RALLIA
Vähän aikaa sitten mietin, että nyt on mennyt luvattoman kauan taas, kun olen viimeksi kisannut rallytokoa Pyryn kanssa. Pitihän sitä sitten laittaa ilmoa kehiin. Ja siltähän se tuntui, että jalat ja kädet tärisi ja oli jopa maha vähän kipee hetken. Ja ihan turhaan. Käytiin korkkaa AVO-luokka Raaseporissa tänään.
Tuomaritäti oli kyllä tosi kiltti ja ilmeisesti kaikille. Koska ainahan meille jotain pientä tulee, joita tätituomari olis voinu rokottaa vähän enempikin. Tää on kyllä tapahtunut ennenkin eli Pyry ei menny heti liikkeestä maahan. Hassua, liike, joka on meillä, ainakin kotona, aika varma. Kun yleensä se lähestulkoon kolahtaa maahan. No epävarmuuttahan se varmaan, samoin kuin oli pien vaikeus saada pyörähtämään heti ympäri.
Jo senkin takia olis tärkeetä, että mä olisin ihan cool ja rento. Jos ohjaaja on vähän paskajäykkänä, niin kyllähän se koira sen aistii ja epävarmaksi muuttuu. No eniten mä jotenkin jännitän sitä, että muistan ja osaan radan. Että ei tarttis siitä huolehtii. En ehkä niinkään jännitä niitä liikkeitä ainakaan enää siinä lähtiessä. Kyllä mä kuitenkin luotan, että osataan ja lahjattomat harjoittelee ;)
Mut herttilei se olikin kivaa taas. Saatiin 95/100 pistettä ja päästiin kolmannelle pallillekin. Meidän matkaseura Heli ja Liinakin sai RTK2:sen, mitä ne tuli hakemaankin. Ei turha reissu yhtään. Jee. Little Step's Vroom, nyt vaan uutta kisaa taas buukkaamaan, jos onnistuis vielä vaikka tänä vuonna saada RTK2, siinä meidäkinn seuraava tavoite. Saas nähdä.
Vroooooommmmm.....
RANE-BABY
Keravan Kingi on jo hurjat 6kk. Herran mitat nyt on 12kg ja 48cm. Kuulemma on Kurkon mitoissa. Pyry oli samanikäisenä 12kg ja 53cm! Piti ihan tarkistaa ruoka-annostusta, kun tuntui kylkiluut niin selvästi. Mutta yhä olen antanut 3 kertaa päivässä. Kauheen vaikeeta oli äsken, kun annoin
ruokaa. Ruokakuppi takaviistossa mun selän takana ja Ranen olis pitäny
tulla jalkojen väliin. Tuli sitten väärinpäin väliin, kun ei voinu millään hukata katsetta
ruoasta. Siinä oli vähän vääntämistä, kunnes sai luvan mennä ruoalle.
Ranen kanssa on tehty edelleen vaan jotain pientä. Mm. sivulletuloa, kapulanpitoa ja -tuontia, maahanmenoa (joo menee, mut ei pahemmin pysy), jalkojen väliin tuloa, pientä jumpan poikasta (tosi pientä), pari askelta seuraamista, seisomista, odottamista,...
Pentuleikkiksessä viimeks mentiin 5cm:n rimoilla ja hui hän menee kyl kovin. Ei ol hidas ei. Kasvistätikin sanoi, että vauhti korvaa melkein kaiken (mm. ei niin kauniin ulkonäön :) Ihan kaikel rakkaudella kuitenkin. Kokeiltiin vaan takaakierron ja suoran hypyn erottelu. Ja juu, osaa se. Kynnet vaan rapisi, kun kurvaili, siksi ei uskallakaan enempää kurvailla taas vähään aikaan enkä halua takaakiertoja että menisi nuolemalla kuten Pyry. Tulipa kokeiltua.
On se taitava. Mielestäni ei oo kyllä isäänsä tullut, kun tuntuu, että kun jotain tehdään, ei oikein heti tajua (tosin voi olla ohjaajassa vika). Asian pitää hetki muhia, ja avot, sitten vasta meni perille asti. Ja yhtään ei saa hermostua tai hänkin paineistuu ja toisinaan rupee kiertää esim. sohvaa. Yritän tietty pistää poikki, mutta vikkelä kun on, ei aina onnistu. Ja kyllä hän yrittää niin pal kauhiast aina. Ranen kanssa puuhailu on kyllä hauskaa.
Nuo mun poitsut <3 <3 <3 paljon syrämmiä <3
lauantai 25. marraskuuta 2017
maanantai 6. marraskuuta 2017
2017-11-06 God dag
GOD DAG
Kun sade ja lumi alkoi, ollaan tehty Ranen kanssa tosi vähän. Kylmä ja liukas ei oo hyvä yhdistelmä treenaamisessa. Eikä sisällä ole oikein sellaista tilaa. Niinpä olen ruvennu harkitsee, jos sittenkin ostais Lägiltä vapaakortin. Eihän me sitä nyt ihan mahottomasti tarvittais, mutta heh kyllä se aina kotiolot voittaa. No ei, välillä on vaan aika tylsää, niin vois mennä hallille. Siellä on kyllä vapaata vasta tosi myöhään ja viikonloppuisin.
Ollaan me jotain pientä aina tehty kotona. Vähän on jumpattu ja viimeksi opeteltu tulemaan jalkojen väliin. Voi voi, se tuntui ensin kovin vaikealta. Ja sitten kun oppi, se haittasi hetken perjantain treeniä, kun meinasi aina vaan tulla jalkojen väliin joka välissä.
Perjantaina oli taas leikkikoulu. Kokeiltiin eka pelkääkö kiivetä keinulle. Ei pelännyt ja se siitä sitten. Alastulokontaktin osaa aika hyvin jo.
Sitten illan teema oli takaaleikkaus. Eipä olla sitä tehty kuin pari kertaa pihalla, eikä kyllä osattukaan nyt. Rane pyörähti aina väärään suuntaan ensin, koska tulee mun liikkeen mukana ja sitten kun vaihdankin puolta, what??! Yllätys! Kun saatiin kahden hypyn kanssa onnistumaan lelulla, kolmas oli jo liikaa. Kyllä Rane menee liikkuvaan leluun, mutta myös kuolleelle lelulle. Tuntui, että kolme hyppyä oli vaan liian pitkä matka Ranelle muistaa missä lelu oli. Ja tuo kyllä vähän mua naurattaa.
Tehtiin me toisenlaista takaaleikkaustakin, nimittäin whiskiä. Se taas onnistui hyvinkin. Ranen kanssa tekeminen vaan on niin kivaa. Ihanaa, kun se kasvaa ja voidaan pian treenailla enemmänkin.
5kk 10,5kg 45,5cm
5,5kk 11,0kg 46,5cm (Pyry oli tässä kohtaa 11,2 kg 49,5cm)
Kovin hoikkia poikia ovat molemmat tässä vaiheessa.
Rane, hassu pieni eläin. Eilen Saara tuli poikaystävänsä kanssa syömään. Pyry leikkii Markuksen kanssa aina. Rane nyt on Rane, pienellä varauksella. Markus erehtyi puhaltamaan Ranen naamalle. Ja siitäkös Rane sai sätkyn. Meni tuolin alle ja välillä taakse piiloon. Tuli sitten vasta moikkaamaan, kun olivat lähdössä. Tänään on Saaran synttäripäivä (järkkyä, 23 vuotta!) ja ruotsalaisuuden päivä, siksi God dag. Ja tulipa tuosta mieleen ruotsalainen asennekin!
Kun sade ja lumi alkoi, ollaan tehty Ranen kanssa tosi vähän. Kylmä ja liukas ei oo hyvä yhdistelmä treenaamisessa. Eikä sisällä ole oikein sellaista tilaa. Niinpä olen ruvennu harkitsee, jos sittenkin ostais Lägiltä vapaakortin. Eihän me sitä nyt ihan mahottomasti tarvittais, mutta heh kyllä se aina kotiolot voittaa. No ei, välillä on vaan aika tylsää, niin vois mennä hallille. Siellä on kyllä vapaata vasta tosi myöhään ja viikonloppuisin.
Ollaan me jotain pientä aina tehty kotona. Vähän on jumpattu ja viimeksi opeteltu tulemaan jalkojen väliin. Voi voi, se tuntui ensin kovin vaikealta. Ja sitten kun oppi, se haittasi hetken perjantain treeniä, kun meinasi aina vaan tulla jalkojen väliin joka välissä.
Perjantaina oli taas leikkikoulu. Kokeiltiin eka pelkääkö kiivetä keinulle. Ei pelännyt ja se siitä sitten. Alastulokontaktin osaa aika hyvin jo.
Sitten illan teema oli takaaleikkaus. Eipä olla sitä tehty kuin pari kertaa pihalla, eikä kyllä osattukaan nyt. Rane pyörähti aina väärään suuntaan ensin, koska tulee mun liikkeen mukana ja sitten kun vaihdankin puolta, what??! Yllätys! Kun saatiin kahden hypyn kanssa onnistumaan lelulla, kolmas oli jo liikaa. Kyllä Rane menee liikkuvaan leluun, mutta myös kuolleelle lelulle. Tuntui, että kolme hyppyä oli vaan liian pitkä matka Ranelle muistaa missä lelu oli. Ja tuo kyllä vähän mua naurattaa.
Tehtiin me toisenlaista takaaleikkaustakin, nimittäin whiskiä. Se taas onnistui hyvinkin. Ranen kanssa tekeminen vaan on niin kivaa. Ihanaa, kun se kasvaa ja voidaan pian treenailla enemmänkin.
5kk 10,5kg 45,5cm
5,5kk 11,0kg 46,5cm (Pyry oli tässä kohtaa 11,2 kg 49,5cm)
Kovin hoikkia poikia ovat molemmat tässä vaiheessa.
Rane, hassu pieni eläin. Eilen Saara tuli poikaystävänsä kanssa syömään. Pyry leikkii Markuksen kanssa aina. Rane nyt on Rane, pienellä varauksella. Markus erehtyi puhaltamaan Ranen naamalle. Ja siitäkös Rane sai sätkyn. Meni tuolin alle ja välillä taakse piiloon. Tuli sitten vasta moikkaamaan, kun olivat lähdössä. Tänään on Saaran synttäripäivä (järkkyä, 23 vuotta!) ja ruotsalaisuuden päivä, siksi God dag. Ja tulipa tuosta mieleen ruotsalainen asennekin!
maanantai 16. lokakuuta 2017
2017-10-13 Aksakokeilu
AKSAKOKEILU
Luullakseni olen selvittänyt Ranen ontumisen alkulähteen. Näin ainakin nyt uskon, että Rane ei liukastunut, koska hyppää sohvalta yms. niin nätisti. Sen sijaan uskon, että Pyry on nappassut, sen verran kovaa, että ei läpi, mutta mustelma. Ja kun siihen osui, se oli tietysti kipeä ja hetken ontui. Pyry on kyllä ollut ihailtavan pitkäpinnainen, mutta rajansa kaikella, aina ei jaksa. Yhtenä päivänä meinaan olin koneella Mikon huoneessa ja koirat lattialla mun selän takana. Oliko liian ahdasta vai mikä ärsytti, niin Masa sattumalta tuli juuri huoneeseen ja näki, että Pyry nappasi Ranea, jonka jälkeen Rane uikutti hetken. Se on kylläkin pentujen elinehto reagoida. Mutta se tapahtui niin nopeesti, että just ja just ehti nähdä tapahtuneen, vaikka ihan vieressä oli. Siinä vauhdissa nyt voi sattua enempi tai vähempi. Luin vähän lakia Pyrylle, mutta saa se Ranekin välillä kuulla kunniansa. Enempi ne on kuitenkin kavereita ja edelleenkin luotan, että hyvin tulevat kaikesta huolimatta toimeen.
Perjantai kolmastoista päästiin Ranen kanssa Saijan oppiin pentuleikkikseen, kun jäi viime perjantai meiltä välistä. Halusin jotain kivaa. Ja kyllä se onkin kivaa. Katottiin vähän estehakuisuutta ja esteelle lähettämistä eri kulmista. Normi ohjauksella ja valssilla. Kotiläksyksi saatiin harjoitella luopumista. Eli ensin pitää tehdä hommia, ja sitten vasta luvalla lelulle. Tehtiin myös keinun päähän menoa, josta sitten nostettiin alas. Rane oli jutuissa aika pätevä ja nopea, paitsi keinulla, se vähän jänskätti.
Sain vielä luvan kokeilla Pyryn kanssa aksaa. Ja voi miten se oli 10 kuukauden jälkeen ihanaa. Eipä Pyry näyttänyt unohtaneen suosikkilajiaan. Eikä hän ontunut illalla eikä seuraavana aamunakaan. Tämä oli testi, halusin kokeilla miten reagoi aksaan. Iisisti toki ollaan otettu, mutta en voi olla miettimättä Flexadin-nimistä valmistetta, kun myyntipuheiden perusteella se voi jopa pysäyttää nivelrikon. Pyry on saanut sitä joka päivä siitä lähtien, kun saatiin diagnoosi. En ole treenaamassa sitä joka viikko, mutta voisin ajatella tekeväni jotain silloin tällöin.
Oltiin myös Jaanan kanssa lauantaina tihkusateisessa metsässä pari kolme tuntia sienessä ja retkellä Rokokalliolla, jolloin koirat (Rane jäi kotiin) Pyry, Lumi ja Pena, saivat juosta vapaasti ees taas. Hyvin tuntui Pyry tämänkin retken kestävän. Ja hienosti koirat tulivat toimeen irti ollessaan. Ja tottakai uimaanhan Pyry meni heti kun silmä vältti. Ei vaan voinut vastustaa ;) Pyry <3
Luullakseni olen selvittänyt Ranen ontumisen alkulähteen. Näin ainakin nyt uskon, että Rane ei liukastunut, koska hyppää sohvalta yms. niin nätisti. Sen sijaan uskon, että Pyry on nappassut, sen verran kovaa, että ei läpi, mutta mustelma. Ja kun siihen osui, se oli tietysti kipeä ja hetken ontui. Pyry on kyllä ollut ihailtavan pitkäpinnainen, mutta rajansa kaikella, aina ei jaksa. Yhtenä päivänä meinaan olin koneella Mikon huoneessa ja koirat lattialla mun selän takana. Oliko liian ahdasta vai mikä ärsytti, niin Masa sattumalta tuli juuri huoneeseen ja näki, että Pyry nappasi Ranea, jonka jälkeen Rane uikutti hetken. Se on kylläkin pentujen elinehto reagoida. Mutta se tapahtui niin nopeesti, että just ja just ehti nähdä tapahtuneen, vaikka ihan vieressä oli. Siinä vauhdissa nyt voi sattua enempi tai vähempi. Luin vähän lakia Pyrylle, mutta saa se Ranekin välillä kuulla kunniansa. Enempi ne on kuitenkin kavereita ja edelleenkin luotan, että hyvin tulevat kaikesta huolimatta toimeen.
Perjantai kolmastoista päästiin Ranen kanssa Saijan oppiin pentuleikkikseen, kun jäi viime perjantai meiltä välistä. Halusin jotain kivaa. Ja kyllä se onkin kivaa. Katottiin vähän estehakuisuutta ja esteelle lähettämistä eri kulmista. Normi ohjauksella ja valssilla. Kotiläksyksi saatiin harjoitella luopumista. Eli ensin pitää tehdä hommia, ja sitten vasta luvalla lelulle. Tehtiin myös keinun päähän menoa, josta sitten nostettiin alas. Rane oli jutuissa aika pätevä ja nopea, paitsi keinulla, se vähän jänskätti.
Sain vielä luvan kokeilla Pyryn kanssa aksaa. Ja voi miten se oli 10 kuukauden jälkeen ihanaa. Eipä Pyry näyttänyt unohtaneen suosikkilajiaan. Eikä hän ontunut illalla eikä seuraavana aamunakaan. Tämä oli testi, halusin kokeilla miten reagoi aksaan. Iisisti toki ollaan otettu, mutta en voi olla miettimättä Flexadin-nimistä valmistetta, kun myyntipuheiden perusteella se voi jopa pysäyttää nivelrikon. Pyry on saanut sitä joka päivä siitä lähtien, kun saatiin diagnoosi. En ole treenaamassa sitä joka viikko, mutta voisin ajatella tekeväni jotain silloin tällöin.
Oltiin myös Jaanan kanssa lauantaina tihkusateisessa metsässä pari kolme tuntia sienessä ja retkellä Rokokalliolla, jolloin koirat (Rane jäi kotiin) Pyry, Lumi ja Pena, saivat juosta vapaasti ees taas. Hyvin tuntui Pyry tämänkin retken kestävän. Ja hienosti koirat tulivat toimeen irti ollessaan. Ja tottakai uimaanhan Pyry meni heti kun silmä vältti. Ei vaan voinut vastustaa ;) Pyry <3
sunnuntai 8. lokakuuta 2017
2017-10-08 Talvi tulee, treenit loppuu
TALVI TULEE, TREENIT LOPPUU
Treenit alkaa vähenee, ja nyt oli Pyryllä rallytokon vika ohjattu tänä vuonna. Heli oli laittanu meille hauskoja omia kylttejä muutaman oikean sekaan. Siel oli oravaistunta, tassun antoa, ihmisen ympärikiertäminen ja se myös takaperin, ihmisen takana seuraaminen ja haarojen välissä eteenpäinmeno. Noista saatiin pari uutta temppua treenattavaks eli tuo ihmisen ympäri takaperin ja haarojen välissä meno. Näissä tehtävissä aina pohdin minkä käskysanan siihen ottaisin. Ja niin nytkin. Mulla on jo käytössä "väli" ja se ei ole jalkojen väliin tulo. Vieläkään en oo keksiny minkä sanan siihen sitten ottaisin. Se oli hauskaa.
Koska ei olla HiHan eikä missään muussakaan tokoryhmässä, niin kasattiin oma ryhmä (minä,Anu,Anne,Mari ja Sari), joka treenaa silloin tällöin. Torstaina sitten sovittiin ulkotreenit.
Kentälle oli jo levitelty triljoona tötteröä. Ne ei muuten häirinneet, paitsi ruutuun menossa. Pyry tuijotti tötteröitä. Lähti ruutuun, mutta kiersi sitten epämääräisen lenkin siinä lähellä. Piti oikein läheltä ensin muistuttaa, että missä se ruutu onkaan nyt ja ettei noilla muilla tötteröillä ole väliä. Samoin hän jäi tehtävien välissä kiinni muiden liikkeeseen. Vaikea keskittyä, kun joku juoksee vauhdikkaasti lähellä.
Seuraaminen ja kaikki jättävät sujuivat hyvin. Jos seuraamiseen haluaisin Pyryn katseen, se pitäisi aloittaa alusta. Ja olen sitä yrittänyt enemmän ja vähemmän, katse vaan ei pysy muutamaa sekuntia kauempaa.
Uutena oli tyhjään lähettäminen. Sitä pitää treenata. Uutena myös kokeiltiin BH:n henkilöryhmää. Se nyt ei tuntunut lainkaan vaikealta, pelkkää seuraamista hihnalla ja ilman.
Tehtiin paikkaistuminen ryhmässä. Tuli sen verran hurmaavaa häiriötä, ettei Pyry pystynyt vastustamaan. Nimittäin vieressä ollut Seca lähti paikaltaan Pyryä kiehnäämään. Hetken pysyi, mutta sitten antoi luonto periksi, oli sen verran ihana tytteli. Seca yritti vielä toistamiseen, vasta kolmannella kerralla saatiin onnistumaan.
Vepetreenitkin on lopetettu jo joku aika sitten, mutta talkoissa tänään putsattiin veneet ja rensselit talviteloille. Eli Pyryllä ei ole nyt mitään treeniä talveksi. Byääh. Onneksi Ranella sentään on joka toinen viikko pientä kivaa pentuleikkikoulussa.
Rane on voinut hyvin. Ei ole ontunut, paitsi kerran, kun osui olkavarteen. Hihnassa on lenkitetty, mutta kotona saa olla vapaasti. Vain jos meinaavat ruveta riehumaan, olen lopettanut sen samantien. Rane on kyllä aika rohkee. Se vie Pyryltä jopa nahkaluun suusta, lelusta puhumattakaan. Pyry vaan siinä kohtaa katsoo minuun, että näitkö mitä toi teki. Pyryn kanssa ei pysty ollenkaan leikkimään samassa tilassa, kun Rane paukkaa siihen heti. Se on myös ylikävelijä. Sohvalla kun istumme, Rane kävelee koko ajan meidän yli edestakas. Hetken se on hauskaa, mutta sitten siihenkin pitää laittaa stoppi, rajansa kaikella. Se on myös vikkelä väkkärä. Mikähän siitä mahtaa isona tulla, jos siitä isoa edes koskaan kasvaa. Mutta on nää sellasia ihania velikultia.
Treenit alkaa vähenee, ja nyt oli Pyryllä rallytokon vika ohjattu tänä vuonna. Heli oli laittanu meille hauskoja omia kylttejä muutaman oikean sekaan. Siel oli oravaistunta, tassun antoa, ihmisen ympärikiertäminen ja se myös takaperin, ihmisen takana seuraaminen ja haarojen välissä eteenpäinmeno. Noista saatiin pari uutta temppua treenattavaks eli tuo ihmisen ympäri takaperin ja haarojen välissä meno. Näissä tehtävissä aina pohdin minkä käskysanan siihen ottaisin. Ja niin nytkin. Mulla on jo käytössä "väli" ja se ei ole jalkojen väliin tulo. Vieläkään en oo keksiny minkä sanan siihen sitten ottaisin. Se oli hauskaa.
Koska ei olla HiHan eikä missään muussakaan tokoryhmässä, niin kasattiin oma ryhmä (minä,Anu,Anne,Mari ja Sari), joka treenaa silloin tällöin. Torstaina sitten sovittiin ulkotreenit.
Kentälle oli jo levitelty triljoona tötteröä. Ne ei muuten häirinneet, paitsi ruutuun menossa. Pyry tuijotti tötteröitä. Lähti ruutuun, mutta kiersi sitten epämääräisen lenkin siinä lähellä. Piti oikein läheltä ensin muistuttaa, että missä se ruutu onkaan nyt ja ettei noilla muilla tötteröillä ole väliä. Samoin hän jäi tehtävien välissä kiinni muiden liikkeeseen. Vaikea keskittyä, kun joku juoksee vauhdikkaasti lähellä.
Seuraaminen ja kaikki jättävät sujuivat hyvin. Jos seuraamiseen haluaisin Pyryn katseen, se pitäisi aloittaa alusta. Ja olen sitä yrittänyt enemmän ja vähemmän, katse vaan ei pysy muutamaa sekuntia kauempaa.
Uutena oli tyhjään lähettäminen. Sitä pitää treenata. Uutena myös kokeiltiin BH:n henkilöryhmää. Se nyt ei tuntunut lainkaan vaikealta, pelkkää seuraamista hihnalla ja ilman.
Tehtiin paikkaistuminen ryhmässä. Tuli sen verran hurmaavaa häiriötä, ettei Pyry pystynyt vastustamaan. Nimittäin vieressä ollut Seca lähti paikaltaan Pyryä kiehnäämään. Hetken pysyi, mutta sitten antoi luonto periksi, oli sen verran ihana tytteli. Seca yritti vielä toistamiseen, vasta kolmannella kerralla saatiin onnistumaan.
Vepetreenitkin on lopetettu jo joku aika sitten, mutta talkoissa tänään putsattiin veneet ja rensselit talviteloille. Eli Pyryllä ei ole nyt mitään treeniä talveksi. Byääh. Onneksi Ranella sentään on joka toinen viikko pientä kivaa pentuleikkikoulussa.
Rane on voinut hyvin. Ei ole ontunut, paitsi kerran, kun osui olkavarteen. Hihnassa on lenkitetty, mutta kotona saa olla vapaasti. Vain jos meinaavat ruveta riehumaan, olen lopettanut sen samantien. Rane on kyllä aika rohkee. Se vie Pyryltä jopa nahkaluun suusta, lelusta puhumattakaan. Pyry vaan siinä kohtaa katsoo minuun, että näitkö mitä toi teki. Pyryn kanssa ei pysty ollenkaan leikkimään samassa tilassa, kun Rane paukkaa siihen heti. Se on myös ylikävelijä. Sohvalla kun istumme, Rane kävelee koko ajan meidän yli edestakas. Hetken se on hauskaa, mutta sitten siihenkin pitää laittaa stoppi, rajansa kaikella. Se on myös vikkelä väkkärä. Mikähän siitä mahtaa isona tulla, jos siitä isoa edes koskaan kasvaa. Mutta on nää sellasia ihania velikultia.
torstai 5. lokakuuta 2017
2017-10-04 Eläinten päivä hyvä päivä
ELÄINTEN PÄIVÄ HYVÄ PÄIVÄ
Jotta tällanen hermoheikko saa mielenrauhan, käytiin eilen sitten Ranen kanssa eläinlääkärissä, ekaa kertaa Vihtivetissä. Mukavan oloinen paikka ja oikein mukava lääkäri Tetti kokeili ensin vasemman etujalan. Ei missään mitään reagointia. Sitten oikea etujalka, ja tulihan sieltä vinkaisu, parikin. Ei ollut minun mielikuvitusta siis. Astui kyllä jo ihan hyvin, mutta ei aina ihan varannut koko painolla mielestäni. Rane reagoi siis oej kyyner ja olka.
Elikkäs kuvat piti ottaa. Punnitsin Ranen tullessa ja painoi 9,6 kg. Tetti tuli rauhoitusaineen kanssa ja totesi, että "aa sä oletkin noin hoikka poika" ja tuikkasi ruiskusta jonkun verran roskiin, "riittää se vähempikin". Ja riittihän se.
Hoitsu oli kans kovin ihastunut Raneen.
Sitten koitti totuuden hetki. Tetti näytti kuvat molemmista jaloista. Vasen, ei mitään. Oikea, ei mitään. Ei mitään poikkeavaa, kaikki siistiä niinkuin olla pitääkin, ainakin tällä erää. Voi huokaus, ihanaa. Kivi kyllä putosi sydämeltä.
Nyt sitten otetaan vähän aikaa iisisti, yritetään ainakin. Hihnalenkkejä ja ei mitään hirmuriehumisia Pyryn kanssa. Mutta liikkua sai, jos haluaa. Lekuri kehotti pitämään Ranen myös edelleen hoikkana. Aion myös hommata mattoja tiettyihin paikkoihin.
Tää oli eläinten päivä ja samalla Saijan nimipäivä, kaikin puolin hyvä päivä.
Jotta tällanen hermoheikko saa mielenrauhan, käytiin eilen sitten Ranen kanssa eläinlääkärissä, ekaa kertaa Vihtivetissä. Mukavan oloinen paikka ja oikein mukava lääkäri Tetti kokeili ensin vasemman etujalan. Ei missään mitään reagointia. Sitten oikea etujalka, ja tulihan sieltä vinkaisu, parikin. Ei ollut minun mielikuvitusta siis. Astui kyllä jo ihan hyvin, mutta ei aina ihan varannut koko painolla mielestäni. Rane reagoi siis oej kyyner ja olka.
Elikkäs kuvat piti ottaa. Punnitsin Ranen tullessa ja painoi 9,6 kg. Tetti tuli rauhoitusaineen kanssa ja totesi, että "aa sä oletkin noin hoikka poika" ja tuikkasi ruiskusta jonkun verran roskiin, "riittää se vähempikin". Ja riittihän se.
Hoitsu oli kans kovin ihastunut Raneen.
Sitten koitti totuuden hetki. Tetti näytti kuvat molemmista jaloista. Vasen, ei mitään. Oikea, ei mitään. Ei mitään poikkeavaa, kaikki siistiä niinkuin olla pitääkin, ainakin tällä erää. Voi huokaus, ihanaa. Kivi kyllä putosi sydämeltä.
Nyt sitten otetaan vähän aikaa iisisti, yritetään ainakin. Hihnalenkkejä ja ei mitään hirmuriehumisia Pyryn kanssa. Mutta liikkua sai, jos haluaa. Lekuri kehotti pitämään Ranen myös edelleen hoikkana. Aion myös hommata mattoja tiettyihin paikkoihin.
Tää oli eläinten päivä ja samalla Saijan nimipäivä, kaikin puolin hyvä päivä.
lauantai 30. syyskuuta 2017
2017-09-30 Painajainen
PAINAJAINEN
Nyt on ollut vähän hiljaiseloa molempien kanssa, johtunee työkiireistä. Ihan pientä piharallya Pyryn kanssa ja jotain pientä Ranen kanssa.
Viimeperjantaina Ranen kanssa Saijalla tehtiin puomin alastulokontaktia, ensin kahden siivekkeen avulla. Jee, se onnistui sittenkin, kun kotona kansion päälle ei sitten millään! Pari kertaa meni putken ja juoksi hyppyvälejä. Olipa kivaa.
Tässä välissä meillä oli torstaina Pyryn kanssa privaattitreenit tokoa parin frendin kanssa. Ja treenaamatta Pyry teki superhyvät ruutuunmenot. Ei ollut edes vahinko, koska tehtiin monta kertaa. Noh, ei nyt ihan niin täydellistä kuitenkaan, kun hyvin jäi sinne seisomaan, mutta jos vähänkin joutui odottamaan, meni nopeasti maihin. Noup noup, nyt ei sitten tehdä maahanmenoa siellä ollenkaan vähään aikaan.
Toinen hyvä treeni oli paikkaistumiset ja paikkamakuut. On osannut paikkaistumisen, mutta nyt jaksoi puoli minuuttia ja meni taas maihin. Putoo vähän liian herkästi. Tarttee treeniä.
Ja toinen treenattava ei ollut mikään yllätys, vaan vanha tuttu, Pyry kuuntelee muitten käskytyksiä. Monta kertaa, kun vieressä huudeltiin "maahan", meni Pyry kans. Sitten ruvettiin oikein treenaamaan sitä, kunnes muutaman kerran jälkeen oikein kääntyi minuun päin kysyvä ilme kasvoillaan "san ny ni mä teen".
Torstaina tokon jälkeen menin myös HiHan vikat ulkoaksat Vipin kanssa. Ja voi että se oli kivaa. Se oli sellanen Vipin rata, jossa siis ei lähetetty koiraa itsekseen toiseen suuntaan, jotta itse kerkeisit juoksemaan puoli kenttää toiseen suuntaan. Ei. Vaan se oli sellainen sujuva, jossa oli sopivassa suhteessa mutkia. Rimatkin pysyi aika hyvin. Kiitos Mian, että olen saanut lainata Vippiä.
Eilen sitten tuli painajainen. Olin muutaman tunnin asioilla ja Masa oli koirien kanssa kotona. Kun tulin kotiin Masa oli lähtenyt futismatsiin ja pöydällä oli lappu "Pyry ja Rane leikki, Rane ontuu etujalkaa". Whaaaat? Eiiiiii! Voi paniikki, olen superhyperallerginen varsinkin ontumisille sattuneesta syystä. Ei mun pienelle! Selkeästi ei astu kunnolla oikealle etujalalle ja välillä vinkasee, kun astuu, kuin ei aina muistaisi, että jalka on kipee.
Kopeloimalla koko koiven ensin ajattelin, että ranne se on, mutta myöhemmin kuvittelin saavani vinkaisun, kun koskin olkaan. Siitähän mulle surku ja paniikki syntyi. Että noniin nyt sillä on varmasti OCD. Lähdin sitten Mevettiin, vaikka oli lauantai. En tiedä oliko siinä paljonkaan järkeä, olisi ollut järkevämpää mennä arkipäivänä, kun ortopedi on paikalla.
Lekurissa katsottiin liikkeet ja pienenpieni ontuminen näkyi. Mutta käsikopelolla ei taas antanut mitään reaktiota mistään. Ei edes nyt vielä kuvattu. Lopulta lääkärikin epäili ehkä rannetta kuitenkin tai ihan venähdystä. Mutta tiedä häntä. Nyt vaan levätään ja seurataan tilannetta. Ei kiva, ei yhtään kiva. Mulla on jo yksi rikkinäinen koira! Pliis pliis anna sen olla vain painajainen, josta herään kohta ja se olikin vain joku lihasvenähdys tms.
Tällä hetkellä lauantai-iltana Rane astuu nätisti, kun kävelee hitaasti. Nuo kaksi on vaan niin ihania. Niitä voisi seurata tuntitolkulla. <3 <3 <3
Nyt on ollut vähän hiljaiseloa molempien kanssa, johtunee työkiireistä. Ihan pientä piharallya Pyryn kanssa ja jotain pientä Ranen kanssa.
Viimeperjantaina Ranen kanssa Saijalla tehtiin puomin alastulokontaktia, ensin kahden siivekkeen avulla. Jee, se onnistui sittenkin, kun kotona kansion päälle ei sitten millään! Pari kertaa meni putken ja juoksi hyppyvälejä. Olipa kivaa.
Tässä välissä meillä oli torstaina Pyryn kanssa privaattitreenit tokoa parin frendin kanssa. Ja treenaamatta Pyry teki superhyvät ruutuunmenot. Ei ollut edes vahinko, koska tehtiin monta kertaa. Noh, ei nyt ihan niin täydellistä kuitenkaan, kun hyvin jäi sinne seisomaan, mutta jos vähänkin joutui odottamaan, meni nopeasti maihin. Noup noup, nyt ei sitten tehdä maahanmenoa siellä ollenkaan vähään aikaan.
Toinen hyvä treeni oli paikkaistumiset ja paikkamakuut. On osannut paikkaistumisen, mutta nyt jaksoi puoli minuuttia ja meni taas maihin. Putoo vähän liian herkästi. Tarttee treeniä.
Ja toinen treenattava ei ollut mikään yllätys, vaan vanha tuttu, Pyry kuuntelee muitten käskytyksiä. Monta kertaa, kun vieressä huudeltiin "maahan", meni Pyry kans. Sitten ruvettiin oikein treenaamaan sitä, kunnes muutaman kerran jälkeen oikein kääntyi minuun päin kysyvä ilme kasvoillaan "san ny ni mä teen".
Torstaina tokon jälkeen menin myös HiHan vikat ulkoaksat Vipin kanssa. Ja voi että se oli kivaa. Se oli sellanen Vipin rata, jossa siis ei lähetetty koiraa itsekseen toiseen suuntaan, jotta itse kerkeisit juoksemaan puoli kenttää toiseen suuntaan. Ei. Vaan se oli sellainen sujuva, jossa oli sopivassa suhteessa mutkia. Rimatkin pysyi aika hyvin. Kiitos Mian, että olen saanut lainata Vippiä.
Eilen sitten tuli painajainen. Olin muutaman tunnin asioilla ja Masa oli koirien kanssa kotona. Kun tulin kotiin Masa oli lähtenyt futismatsiin ja pöydällä oli lappu "Pyry ja Rane leikki, Rane ontuu etujalkaa". Whaaaat? Eiiiiii! Voi paniikki, olen superhyperallerginen varsinkin ontumisille sattuneesta syystä. Ei mun pienelle! Selkeästi ei astu kunnolla oikealle etujalalle ja välillä vinkasee, kun astuu, kuin ei aina muistaisi, että jalka on kipee.
Kopeloimalla koko koiven ensin ajattelin, että ranne se on, mutta myöhemmin kuvittelin saavani vinkaisun, kun koskin olkaan. Siitähän mulle surku ja paniikki syntyi. Että noniin nyt sillä on varmasti OCD. Lähdin sitten Mevettiin, vaikka oli lauantai. En tiedä oliko siinä paljonkaan järkeä, olisi ollut järkevämpää mennä arkipäivänä, kun ortopedi on paikalla.
Lekurissa katsottiin liikkeet ja pienenpieni ontuminen näkyi. Mutta käsikopelolla ei taas antanut mitään reaktiota mistään. Ei edes nyt vielä kuvattu. Lopulta lääkärikin epäili ehkä rannetta kuitenkin tai ihan venähdystä. Mutta tiedä häntä. Nyt vaan levätään ja seurataan tilannetta. Ei kiva, ei yhtään kiva. Mulla on jo yksi rikkinäinen koira! Pliis pliis anna sen olla vain painajainen, josta herään kohta ja se olikin vain joku lihasvenähdys tms.
Tällä hetkellä lauantai-iltana Rane astuu nätisti, kun kävelee hitaasti. Nuo kaksi on vaan niin ihania. Niitä voisi seurata tuntitolkulla. <3 <3 <3
sunnuntai 17. syyskuuta 2017
2017-09-16 ÄRTEEKOOYKKÖNEN
ÄRTEEKOOYKKÖNEN
Jes jes jes. Oltiin Pyryn kanssa Veikkolassa rallytokokisoissa, kolmansissa sellaisissa, tuomarina oli Jaana Karppinen. Jännitti tietty, mutta ehkä kokoajan vähemmän ja vähemmän. Ja siellähän ei ole mitään mitä me ei osattais. Ja taas jouduttiin odottaa, kun oltiin viimeisten joukossa. Vettäkin rupes sataa, mutta sen ajattelin, että Pyry ei ainakaan ole mikään hienohelma, vesi ei meitä haittaa lainkaan.
Harmittavaista vaan, että Pyry muuttuu hitaaksi tai olisiko epävarmaksi, kun mennään radalle. Johtunee mun jännittämisestä. En tiedä. Mutta tuntui, että sitä piti innostaa kunnolla ainakin alussa. Ja siinä aika alussa se ainoa virhekin tuli. Pyryn piti mennä maahan, mutta katsoi minua kuin ei olisi kuullut tai ymmärtänyt. Ja maahanmenon se tottatosiaan osaa. No osasihan jo toisella käskyllä. Siitä tuli -1 virhepistettä.
Jännä, että radalla on aina jokin yksi kohta, joka ei meinaa mennä mun kaaliin, vaan se tuntuu vaikealta muistaa tai käsittää mitä siinä pitää tehdä. Sellanen hauki on kala, hauki on kala -kohta. Ja se voi olla ihan helppo kohta, kuten tässä, että täyskäännös vasemmalle. Hyvin se sitten radalla meni. Paljon hankalampaa on tehdä pujottelu isolla koiralla molempiin suuntiin. No sekin meni jees.
Kun tulin maaliin, mulla oli sellainen olo, että meni niin nopeasti, että varmaan mulla on jääny nyt jotain tekemättä. Sen yhen pikkuvirheen muistin, mutta kaikki muu menny ihan sumussa. Montakohan pistettä sain? ysiysi, what? Oikeesti? jippii, kolmas kerta hyväksytty tulos, RTK1 ja mars AVO-luokkaan! Päästiin vielä kolmannelle pallille. Hävittiin Juuli Launoselle sadasosasekunnin.
On se vaan kivaa touhuta Pyryn kanssa Rallytokoliikkeitä. Kun ei oikein muutakaan... Nyt pitäis kattoo mitä pitää AVO-luokassa osata ja sitten kisaamaan. Pyry <3 <3 <3
Käytiin koirien kanssa metsälenkillä etsimässä suppilovahveroita. Ja löytyihän niitä jonkun verran. Hyvin jaksoi Rane. Enimmäkseen kyllä kyttää Pyryä ja liikkuu, kun Pyry liikkuu. Pihalla ja sisällä tehty entisiä pikkujuttuja Ranen kanssa. On se vaan nopee oppimaan ja nopee liikkeissään. Rane <3 <3 <3
Jes jes jes. Oltiin Pyryn kanssa Veikkolassa rallytokokisoissa, kolmansissa sellaisissa, tuomarina oli Jaana Karppinen. Jännitti tietty, mutta ehkä kokoajan vähemmän ja vähemmän. Ja siellähän ei ole mitään mitä me ei osattais. Ja taas jouduttiin odottaa, kun oltiin viimeisten joukossa. Vettäkin rupes sataa, mutta sen ajattelin, että Pyry ei ainakaan ole mikään hienohelma, vesi ei meitä haittaa lainkaan.
Harmittavaista vaan, että Pyry muuttuu hitaaksi tai olisiko epävarmaksi, kun mennään radalle. Johtunee mun jännittämisestä. En tiedä. Mutta tuntui, että sitä piti innostaa kunnolla ainakin alussa. Ja siinä aika alussa se ainoa virhekin tuli. Pyryn piti mennä maahan, mutta katsoi minua kuin ei olisi kuullut tai ymmärtänyt. Ja maahanmenon se tottatosiaan osaa. No osasihan jo toisella käskyllä. Siitä tuli -1 virhepistettä.
Jännä, että radalla on aina jokin yksi kohta, joka ei meinaa mennä mun kaaliin, vaan se tuntuu vaikealta muistaa tai käsittää mitä siinä pitää tehdä. Sellanen hauki on kala, hauki on kala -kohta. Ja se voi olla ihan helppo kohta, kuten tässä, että täyskäännös vasemmalle. Hyvin se sitten radalla meni. Paljon hankalampaa on tehdä pujottelu isolla koiralla molempiin suuntiin. No sekin meni jees.
Kun tulin maaliin, mulla oli sellainen olo, että meni niin nopeasti, että varmaan mulla on jääny nyt jotain tekemättä. Sen yhen pikkuvirheen muistin, mutta kaikki muu menny ihan sumussa. Montakohan pistettä sain? ysiysi, what? Oikeesti? jippii, kolmas kerta hyväksytty tulos, RTK1 ja mars AVO-luokkaan! Päästiin vielä kolmannelle pallille. Hävittiin Juuli Launoselle sadasosasekunnin.
On se vaan kivaa touhuta Pyryn kanssa Rallytokoliikkeitä. Kun ei oikein muutakaan... Nyt pitäis kattoo mitä pitää AVO-luokassa osata ja sitten kisaamaan. Pyry <3 <3 <3
Käytiin koirien kanssa metsälenkillä etsimässä suppilovahveroita. Ja löytyihän niitä jonkun verran. Hyvin jaksoi Rane. Enimmäkseen kyllä kyttää Pyryä ja liikkuu, kun Pyry liikkuu. Pihalla ja sisällä tehty entisiä pikkujuttuja Ranen kanssa. On se vaan nopee oppimaan ja nopee liikkeissään. Rane <3 <3 <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)