SALOOOS
Sonjan treenit taas alkoi ja tällä kertaa Salossa. Oikein kiva rata, jossa tekemistä riitti, muutamassa kohdassa enempikin. Salon hallilla pitkä kapeahko kenttä. Pohja oli erikoinen, kumimatto. Pitoa oli, jollei jopa liikaa. Se oli kiva, että siellä oli häkkejä joihin sai koiransa laittaa, kun ulkona oli kuitenkin jotain 15 astetta pakkasta, eikä autoonkaan olis halunnu jättää.
Jo vuosia sitten opin Pasilta Laitilasta, että aina ei tartte eikä kannata jättää koiraa lähtöön siten, että se on suoraan seuraaville esteille. Ja niin tässäkin kannatti jättää vähän vinoon. Sonja kyllä selitti miksi. Jos olis jättäny suoraan, olis meidän pojat (Pyry ja Lasse) latasseet sellaset loikat, että olis mahdotonta saada kääntyy noin 90 astetta ja saada kolmannelle ensin takaakiertoon ja sitten välistävetoon. Vaan kun jätti vinoon pojat hyppäs kakkosen tiettyyn pisteeseen ja siitä oli helppo saada valssilla kääntymään sinne takaakiertoon. Ja mähän suunnittelin siihen alunperin niistontapasta pienellä jarrulla. Ei tullu edes mieleen valssi. Kyllä me sitä jokunen kerta otettiin uusiks. Voi että sitä ajotusta. Kun mä ajattelen tekeväni sen liian aikasin, niin silloin se on just hyvä. Tuohon pitää pyrkiä, mut vielä en osaa.
Välistävetokin meni valssin jälkeen paremmin ja vielä vastakäännöksellä kepeille. Huh, joka kohdassa jotain melkein. Siihenkin (kepeille meno) alunperin suunnittelin valssia, vaikka totesin jo siinä, että tuskin kerkeen. No en kerennykään, ja kepit menin sitten "väärältä puolelta", jolloin lopussa kun antoi Pyryn vaan mennä edelle (takaaleikkaus) niin matka jatkui oikein hyvin.
A:lle mentiin pari kertaa ja sekä suunnittelin että tein molempia ennen vastakäännöksen, jotka onnistui varsin hyvin. Toinen kerta A:lta lähdettiinkin takaakiertoon ja hyppyjen kautta taas takaakiertoon. Siinä oli meillä tekemistä, kun usein multa jäi yks askel tekemättä, kun en niinku ehtiny, vaikka oisinki ehtiny, mutta tais kunto loppuu kun mentiin monta kertaa. Se oli muuten vähän hankalaa, kun kontaktilta vapautuskäsky on "tule" ja samaan hengenvetoon piti sanoo "kierrä" kun väli oli lyhyt. Kielihän siinä menee solmuun, jollei jalatkin.
Vielä lopussa putkesta piti tehdä päällejuoksu, joka jotenkin hirvitti, vaikken alle pelännytkään joutuvani, mutta kyllä jotenkin väistin.
Mutta kuka näitä "tarkkoja" selostuksia jaksaa lukea. Mieleenpainuvat kohdat plus opetukset:
Ei saa luovuttaa! Älä luovuta, vaikka näyttääkin että hirmu kaarros tulee! Tää on mulle edelleen tosi vaikeaa hyväksyä.
Älä "pelkää"/väistä!
Kontakteilta lähtee liikkeeseen, kun unohdan itsekin "tule"-käskyn. Voisiko pelkkä seuraavan esteen sanominen riittää?
Käskyt/ohjaukset ajoissa!
Voisiko noihin valsseihin ihastua? Oon jotenkin jättänyt niiden tekemisen vähemmälle.
Ensin jäi vähän kaivelemaan ja olisin halunnut mennä uudestaan, kun nyt tuli ensin harjoiteltua. Mutta ihan hyvä fiilis jäi kuitenkin. Paikka paikoin meno tuntui aika hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti