HERRALAN RADOILLA
Oltiin Vuokkosilla kisaamassa aksaradat. Herralan radoista eka oli sellanen normi-ykkösluokan rata. Mutta oli siinäkin ansansa. Siitä olis kyllä nolla pitäny ottaa. Toka rata olikin sitten ihan eritasoinen. Jäin vielä kattomaan Salosen kakkosluokan rataa ja se oli kyllä paljon helpompi kuin meidän ykkösluokan rata. Mutta sama kaikilla, elämä on. Ja oikeesti mä tykkäänkin hankalista, niissä joutuu tsemppaamaan ja pohtimaan ihan tosissaan. Sillä radalla oli muutama todellinen ansa. Ja väittäisin, ettei sillä radalla enää pelkkä esteosaaminen riittänyt.
Kun A:n edessä mutkaputki tyrkkynä, vieressä hyppy vähän vinottain (jonne siis piti mennä), ja sen edessä taas mutkaputki, jonka kauimmaiseen päähän piti mennä (eikä se pää ollu ees tyrkyllä sillee edessä.) Niin kyllä siinä ajattelin, että tuosta kun selviän. Mutta mä selvisin ja vielä vedolla, kun se oli ainoa vaihtoehto.
Seuraava ansa oli taas mutkaputkesta kaks hyppyä ja edessä taas mutkaputki
(radalla oli 5 mutkaputkea), jonne ei siis menty vasta kun yhden vieressä olevan hypyn kautta. No ei menny Pyry putkeen, mutta hyppäsi takaisinkin päin sen hypyn ja siinähän se hylly.
Ekalla radalla meni ihan jees. Vasta loppupuolella piti A:n jälkeen hypyllä kääntää takaisinpäin ja aattelin vaan pysähtyä ja sanoo "vasen". Olis ehkä kuitenkin pitäny tehdä joku valssi tai joku. Nähtävästi olin myöhässä stopissa, kun Pyry hyppäs sen hypyn ja jatkoi matkaa vielä kaukana olevaan putkeen. Siinä kohtaa en voinut kuin nauraa, se oli vaan niin koomista. Tuli siellä yks rimakin, putken jälkeisellä hypyllä. Sekin oli vähän haastava kohta, monta koiraa tuli hypyn ohi, jos et jäänyt sitä ohjaamaan, kun rata jatkui 90 astetta siitä toiselle hypylle ja taas putkeen.
Paikoitellen meni oikein hyvin = tuntui ihan agilityltä. Mitä, alanko mä lipsua ja tyydyn vähempään!!! Jäi vaan yllättäen ihan hyvä mieli meidän tekemisestä, vaikkei tuloksilla juhlittukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti