JANNEN VIKAT
Nyt täytyy sanoo, ettei oo aikoihin ketuttanu näin paljon. Se rata ei vaan ollu meidän ollenkaan, jos nyt sellasta voi sanoa. Se kai tarkoittaa, että ei osattu ja siinä olis treenin paikka. Huoh silti.
Rata oli sellanen lähetä, jarruta, lähetä, jarruta... joka sopii just meille, not. Pyry suorastaan lensi. Jannekin sanoi, että onpas sillä pitkä laukka ja on kyllä haastavaa.
Tiesin jo rataan tutustumisessa, että nelosella tulee ongelmia, kun putkesta ampasee ja hypyllä pitäis kääntyä. Kokeilin normikäännöstä takaaleikaten rytmittämällä ja lopulta vastakäännöstä. Kyllähän mä vauhditta sen saisin tehtyä, mutta putkesta vauhtia, niin Pyry ei edes katsonut lelua, kun yritin saada jopa pysähtymään kerran lelulle. Jarruja ei siis ollut, mulla oli vanha Pyry, jolla vaan tuuli humisi korvissa ja joka palkkautuu esteillä. Irtos joo, ja mun ketutuskäyrä vaan nousi. Ja lähes tällasta se oli sen loppuajankin.
Ohjeina sain, ettei pitäis tehdä rataa, vaan pätkiä. Ja kun ne sujuu, niin sitten rataa. Mä toivon, että tuo oli vaan eilisen joku hullu villi poikkeuspäivä Pyryllä. Ja nyt sisähallille treenaamaan, katotaan miten siellä käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti