19.7.2013 Nimipäivätreenit

NIMIPÄIVÄTREENIT

Kyllä niin parasta pitää nimpparit vapaalla ja mennä treenaamaan kentälle kasvattajan kanssa. Kiitos Saija koulutuksesta ja seurasta. Tänäänkin Saija kertoi yhdessäkin kohdassa mitä tein, enkä itse edes tajunnut niin tehneeni. Toinen silmäpari auttaa kyllä paljon. Rata oli kiva, pari hankalaa paikkaa meille ja jotain pientä muuallakin. Ja treenin paikka on takaakierroissa ja varsinkin päällejuoksuissa.

Takaakiertoihin otettava ne tolpat avuksi ja sitä sitten kunnon kuuri, lääkäri määräsi. Siis kyllähän se takaakierron osaa, mutta joutuu tekee hurjan duunin, että pystyy hyppäämään niin läheltä ja pitämään vielä riman. Pyry-poika toki kaikkensa yrittää.

Ja ne päällejuoksut, voi elämä! Saija oikein kokeili mitä Pyry tekee ja eipä katsonut ohjaajaa, vaan menee liikkeen mukaan eli ohi esteen. Ilmankos ne on tuntuneet niin vaikeilta ja sittenhän niitä yrittää vältellä. Vaikeilta, kun ei osata tehdä niitä, ei olla opeteltu kunnolla. Mutta niinhän sen pitää mennä, että sensijaan, että minä korjaan omaa liikkumistani, niin opetetaan asia koiralle. 
Se opettelukaan ei ollut helppoa, kun edellisellä ennen sylivekkivastakäännöstä huudahdin "Pyry" ja heti perään taas "Pyry" jotta saisin Pyryn juuri sille päällejuoksuhypylle, niin mitä tekee Pyry kääntyy niin pal kauhiast, et tulee jo välistä. Eli siinä kohtaa ei sit taas lentänytkään pitkälle, jolloin se toinen "Pyry" olis ollu paikallaan. Verkot olis nyt ollu poikaa, mut laitettiin sit siiveke avuks, ettei mee esteen ohi. Tätäkin yöks-liikettä kuuri. Kyllä me se opitaan. Ehkä opin jopa tykkäämään päällejuoksuista.

Yks kommervenkkikohta oli vielä keinun jälkeinen elämä. Melkein rivissä rinnakkain hyppy, muuri, hyppy ja siitä kepeille. Pyry kaarratti muurilta niin paljon, että meni sitten viereisen hypyn ohi. Eikä ollu yks eikä kaks kertaa.
Viuhka tais tehdä tässä kohtaa samaa, äitinsä poika. Tässä kohtaa en nyt kouluttanut koiraa, vaan kokeilin kaikenlaista. Sujuvimmalta tuntui, että jäinkin muurin tälle puolelle ottamaan vastaan vähän sakemannityyliin (tai päällejuoksumaisesti) ja sain Pyryn hypylle. Edestä on kiva ohjata. Tais se mennä vekkaamalla välissä ja valssillakin. Mutta tää oli meille vähän hämärä kohta, että miksi kaarratti ja katsoi suoraan kepeille, eikä lainkaan mua. Välillä vähän liian itsenäinen (Pyry tietää paremmin) koira.

Viuhka-äitee meni kyllä uskomattoman pätevästi, lähes Voltin luokkaa, treenimäärään nähden. Kisaamaan ehdottomasti! Ja siskopuoli Prim on kyllä niin osaavainen jo. Siis se osaa jo alastulokontaktinkin! Ihan uskomaton. Oma murukin on kyllä ihan pätevä, osaahan sekin jo vaikka ja mitä. Ehkä mä voin välillä taputtaa itseänikin, hyvä minä. Sen kanssa on vaan niin kivaa tehdä ja Pyryhän on aina valmiina hommiin.