TEEMULLA TUURAILEMASSA
Oltiin Marikan tilalla Teemun treenissä, pitkästä aikaa. Aika loppuu aina kesken, kun tahtois vielä kokeilla tuon ja tuonkin kohdan. Ja tutut kommentit tuli taasen. Voi hemmetti...miksi jatkoit...sun piti palkata tuohon...tuo kohta meni todella hyvin...tällaisella isolaukkasella koiralla ei ole yhtään ylimääräistä aikaa...tässä kohtaa et oikein keskittynyt...Sari, missä positiivisuus...kukaan ei oo varmaan koskaan sanonu siitä...mitä mieltä itse olet...yhdestä negatiivisesta saat luetella kolme positiivista...olet tehnyt todella hyvää työtä...hyvä Sari!
Nää mulle jäi päällimmäiseks mieleen. Ja kaikki ihan hymy huulessa. En vaan aina tiedä pitääkö olla tyytyväinen vai ei, siis onnistuinko vai en. Ja sitten kun kysytään, olen siis epävarma ja kerron esim., että tuo alku meni hyvin, mutta tuo neljäs hyppy meni vähän pitkäks. Ja sit niinku kysytään, "missä positiivisuus". Mutta kun... niin just...mutta kun, tiedostan ne kohdat missä vois mennä paremminkin. Ainahan on petrattavaa.
Olis niin hyvä, kun ne pari tuntia joku kouluttais sen vartin per koira ja sitten olis vielä ylimääräinen tunti, jolloin sais mennä itsekseen omavalintaiset pari kohtaa ilman koutsia samassa järjestyksessä, niin koirille tulis kuitenkin lepotauko. Kun aina aika loppuu ja olis halunnu vielä jonkun jutun tehdä. Ehkä sitten joskus.
Radassa oli erittäin haastavia kohtia, joita vähän aina hinkattiin. Miksen vaan voi onnistua ekalla ja jatkaa matkaa, että joskus ehtisin näyttää mitä me oikeesti osataan. Tänään ehdittiin näyttää sylivekki, persjättö, takaaleikkaus, eteenmeno putkesta putkeen kepit leijeröiden, hieno kepeillemeno tiukalla keppikulmalla ja niisto. Siihen lisäks pientä rytmitystä. Ja päästiin vaaaaan esteelle kymppi/30. Mutta joo, tuo luettelo on kyllä positiivista.
Positiivisuutta peliin enempi ja se tarkoittaa myös sitä, että pitää olla vähempäänkin tyytyväinen. Varsinkin jos siinä on oppinut jotain. Mutta kivaa oli ja lisääkin tahtois.
Kiva oli kans auttaa pitämään Suzia lähdössä. Sain sen pysymään jo aika hyvin, kun vaan vaati pysymään. Jos vaan piti kaulapannasta kiinni, niin hää vaan hyppi ja pusutteli, varsinainen hämähäkkijalka. Mutta palkan toivossa hän istui välillä oikein hienosti jopa ilman kiinnipitämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti