöön, niin jotenkin en keskittynyt jatkoon kunnolla, ja lipsahti sitten väärään päähän putkea. Vikalla aksaradalla en ihan kerenny sinne minne piti eli kääntämään Pyry vähän niistomaisesti, niin sitten hyppäsikin ristiin. Ööh miten siitä jatketaan, piti saada A:lle (jonka alla putki hollilla). Eiku eiku eiku ääk. Kerran vaan ylitettiin linja, niin pelkkä vitonen, vaikka aikaa paloi ihan kivasti. Silti jäätiin vielä melkein 5 sekkaa alle ihanneajan. Yks moka, mutta aina jotain. Muuten radat meni ihan hienosti, ei mitään sekoiluja, vaan tehtiin koko ajan kimpassa rataa.
Sen verran jäi se kohta kaihertaa, että menin suoraan kentälle kokeilee toisella ohjauksella, ja däm sehän toimi. Miksen tajunnu tehdä sitä kisoissa.
Niin lähellä koko ajan, mutta aina jotain. Pääasia silti, että meillä on kivaa.
MELKEIN
Torstaina oli Ville Liukka kouluttamassa meitä HiHan kentällä. Paperista rataa katottuani, ajattelin, että onpa vaikea. Vaan eipä sitten ollutkaan, vaan tosi kiva rata. Ja meillähän menikin ihan hyvin.
Meille vaikein kohta oli putkesta tönäsy yhdelle hypylle, jolla muut koirat meni ihan ilmasin. Epistä. Mä sain tosissani tehdä töitä, että työnsin Pyryn hypyn "taakse". Mutta eipä se haitannut, kerkesin kuitenkin takaakiertoon seuraavalle.
Toisessa harjoitteessa hankalinta oli puomin jälkeinen elämä, jossa oli parin hypyn jälkeen 90 asteen kulma kepeille. Sain Pyryn oikeille esteille, mutta kaarratti jonkun verran. Ville sai kokeilla Pyryllä ja sanoi, ettei sekään kaunista ollut, mutta mun mielestä meni hiukka siistimmin. Ville kysyi ensin, että lähteekö Pyry vieraan kanssa. Lähtee lähtee, mutta P odotti multa lupaa lähteä puomin kontaktilta (ei uskonut Villeä) ja sitten kyllä läks.
Toinen kohta tällä radalla oli putkesta hypylle ja halusin saada käännöksen oikean kautta, mutta putkessa juoksusuunta määritti kääntymisen sinne hankalaksi, kun aina kääntyi vasemmalle. Tää oli vaan kokeilu, jolla ei ollut mitään väliä kumman puolen kautta kääntyi takaisin putkeen.
Ville on kyllä kiva ja osaava koutsi. Hän kehui meidän kentän pohjaa ja myös meidän koiria, että on upeesti irtoavia ja tosi taitavia koiria.
Hauskaa mikä jäi mieleen itselle esim. muista koirakoista, oli Armin ja Jussin tosi hienot persjätöt. Täytyy muistaa sanoa se vielä Armille itelleenkin.
Sunnuntaina kisoissa Lägillä. Kankku vieläkin muistuttaa olemassaolostaan juoksemisen jälkeen pienellä tykytyksellä. Ei kiva. Tuomarina oli Nyberg ja radat kivoja, mutta ehtimisen kanssa vähän ongelmia.
Eka rata oli hyppis, jossa juuri en oikein kerennyt ohjaamaan. Ja eipä siellä ollut kuin se yks kohta, jossa piti kääntyä 90 astetta, mutta jonka ympärillä oli ansahyppyjä. Ekan kerran, kun siitä menin, huutelin takaa vaan "vasen" ja kääntyikin hienosti, mutta meni sitten yhden hypyn edessä kaupan päälle kun vielä juoksin sinnepäin ja siitä hylly. Toisen kerran, kun siitä mentiin, niin taas jouduin sieltä takaa huutelemaan "vasen" ja kääntyi niin hyvin, että kääntyi jopa takaisinpäin viereisen hypyn ja "toinen hylly".
Tokalla radalla päästiin ihan loppuun nollana ja sitten mulle tuli joku tenkkapoo ja Pyry veti tokavikan esteen ohi. Ei muuta kuin takaisin ja loppuun. Däm. Vitonen, aika jotain -9,65 ja kymmenes.
Vikalla radalla voi sanoa, että tuli edellisen toisinto, mokasin taas tokavikalla hypyllä. P...kele. Olin ehkä hypyn edessä, eikä Pyry nähnyt, mutta parilla jahkauksella sain Pyryn jaakotuksella hypylle ja maaliin. Vitonen ja viidestoista.
Pyry oli hyvin kyl kuulolla ja positiivista esim. olin varmaan ainoo, joka kiersi kepit esim. koiran takaa. Hyvin kesti. Enkä kyl kuullu kenenkään muun huutelevan suuntakäskyjä. Kontakteilta lähti luvalla. Yhtään rimaa ei kai tullut alas. Tehtiin yhdessä rataa, mutta aina tuli joku pikkujuttu. Mutta se onkin agilityä. Että melkein.
ALLAKKA TÄYTTYY
Nyt on sitten harrastuksia, että vapaata ei oo enää ku maanantaisin. Huoh. Voi olla, ettei aina jaksa, vaikka kivaa onkin.
Maanantaina ostin tuurausvuoron Rannikon aksatreeniin. Tunnetusti sillä on hankalia ratoja, mutta eipä niin paha, ettei oltais selvitty siitä. Olihan toki mulla kiire, mutta saa ollakin. Radalla koiran piti olla estehakuinen ja irtoava, ja Pyryhän on. Yks pitkä radan osuus, josta selvisi, kun vaan ennakoi ajoissa. Yks keppien leijeröinti. Yks pimeeseen putkeen lähetys pituuden jälkeen. Ja sitten se yks kohta, ihan lopussa, jossa vauhti loi sen ongelman, kun en saanut jarrutettua. Pyry kyllä kuunteli ekan jarrun, mutta sitten lähti kontakti, kun olis vielä pitänyt tehdä toinen pien jarru tai saada sadasosaks viel kontaktia. Eli kotiläksyksi ehkä sitä ohjaajan ja koiran kontaktin treenaamista, että mitään esteitä ei mennä omin luvin. Mut ei paha.
Tiistaina taas Saijan treeneissä. Rata meni suht jees, ja kysyin sitten voisinko jotain tehdä toisella tavalla. Kokeilin sitten leikkausta keppien jälkeen. Ja en ollut varmaa kestääkö Pyry, enkä siis luottanut siihen, niin odotin ihan viime hetkeen sen leikkauksen kanssa ja olin siis aavistuksen myöhässä. Pyry kun kepeiltä loikkasi, tuli yhteentörmäys (tai minä yritin tosissani väistää) ja tömähdin ihan säkkinä kankulleni maahan. Sattui ihan kiitettävästi. No pystyin kuitenkin vielä juoksemaan hetken toivuttuani. En sitten pudonnut viikonloppuna varaston katolta sitä siivoessani, mutta muksahdin kyllä metristä maahan. Joskus sattuu ja tapahtuu, harvemmin kyllä Pyryn kanssa ollaan törmätty.
Torstaina Hihan treeneissä ekaa kertaa taas ulkokentällä. Sopivan pituinen rata, jossa sai hyvin treenattua keppejä ja muutama hyvä käännös. Mutta ei kyllä pystyny juoksee kunnolla, kankku oli sen verran kipee. Tosi hyvät keppitreenit tuli kyllä tehtyä, kiitos Lauran, tuli kokeiltua monta tapaa. Leijeröinti onnistui hyvin ja Pyry irtos sieltä putkeen. Kokeilin kunnolla sen keppien jälkeen kierron nyt ja Pyry kesti hienosti, kun lähdin oikein tosi ajoissa jo itse kiertämään. Nyt ei oo enää epäselvää sekään. Takaakierron kestää, minkä tiesinkin. Ja ei mikään yllätys, mutta sittenkin hieman yllätyin, että Pyry ei todellakaan kestä sitä, että olen kepeillä ennen sitä. Hän tulee suoraan luo ja haukkuu "en tajuu, mitä siellä seisot". Piti ihan kunnolla avittaa jalalla ja kädellä, että tuonne suuntaan kiitos. Olenkin aina antanut Pyryn itse hoitaa kepeillemenon, kun sen se osaa ja siinä ehtii itse vielä ohi kuitenkin. Mutta treenaillaan nyt sitä, että minä eka.
Perjantaina rallytokoiltiin ilman koutsia. No mulla oli onneks avain ja saatiin kyltit kopista ja saatiin tehtyy jonkunlainen ratakin. Vielä on hakusessa meikällä ymmärrys mitä kyltissä lukee (hauki on kala, hauki on kala) ja mitä pitäis sitten tehdä. Tarkkana saa kyllä olla, onko kyltissä punainen istu vai ei ja mihin suuntaan oikealle vai vasemmalle. Ja ai vide Pyryn kanssa on kivaa tehdä niitä tehtäviä. Kiitos Kati, kun tuli loppuajalle neuvomaan, niin opittiin taas jotain esim. että käännökset tehdään kyltin edessä ei sivulla. Ja ihan lopussa kokeiltiin seuraavan ryhmän hyppyestesarjaa tai oikeesti kokeiltiin vaan yhtä hyppyä. Ja onhan siinä haastetta aksakoiralle, hypätä rauhallisesti ja itse ehtiä toiselle puolelle ja seuraamisen pitäis jatkua ihan normaalisti, eikä vinottain.
Lauantaina oli VePen kuivatreenit kentällä.Tehtiin veneeseen vientiä. Sekin oli ihan hauskaa touhua ja kaikki sujui ihan hienosti näin ensikertalaiseksi. Pikkasen pitää treenailla sitä esineen antamista, että pitää sitä ja suorastaan saa tyrkyttää sitä. Ja mitä vielä saadaankaan treenailla. Odotan innolla sinne veteen pääsyä.
Tälle viikonlopulle ei ollu kisoja buukattuna, että jäihän tälle viikolle yks vapaapäivä, sunnuntai. Heitellään sitten pihalla fresbeetä ja mun tarttee suunnitella ens viikon treenit. Että tekemistä riittää ja riittäis jos olis vieläkin ahkerampi, mutta ei ny liiotella sentään.
VAPUN VIETTOA
Torstaina HiHan treeneissä tehtiin jotain Luomalan kisarataa. Ja hyvä, että näitä erilaisia tilanteita tulee eteen, tietää taas mitä pitää treenata.
Kepeistä metri oli putken suuaukko. Avokulma kepeille ei tuottanut ongelmia, eikä kertaakaan mennyt putkeen. Kokeilin vaikka mistä kulmasta lähettää, kun lähelle ei päässyt edes auttamaan. Mutta sitten, kun tultiin toisesta suunnasta, rupes yllättäen putki ahdistamaan. Pyry jätti viimeisen kepin suorittamatta ja paukautti putkeen. Kokeilin aika monta kertaa ja sama juttu. Sitten vein ihan loppuun asti palkalle silläkin uhalla, että menee putkeen. Pääasia oli saada kepit suoritettua kokonaan. Ehdin jopa tekee valssin sinne eteen ja sain silläkin hienosti pois putken suulta. Pari kertaa palkalla ja sain jopa vedolla mukaan. Kokeilin vielä sivuetäisyyttä ja pari metriä oli ihan maksimi siihen tilanteeseen.
Perjantaina uusi aluevaltaus, treenataan rallytokoa! Saija sai meidät sitäkin kokeilee. Ja olihan siellä suorastaan hauskaa! Ja meillähän meni aikas hienosti, kunhan ohjaaja vaan tajuaa lukemansa niistä kylteistä. Kun on aiemmin tehnyt tokoa, niin se oli oikeestaan aika helppoa. Toki on vielä monta kylttiä, joita ei olla tehty. Jaana opetti silloin kauan sitten saksalaisen, niin sehän me jo myös osattiin. Vaikein perjantaina tais olla pujottelu! Hä, vaikea aksakoiralle!. No onhan se ihan eri asia. Onnistuikin hienosti, kun teki vähän isommilla kaarroksilla, kun Pyryllä on askel niin pitkä.
Tässä kisavalmiit sisarukset ;)
Lauantaina, vappuaattona Liedossa kisaamassa. Neljä rataa ja tuloksena 5 ja kolme hyllyä. Hankalia, mutta jostain syystä tykkäsin radoista. Tykkään haasteista, ja sitten kun niissä onnistuu, niin...avot! Joo ja sitten epäonnistuu helpossa kohtaa. Hyppiksellä ihan omaa huolimattomuutta otin Pyryä putkestä oikeeseen käteen ja hää livahtikin vasemmalta puolelta väärään päähän toista putkea. Toinen selkeä huolimattomuus tuli, kun tiesin, ettei Pyry osaa mennä puomia alas asti, jos itse jään jälkeen. Tuli sitten sivusta koskettamatta kontaktia ja meni vielä ite takasin kontaktille. Sitten vähän suorastaan "pelkään" sellaisia alkuja, joissa pari estettä suoraan ja sitten pitää saada sivuhypylle, kun ei osaa/muista jarruttaa kunnolla, että liike olisi hallittu. Eikä kannattais, koska noissa pelkurikohdissa mokaankin sitten. Mutta kaipa ne on vaan treenin paikkoja, niin niihin tottuu ja ne onnistuu.
Mutta paljon on kolmosissa nyt sellaista, että koiran on osattava tiettyjä taitoja, kuten tuo puomilla alas asti itsekseen meneminen tai kepeille meno mistä vaan kulmasta ja kestää siinä vielä takaakierron, erottelut ja paljon muuta. Ja Pyryhän osaa, se on taitava koira. Enää puuttuu ohjaajan rauhallisuus, rentous ja oikea rytmitys. En tiedä johtuiko ravinnon ja nesteen puutteesta, kun tuntui että mua pyörrytti juuri ennen radalle menoa, vai jännitinkö vaan niin paljon taas tänään.
Plussaa tänään; yhtään rimaa ei tullut alas, kontaktit tuota yhtä mokaa lukuunottamatta jees, kepit meni hienosti, viimeisellä radalla keinullemeno ansoista huolimatta jäi mieleen onnistuneena, uskallus tehdä kunnon linjaus hypylle, jotta sai putken oikeaan päähän, samoin uskallus mennä aloituksessa puomin toiselle puolelle ohjaamaan koira kakkoselle putkeen.
Ja nyt tahtoisi kisaamaan, mutta ens viikonlopun kisailmoajat on menneet ja seuraavakin viikonloppu on vähän epävarmaa. Höh. Tahtoo lisää.
Loppuverkkana Anu R. vei meidät jonnekin Paimion metikköön hiekkaiselle ihanalle uimapaikalle. Ja Pyry heitti tottakai talviturkin. Se niin rakastaa uimista! Kuvassa Pyry ja siskontyttö Whoopy.
