SUORAA SUORAA ENEMMÄN SUORAA
Nyt oli Pauliina laittanut niin ykkösen radan kuin olla ja osaa. Muutama käännös ja taas suoraa. Alussa kokeilin valssia, ihmisnuolta ja sylivekkiä, enkä nyt tiedä oliko käännöksissä paljookaan eroa.
Aavistuksen kun antaa livetä ohjauksista ja millinkin varastaa kontakteilta liikkeeseen, niin lopputulos oli sitä mitä tilaa, yks hävytön lentokeinu. Mitä mitä mitä? No takaisin kuriin ihan heti, jotain rajaa.
Pussin jälkeen takaakierrossa suunnittelin meneväni tekemään vastakäännöksen, mutta parempi lopputulos tuli ihan perus pussijarrutuksella ja jäämällä vähän kauemmas.
A:lta lähti sitten se supersuora, enemmän kuin lyhyt sivu plus vielä pitkä sivu. Ensin ohjasin lähempänä ja silloin tietty en ehtinyt koko loppusuoraa. Ei voinu, kun nauraa, se oli niin koomista, kun en kerinnyt mihinkään. Kyllä se hyvin meni "eteen"-käskylläkin loppuun, mutta sitten kokeiltiin miten irtoo, jos leijeröisin vähän. Hyvin irtos. Sitten vähän lisää leijeröintiä, että väliin jäi vissiin parikin estettä. Hyvin irtos. Ja silloin minäkin olin maalissa melkein samaan aikaan Pyryn kanssa. Vautsi, se oli hauskaa!
Kuntohan loppui kesken tollasella radalla ja yhtäkkiä oli niin kuumakin, mutta oli niin hauska mennä. Johtuiko se väsymyksestä, ettei jaksanut stressata. Vai niin helposta radasta, ettei tarttenu yhtään pohtii minne seuraavaks. Onkohan lääkitys kohdallaan, kun tuli "ongelmia" niin mua oikeesti vaan nauratti. Vähän tuo löysä olotila vaikutti siihen "kuriin". Käskyt olis voinu olla vähän jämäkämpiä ja oltais saatu tehtyä vielä nätimpi rata. Mietinkin tuossa, että jos tollanen loppuratakohta olis jossain kisoissa, niin saattaisin tehdä tuon reilun leijeröinnin. Pyry irtos niin makeesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti