PÄIVÄTREENIT JA PAIMENTAMASSA
Lämpimänä päivänä päädyttiinkin sitten treenaamaan kaksistaan Saijan kanssa. Radan rakennus vaan on vähän hidasta kaksistaan. Siirreettiin itse asiassa kaikki esteet. Huh, no siinä oli alkuverryttely meille. Laitettiin se Huittisen kolmosen rata, mikä oli silloin Teemulla.
Ja kas kas, kovin yllättävää, juutuin alkuun 1-2. Kerpele luulin, että jo osataan tuo kohta, mutta nähtävästi pihalla ei mulla ollut tuollaista pitkää välimatkaa eikä kakkosen hyppykään ollut noin vaikeassa kulmassa, sillai ettei koira näe koko estettä. Olis ollu verkon paikka, mutta sellaisia ei vielä ole.
Pielessä ei ollut kuin ajoitus, sijoittuminen, tyrkkäsyn suunta ja varmaan vielä jotain muutakin. Yksi toisensa jälkeen korjaaminen, kestää mutta kannattaa. Lähinnä tyrkkäsyn ajoituksen (ja se kunnon askel) kun sain kohilleen, niin jo alko pelittää. Mutta huh huh, huomasin tuon samanlaisen sivuttaisen hypyn ongelman myös radan toisessa kohdassa. Ja on se ollut minulla tiedossa, että ne on meille vaikeita. Luulin vaan jo työstäneeni sitä parempaan suuntaan, mutta ... eikun lisää reeniä vaan.
Alusta kun pääsin, niin rytmitykset ja jarrutukset ja ohjaukset sain toimimaan aika kivasti. Paljon hyviä pätkiä, ainakin se tuntui ihan mukavalta menolta. Oikeesti on kyllä ihan mukavaa myös kokeilla eri ohjauksia. Ehkä siinä oppii valitsemaan itselle niitä "oikeita" valintoja. Muutama hyvä vinkki Saijalta helpotti paljon tilanteita. Mieleen jäi lähinnä sellaiset mitä minulle sanoi muutaman kerran "liiku, liiku" ja "vielä askel"! Niin oikeessa! Toisinaan en ikäänkuin uskalla liikkua reippaasti, kun pelkään, että Pyry sitten lentää kans reippaasti. Mutta siten kerkeen paremmin ja ehdin myös paremmin tekemään ohjaukset, lisäksi rytmin muutokset on selkeemmät ja siten tehokkaammat. No olipas analysointia!
Kaikenkaikkiaan haastava, mutta varsin mukava rata kuitenkin. Oikein hyvä ja opettavainen treeni. Niin jäi hyvä mieli. Pyryn äiteekin meni aika pätevästi pitkän tauon jälkeen, siskosta nyt puhumattakaan. Ja pikku-Primin päätä ei todellakaan huimannut keinulla yhtään, niin oli rohkea pentu kiivetessään keinun ylös asti (alas toki nostettiin).
Ja sitten Somerolle paimentamaan...
Eka kierroksella kyllä tuntui vähän siltä, että niinköhän tästä tulee mitään. Mä olin jotenkin pihalla mitä mun pitäis tehdä ja Pyry vaan hakee multa kontaktia ja tulee aina liian lähelle. Välillä ihmettelin miten lähelle ne lampaat Pyryn päästivätkään. Toisinaan spurttas ja oli sillä pari kertaa lampaan karvaakin hampaiden välissä. Kimmon summasummarum oli että mun pitäis olla tiukempi, tomerampi Pyrylle.
Toisella kierroksella Marika sanoi, että antaisin Pyryn tehdä hetken vaan itte, ettei olis niin käskyn alla. Ja sehän auttoi asiaa. Sitä vaan aina välillä. Ja taas tuntui paimennuskin kivalta.
Siellä oli yhellä asiakkaalla yks noin vuoden ikäinen bc-uros vailla uutta kotia. Nähtiin, kun se paimensi varmaan ekaa kertaa, ja sillä oli selkeesti paimennus verissä. Ja ihan hauskan näköinenkin se oli. Jaanahan siitä kovin kiinnostui, mutta kotimatkalla luki edellisen omistajan blogia, ja sitten iskikin epävarmuus. Saapa nähdä miten käy.
Oikea touhupäivä tänään. Ihanaa olla lomalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti