AGILIITOA
Mä oikeen odotin, että päästäisiin treenaa. Eilen piti päästä tuuraamaan valmennusryhmän Ruokosen treeniin, mut sit se olikin peruttu helteen takia. Pöh, oli kyl lämmin, mut ei illalla enää tukala ollenkaan. Olis ollu ihan hyvä treenikeli. Mut niin oli tänäänkin, aavistuksen viileempi, just passeli. Paikalla vaan minä, Karoliina ja Susanna. Vip oli saikulla, eikä meitä muita taida enää edes ollakaan.
Anun rata oli hankalahko, ja tein sen pätkissä, ku ei osattu. Neljä ekaa meni oikeinkin hyvin, mutta muurilla tuli ongelmia. Eka yritin muurilla pakkovalssia, mutta ei se tuntunut hyvältä. Pyry hyppää niin läheltä, vaikka kuinka yritin saada sitä kauemmas. Ekalla koko tolppa kaatui. Kato me ei mitään palikoita pudotella, me kaadetaan koko este. Se oli kyllä erittäin harvinainen tapahtuma meille. Vaihdoin sitten suunnitelmaa, ja tein ihan takaakiertona. Ihan nuolemalla edelleen hyppäsi sen. Sekään ei tuntunut hyvältä. Ja lopulta kauhistelin vähän koko estettä. Hirrrrrvee hökötys.
Parissa kohtaa oli vaikeuksia keretä/osata valssaa. Mutta valsseilla sujui parhaiten. Silloin koira about hanskassa. Irtosi kyllä tuollakin ihan kiitettävästi, varsinkin putkeen. Jo kolmas kerta muurille ja suunnittelin whiskyä, mutta irtosi putkeen sillä ohjauksella joka kerta, niinpä whiskyt jäi tekemättä.
Sylivekkejä tuli kans tehtyä jokunen. Ai niistä mä tykkään. Niissä saa Pyryn vähän jarraamaan ja avot kun kääntyy ja toimii.
Vaikea, mutta kiva treeni. No mehän nyt saadaan lähes kaikista treeneistä vaikeet jo pelkästään noilla pitkillä loikilla ja vauhdilla. Ei kyllä varmaan moni pikkukoiran omistaja tajuu miten paljon vaikeempaa on ohjata tollasta peuraa. Se on siis ihan eri laji kokonaan. Se on agiliitoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti