ALUEELLISEN PÄÄTTÄRIT
Se oli nyt sit siinä, alueelliset valmennukset! Kiitos Teemu! Tällä kertaa päästiin ihan Linnojen kotipihan kentälle. Aikas siistii omistaa oma aksakenttä. Eeeen tunnusta, et kävis kateeks! No totta hitossa olen kade!
Mikä siinä on, kun tuntuu etten onnistu koskaan, siis juurikaan koskaan, näyttämään, että kyllä mekin jotain kuitenkin osataankin. Nyt sai kuulemma syyttää Huittista ja Huittisen rataa, mutta miten ne osaamattomuuskohdat tulee aina esille varsinkin noissa alueellisissa. Toisinaan myös niiiin ärsyttävää. Hyvähän se on, että ne tulee esille treeneissä eikä kisoissa. Taas tiedän mitä pitää treenata.
Mutta tuntuu, että agilityssäkin, jos haluan opetella esim. valssin kunnolla, niin pitää muistaa treenata triljoona erilaista asetelmaa sille valssille. Ja samat vielä vauhdin kanssa. Nytkin huomasin, että olen treenannut esim. tosi tiukkaa keppikulmaa, mutta ei vauhdin kanssa, eikä niin, että edessä hyppy, jota ei saanutkaan mennä. Tilanteita on lukematon, mutta yhdellä et selviä mitenkään.
Teemun ohjeet meitsille, perusteet kuntoon, niillä pääsee jo pitkälle.
Ihan ekayrittämällä taisin päästä kutoselle asti. Mutta kun otettiin alusta, todettiin, ettei me osatakaan sellaista pitkittäiselle hypylle tyrkkäsyä, kun itse olin kolmosella valmiina tekemään siihen saksalaista ja eteenpäinkin oli kiire (vaikea selittää). Pyry tuli vaan ohi, eikä katsonut mun mielestä edes mun ohjausta siinä.
Lelulla sitten palkattiin, että onnistui. Sitten Teemu otti sen lelun välillä haravalla pois, siis mun tietämättä milloin se tapahtui. Hiukka vaikeeta oli, kun tiesi, että se harava on siellä mun selän takana, en meinannut uskaltaa liikkua kunnolla, kun takaraivossa näin kompastuvani siihen. Ja arvatkaa mitä kokeilin heti omilla kolmella esteellä, kun pääsin kotiin. Saarakin otti videolle, mutta olin siinäkin yhtä surkea ohjaaja kuin aksassakin, että kuvasi vaan koiraa, eikä mun ohjausta. No höh.
Rytmitys sujui aika hyvin kuulemma, siis yhdessä kohdassa, johon kyllä taasen juutuin, kun ei irronnut viimeiselle nurkkahypylle. Otin siinä herkästi vastakädenkin käyttöön. Ja kun luulen, että nyt Pyry lentää liian vauhdikkaasti liian pitkälle, otan sellasen paniikkipysähdyksen käyttöön. Voi toope. Liike loppuu, ja eihän Pyry silloin ainakaan sinne hypylle mene. En haluu tehdä niin, mutta jotenkin vaan ajaudun usein siihen. Ei oo eka kerta.
Puomillakin lähti taas liikkeeseen, kerran, muttei toista kertaa. Murrr...
Päällejuoksukohdassa ennen putkea, meinasi taas mennä vaan ohi. Twistillä saan sen menemään, mutta olen auttamatta myöhässä seuraavalta (suora putki, edessä se hyppy, ja kepeille vinosti olis pitäny mennä). Eipä osannut siinä kepeillekään mennä. Tosi hienoo, olin ihan varma, et kepit sentään onnistuis.
En tiedä onko tää analysointi hyväks, koska nyt masentaa ihan tosissaan. Mitähän hyvää siellä oli. Jos nyt pitäis luetella kolme hyvää asiaa, niin onpa aika vaikeeta keksiä edes yhtä. Nyt en jaksa olla ollenkaan ruotsalainen. Olihan se vaikea rata, mutta silti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti