30.6.2013 Niin lähellä ja niin kaukana

NIIN LÄHELLÄ JA NIIN KAUKANA

Tunnustan! Kyllä mä elättelin toiveita, että oltais saatu edes yks nolla aikaseks JAUn kisoissa Tuusulassa. Kolme rataa, kymppi ja kaks hyllyä. No ei ne huonoja olleet, ainakaan meidän radoiks, mutta aina tuli joku pikkumoka. Sitähän se aksa on, niin ihanaa ja välillä niin turhauttavaa.
Sain kaikki radat videolle, kiitos Elinan, niin oli helppo kotona analysoida what went wrong. 

Ekalla, Arto Laitisen, radalla Karoliinan kanssa jo pohdittiin miten selvitään esteeltä 2 esteelle kolme, siten ettei se leviä ihan mahottomasti. Meinas jo Einari epätoivo iskeä, että niinköhän jään jo heti alkuun, niinkuin usein treeneissä. Alku-syndrooma. Ei se nyt ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta jarrutin ja tein niiston tapasen. Ja huojennus,  onnistuin. Ja sitten taas painettiin menemään. Kuulemma Pyry oli yks niistä harvoista, jotka pysty menemään kepeille putkesta kovasta vauhdista. Köhöm. 
3/4 osaa radasta jo puhtaasti takana ja sitten putkesta taas kovaa vauhtia puomille. Mutta vähän linjalla hyppy siinä vieressä ansana. Pikkasen kun jo kaarratti sinnepäin, niin huusin "tässä,tässä" ja samalla meni liukkaasti puomin ohi mun vierelle. Shit. Unohtu sit sanoo viel "kiipee". Tokavika rima sit viel putos, kun en oikein ohjannu enää kunnolla. Videolta näin, etten ainakaan katsonut enää koiraa. 

Tokalla, Arto Laitisen niinikään, radalla, jaa arvatkaa taas mihin kohtaan heti juutuin. Nyt siihen kakkoseksi oli laitettu rengas, josta taas noin 90 asteen kulmassa hyppy ja putkeen. Ja taas Karoliinan kanssa hirmu funtsailu miten tuosta selvitään. Karoliina pelkäsi, kun hirmu monta koiraa oli mennyt renkaan  sivusta tai osunut pahannäköisesti siihen. Minä uskoin, että "meidän koirat osaa sen mennä ja sillä siisti, luota siihen". Pyry on nuorempanakin hypännyt renkaan vaikka mistä kulmasta, eikä ikinä ole sattunut mitään (sormet ristiin). 
Ja kyllähän meidän koirat osasi. 
Keppikulmakin (putkesta) näytti sellaselta 90 asteelta, sekin meni ihan loistavasti. Vaan sitten paikalle juoksi taas Mrs Moka. Kepeiltä kun putkeen lähetys onnistuu kauempaakin, niin juoksin siitä sitten pituuden eteen ottamaan Pyryä vastaan. Videolta ei ihan näkynyt mitä tapahtui. Putki varmasti vietti jo aavistuksen ohi pituuden ja sitten mulla vielä rintamasuunta liian pitkään sinne. Siinä sitten kun palasin ottamaan pituutta uusiksi, niin meni putken kautta, siitä hyl. Tällä kertaa ohjasin loppuun asti. 

Vika rata, tais olla Marja Lahikaisen hyppis. Siitähän en ees tarviis nollaa, ku sellanen jo on. Mutta hyvää treeniä meille. Hyppiksillä vaan ei ole hengähdystaukoja. Huh. Taas oltiin yli puolenvälin, kun kepeiltä putkeen meni oudosti ohi. Ohjasin varmaan huonosti tai unohdin ohjata kokonaan. Sen seurauksena olin sijoittunut erilailla seuraaville hypyille kuin olin suunnitellut. Ja nyt kun videolta katon, niin en kyllä ihan hiffaa miks Pyry lähti livohkaan, teki muutaman esteen rundin, ja sit jatkettiin rataa taas. Yks rima lensi, kun en enää ohjannut kunnolla. Että sellanen hylly.

Jotain toki jäi hampaankoloonkin, mutta kaikenkaikkiaan kisat meni ihan suht hyvin kuitenkin. Pysyi lähdöt, otti kaikki kontaktit (myös ylösmenot), eikä edes varastanut kontakteilta ilman lupaa, kepit ihan superhienosti, eikä rimojakaan pudonnut kuin pari. Niin lähellä ja niin kaukana, mutta ehkä kuitenkin niin lähellä. Ite olen ainakin tosi luottavainen, että kyllä ne nollat sieltä tulee kohta, kun olis vaan kisoja minne mennä. Pyry <3 

Yheksän tuntia ulkoilmassa hyvässä seurassa (vanhoja kavereita ja uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia), välillä aksaten, kyllä siellä viihtyy. Mitä nyt tuloksena raikkaan ilman myrkytys ja auringon polttama iho.