SÄÄTÖÖ JA KÄÄNTÖÖ
Sonja-treenissä Salossa. Säädettiin ja käännettiin ja mentiin kaikki 22 estettä. No ei toki nollana. Pätkissä mentiin ja siellä muutamia kohtia, joissa vaihdoinkin suunnitellusta toiseen ohjaukseen. Eipä ne aina kaikki vaihtoehdot tule mieleen, ja mikä niistä sitten on paras tai meille sopiva. Voipi olla vaikka kaksi hyvääkin vaihtoehtoa, mutta aika tai sujuvuus sen eron sitten kertoo. Nää kommentit menee nyt vähän ratajärjestyksessä.
Alussa suora, hyppy+pituus+okseri, jossa tärkeää oli antaa Pyryn hypätä rauhassa. Jos lähdin liian aikaisin kääntymään (tiukka käännös putkeen), okseririma tuli alas.
Sonja kellotti yhden kohdan, putki+hyppy takaa+hyppy edestä+A. Siinä säädettiin/kokeiltiin kumpaa kautta takaahyppy kannattaisi mennä. Nopein oli ulkokautta+persjättö. Se oli niistoa 0,3 sekuntia nopeempi ja samalla myös sujuvampi, vaikka ei niistokaan huono ollut.
Välistäveto onnistui hyvin, kunhan otan reilun etumatkan A:lta ja samantien lähden kääntämään.
Sitten tuli mielenkiintoinen kuvio, joka ensin ei meinannut mun aivoissa millään onnistua, mutta onneks kuvioita voi kokeilla ihan käytännössä. Onkohan mun aivoissa jotain vikaa, vikaa, vikaa...
No enivei, se kuvio; takaakierto valssilla, kuljetus+pieni jaakotus ja heti perään vastakäännös ja "kiipee" A:lle. Ilman kiipee-käskyä ei Pyry tajunnut mihin piti mennä. Eikä oikein osaa mennä, jos mun juoksulinja ei menekään samansuuntaisesti kuin Pyryn vaan liikaa poikittain.
Puomilta tein eka pakkovalssin, mutta Sonjan mielestä päällejuoksu parempi versio. Siihen tuli vaan sitten "poispäinkäännös". Pyry nyt irtoo kepeille onneks melkein mistä vaan.
Viimeisellä pätkällä rupes väsymys painaa, koska rimat rupes putoomaan takaakierroissa. Siinäkin sain sanoa heti "kierrä", muuten lähti maata kiertävälle radalle, kun rintamasuunta aukes hetkeks.
Jarrutin toisinaan väärässä kohtaa. Eipä oo Saijakaan monesti siitä sanonut. Minkäs sille mahtaa, jos on tahvo ohjaaja, joka ei vielä oikein tajua milloin kannattaa vaan antaa mennä. Tosin siihen liittyy usein pieni vauhdin pelko ja yritän siten saada vauhtia vähemmäks.
Mutta varsin mukavaa menoa hyvällä mielellä. Aina sitä vaan riittää opettelemista. Mieleenpainuvin kaikista tänään taisi olla se, että Pyryllä riittää pienet ja rauhalliset eleet, muuten lentää isosti. Siinä on mulle vielä opettelemista, se on niin totta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti