PUPU PÖKSYSSÄ
Ei voi mitään, pupu meni tänään pöksyyn, kun oltiin Sonjan treeneissä Salossa. En siis pelkää, että Pyry tulis päin, vaan mua pelottaa se kova vauhti. Se tuntuu jotenkin niin hurjalta, kun Pyry lähestyy kuin ohjus. Meikä laittaa kädet alas kylkiin kiinni ja yrittää olla "hoikkana" ja väistää, kun pitäis vaan ohjata ja mennä jo.
Alun 10 estettä meni ihan hyvin. Jokatoinen mutkaputki ja jokatoinen hyppy. Suunnittelin tekeväni vaan takaaleikkauksilla, vaan päädyin sitten kuitenkin valsseihin, jotka tuntu loppujen lopuksi ihan hyviltä. No olihan siellä ihan linjaustakin, jossa ei nyt saanutkaan katsoa koiraa vaan seuraavaa estettä ja siis putken ekaa suuta. Jos katsoin Pyryä, se ampasi ulommaiseen. Vetoihinhan Pyry on jonkun verran jo tottunut.
Pituuden jälkeen oli keinu, jonne ei saanut mennä, vaan piti mennä kepeille. Tätä me ei osattu. Pyryn kanssa piti pituudelle tehdä vastakäännös, että sai kääntymään. No sitten linja kepeille oli taas suoraan poikittain. Ja Pyry, joka osaa hakea kepeille vaikka puolesta kentästä, ja voin jopa kiertää takaa, vaan eipä osannutkaan tätä. Kokeiltiin muutama kerta. Saattoi mennä jopa oikein sisään, mutta ei osannut jatkaa keppejä. Tämän saimme siis kotiläksyksi.
Toinen meille (iso koira, pitkä askel, menee miljoonaa) vaikea kohta oli putkesta parin hypyn kautta välistäveto. Siihen kohtaan en keksinyt mitään järkevää ratkaisua, ja Sonja ehdottikin kiertää viimeinen hyppy pidemmän kautta. Tämä oli se kohta, missä rupes pelottamaan (hyvällä tavalla). En vaan osannut/uskaltanut liikkua. Pari ohjausvaihtoehtoa oli. Eka päällejuoksu plus persjättö ja toka toiselta puolelta valssilla. Mutta kun vauhti on hirmuinen, niin ...
Sonja kysyi saisiko mennä Pyryllä. Tottakai, kiva oli nähdä miten Sonjan kanssa liikkuu. No hyvinhän se tietysti, kun ohjaaja tietää mitä se tekee. Vaikka taisi Sonjakin huomata Pyryn "heikot kohdat" esim. Pyry ei oikein kestänyt persjättöä ainakaan siihen kohtaan, vaan tuli ohi. Mutta saihan tuta millaisen pitkäloikkasen vauhtihirmun kanssa meneminen on monestakin pikkujutusta usein kiinni. Tällä kertaa Pyry kyllä taisi olla jo sen verran väsynyt, että pudotteli rimoja. Mutta Sonja totesi, että kyllä sinne kerkee. Ja näköjään jopa maastokengillä. Jep jep. Ei kerrota kellekään, mutta Pyry on kuulemma aika ihku. En käy kiistämään. Pyry on mun ihana, supertaitava, työintoinen, pehmo, muru.
Hyvä treeni, pari kunnon kotiläksykohtaa. Noita keppejäkin on treenattu vaikka miten päin, muttei niin, että mun liike on poikittain. Ja sitten tuollaiset pitkältä matkalta kovaa tulemiset, pelko pois ja liikkeelle! Hyvä treeni, parempi mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti