VÄHÄN SITÄ JA TÄTÄ
Viime viikolla Pyry kävi fyssarilla, eikä Nina löytänyt mitään, paitsi hienoja syviä lihaksia. Mannaa mun korville.
Treeneissä Pauliinalla sylkkäreitä, joista huomattiin, ettei hirveesti ole reenattukaan viime aikoina. Ajoitus oli siinäkin tarkkaa, ja jos olit myöhässä, meni Pyry jaakotuksen. Piti saada tiukka jarru ennen sitä. Annoin Paapenkin kokeilla ja hups, meni samallalailla. Tuli putkesta hypyn kautta sen verran kovaa, ettei onnistunut ihan ekalla eikä tokallakaan, mutta lopulta kyllä. Muut osat radasta meni ihan kohtuullisesti.
Sunnuntaina tottiksessa oli luoksetuloa. Viis koiraa paikalla, eikä aika meinaa millään riittää. Entäs sitten, kun kaikki yhdeksän olis paikalla. Ei tulis mitään. Eka piti näyttää miten meidän luoksetulo stopilla menee. No ei mennyt, himmaili, melkein pysähtyi ja hiippaili sitten lopunkin matkan. Mikä lie, taas ihan uus juttu. Satu neuvoi sitten jättämään lelun matkalle sivuun, ja pitää saada koira ohittamaan se. Kun on ohittanut ja tullut luo, vapautus lelulle. Hahhaa nytpä en muistakaan mikä idis tässä oli. Varmaankin kun tuon osaa, niin sitten voi jättää jo ihan reitille ja saa lelulla paremmin pysähtymään. Vähänks mulla on hyvä muisti, hyvä mutta lyhyt.
Siinä sivussa ootellessa otin seuraamista, mikä menikin ihan mainiosti. Sitten taas keksi kaukoissa, ettei muka tajua mikä on maahanmeno. Tähän asti meillä on ollut ongelmana ensimmäinen istumaannousu (AVO), nyt se sujui, mutta sitten ei mennytkään maihin. What?
Paikkamakuu sentään sujui hyvin, kuten ennenkin. Taitaa olla sellasia vireongelmia nuo muut jutut.
Pyryn siskohan on nyt kolmoisvalio, aika huisia. Ja äiti Viuhkakin pääsi paragilitykisojen hopealle Katin kanssa. Jotkut on taitavampia kuin toiset. Meillä se on, joskus on vaikeampaa kuin aina. Tuo ei kyllä enää oikein pidä paikkaansa, tuo mun vanha motto tai ainakaan en koe Pyryn kanssa tekemistä enää niin mahdottoman vaikeaksi kuin joskus kauan sitten. No okei, vauhti on edelleen haastavaa, mutta jotenkin sitä on oppinut miettimään meille sopivia ohjauksia. Ja onnistuessamme, what a feeling!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti