LÄGI-HALLILLA
Ekaa kertaa päästiin Lägi-hallille treenaamaan. Saijan treenit, joten ainakin tuntee koiran ja osaa neuvoa. Ja eilisen jälkeen oli kyllä neuvot tarpeen.
Edistystä, mä jo tunnistan meidän ongelmakohdat rataa suunniteltaessa, ja suunnitellut ohjauksetkin meni aikalailla samoilla kuin Saijan. Tein kahdessa pätkässä (Sarin ja Remon kanssa puoliks) ja se oli kyllä hyvä valinta. Pitää tehdä niin aina jatkossakin ja pitää siitä kiinni. Meille on siitä paljon enempi hyötyä, kuin väsyneenä, että pitää pienen tauon välissä, ja taas on aivot mukana.
Rata oli sopivan haastava, jossa joutui vähän pohtimaan ohjauksia. Ja eka puolikas meni meiltä suorastaan paremmin kuin hyvin. Joo joo edelleen pätkissä, mutta kukaan ei kuulemma ollut päässyt tänä iltana loppuun asti, eikä tainnu päästä nytkään. Se olikin ihan parasta, kun Saija huomautti mulle aina välillä "hei, nyt menee Pyry". Eli mieti ajoitusta, linjoja, laukan pituutta, jne. ei ihan normikoira.
Ja tärkeitä opetuksia "jarruta, äläkä liiku" Todellakin, ja se toimi. Sen kun muistaa myös vastakäännöksessä (eräänlainen jarrutushan sekin on). Kepeillä myös opin oman sijainnin tärkeyden silloin, kun itse jään aika alkuun. Toimi. Ja Pyry teki hienot itsenäiset kepit. Ja alussa ajattelin tehdä takaaleikkauksen okserilla, kun ajattelin sen ainakin kääntävän. Jostain syystä eilisen jälkeen vähän pelotti nuo irtoomiset. No joo kääntyi, mutta ei niin hyvin kuin koiran puolelta ohjattuna kunnon jarrutuksella. Nyt uskallan luottaa tuonkin ohjauksen toimivuuteen.
Toisella puoliskolla saikin sitten sydämentykytyksiä. Saija näki Pyryn kaatuvan mutkaputkessa ja eipä enää suostunut menemään siitä päästä putkeen ollenkaan, ei edes pienen tauon jälkeen. Toivottavasti tuo nyt kuitenkin unohtuu. Onneksi koira näytti olevan kunnossa ja toivottavasti pysyykin kunnossa. Huh. Tarttee tilata Marilta aika, jos se kattois vaikka Inezinkin.
Hyvä treeni, iloinen mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti