perjantai 7. kesäkuuta 2013

6.6.2013 Voi plääh

VOI PLÄÄH

Pauliinan rata (joittenkin mielestä helppo, pöh) oli mun mielestä kyllä aika vaikee, ainakin meille. Jäi aika kökköfiilis, ja Heidin sanoin "juuri kun luulin osaavani jotain, niin..." palautus maan pinnalle. Oli varmaan liian suuret odotukset meikällä. Ja Saija hiljaa, ei ole voinu mennä kovin hyvin, jos tekee 45 sekunnin rataa iäisyyden pätkissä. Sori, jos katsojilla menee hermot.

Rataan tutustumisen jälkeen menikin lähes kaikki suunnitelmat uusiks. Tehtiin vähän paremmat ja turvallisemmat linjat näin isoille, kun meitin pojat. Kyllähän mä nyt jollain tasolla jo nään radasta missä kohtaa tod.näk. tulee esim. ehtimisongelmia. Ja juu, jos mulle sanotaan, että kyllä sä kerkeet, niin hemmetti sitten mä yritän keretä. Mutta kyllä se vaan on vaikeaa hyväksyä, ettei aina todellakaan vaan kerkee. Sellanen kaukokauko-ohjaus on vaan niin yöks. 
Ja eihän toi koira osannu ainakaan vasen-käskyä kunnolla. Kait se menee mun kropan mukaan enimmäkseen, vaikka huutelis mitä. Nolo. Kokeilin vielä takapihalla, ni vasen ei ottanu onnistuakseen, ainakaan jos itse olin oikealla lähettämässä. Noita suuntaharjotuksia otan kuitenki sillon tällön, ja silti ne vaan vielä näköjään tökkii. Olis kiva, et ne onnistuis silloin, kun ei enää oo muuta vaihtoehtoo, kun huudella takaa "oikee, vasen", kun kerran yritetään viimeseen asti.

Joo meni Pyry ajoittain ihan hyvin, tai korjaan, Pyry meni lähes koko ajan hyvin, tai ainakin niin ku ohjattiin, mä vaan ohjasin kökösti. Pitäis vaan jatkaa rataa, vaikka tulis mitä (paitsi riman pudotus), mutta se on äärimmäisen vaikeeta mulle treeneissä. Pyry parka, uudestaan uudestaan! Ja ehkä eniten mua harmittaa, että se sama jankkaajapänkki-Sari taas nosti päätään, kun mikään ei ottanu oikein onnistuakseen. Ja vanhat tavat oli palanneet, kun juutuin taas heti aika alkuun. Ja silloin on fiilis, että täähän tehdään niin kauan, että onnistuu. Tahtoo. Sen on pakko onnistua. Mutta voisko joku myöntää, että se oli meille vielä liian vaikea rata. Niin ne koirat (ja ohjaajat) on erilaisia, toiselle helppo ja toiselle tosi haastava.

2 kommenttia:

  1. Mä myönnän! Oli haastava kyllä ja helppo-lausahdus oli siitä, että olipa helppo waon kisoihin. Ei teidän treeniin.
    Ja en ole hiljaa. Ekaksikin, te teitte alkua superhyvin. Ekan kerran kepeille vienti töksähti, mutta se oli haastava kulma ja vielä okserilta & pitkä matka. Sitten se onnistui täydellisesti.
    Pujottelu oli vautsi vau! Ja se jatko onnistui ellei sulla olis iskenyt anokreksia. Rehellisesti sanottuna ei aina vaan ehdi, ei tarvitsekaan kun Pyry toimii rytmityksellä takaa loistavasti. Siihen vaan vahvistusta itsellesi. Kun te molemmat sen osaatte!
    Olisit tehnyt sen radan läpi leikiten jos et olisi heittänyt hanskoja tiskiin kun tulee sinun mielestä epätyydyttävä kaarre tms.
    Molemmat hienoja ja taitavia!

    VastaaPoista
  2. Yöunetkin melkein meni pohtiessa pitkään, ja sitten ukkonen vielä piti hereillä. Nyt väsyttää.
    Juu helppo sulle ja Voltille tietty, mutta se lausahdus "ei se ollu vaikee" tuli Mialta. Juu oli siellä paljon hyvääkin, mutta nyt tais ruotsalainen asenne olla Ruotsissa asti.

    VastaaPoista