17.3.2013

RIMAN HALLILLA TUURAAJANA

Olipa kiva, kun en viime viikonloppuna päässyt leirille Mouhijärvelle, niin Mouhijärven mies (=Marko Mäkelä) tulikin tänne ja sain RiMalta peruutuspaikan. 

Ensin kauhulla katoin, että 37 estettä, what? Mutta äkkiä sen oppikin ja koko rata oli aika selkeetä, ei mitään hirveen hirveen mahdotonta. Ja tämähän ei tarkoita sitä, että oltais nollana läpi päästy. Pätkissä tehtiin. 

Alussa epäröin ehtisinkö päällejuoksukohtaa ohjaamaan, mutta ehdin ja jatko-ohjauskin putkeen oli sillä helpompaa, koska selän taa jäi ykköshyppy. Putken jälkeen päätinkin tehdä whiskyn. Se vaan sopi meille paremmin kuin työntö hypylle sivusuunnassa. Sitten oli mielenkiintoinen väsäys, jossa putket meni molemmissa päissä puomin molemmin puolin. Siitä olin kuitenkin lähes satavarma, että Pyry menee putkesta putkeen mukisematta, vaikka itse jään puomin tälle puolelle. 

Sitten vikan putken jälkeen piti tehdä saksalainen, mutta ensin meni pari kertaa lähellä olevaan kolmanteen putkeen, (olin vähän huolimaton), kunnes sain Pyryn takaakiertoon. Siinäkin vielä tämän alun takia jäin eka katsomaan, että varmasti menee hypyn, niin ihan en kerennyt parin hypyn jälkeen tekemään takaakiertoa. Mutta seuraavalla kerralla luotin, että kyllä hyppää, onhan sitä jokunen kerta joskus treenattukin, niin ehdin saksalaisen jälkeen jopa ihmettelemään mihin koira jäi, kun pääsin niin Pyryn edelle. Wau.

Keinun ja hypyn jälkeen lähetys kepeille. Ja minä vielä epäröin mahtaako kestää mun ison sivuirtoomisen. Kesti kesti. Seuraava päällejuoksu oli meille paljon haastavampi. Vauhtia tuli niin pal kauhiast sielt kepeilt, ni eka tuppas rima lentää ja sitku keskityin siihen päällejuoksukohtaan, niin huomasin olevani liian pitkällä tehdäkseni whiskyn taas. Huoh. Noilla loikilla whisky oli tehtävä samantien kun tuli maahan edelliseltä. Voi sanoa, että siitä muutaman hypyn kautta puomin alastulolle jäi, elikkäs numeroon 21. Kaks kertaa 10 minuuttia, eihän se meille puheineen oikein riittänyt. 

Noh, "manasin" siinä, että olisin halunnu kokeilla tota loppuosaakin, niin sanoivat, että kohtahan halli on tyhjä, kun on tauko, että mee vaan silloin. No ei tarttenu kahta kertaa pyytää. Määhän menin ja vielä talvisaappaat jalassa, eikä menny huonostikaan. Halusin nähdä miten hakee kepeille, kun itse olen niin jäljessä. Samalla leijeröin hypyn, no problem. Ainoastaan seuraavan "suoran" vikalle hypylle en oikein kerennyt ennakoimaan käännöstä, mutta Pyry meni ja kääntyikin. Sitten oli taas ne putket. Edellisen kerran kun oltiin nyt menty kepeille, niin meinasi taas mennä sinne. Huutelin "oik, oik" että sai taas oikean suunnan. Vähän sama oli seuraavan takaakierron jälkeen, etten millään ehtinyt ohjaamaan taas hypylle ja siitä kulman yli toinen. Mutta kävi se ihan kaukonakin näköjään. Ihan vihonviimeisen putken jälkeen piti saada Pyry kääntymään tiukasti. Siinä sai kyllä olla ihan selkä hyppyä ja rinta putkea kohti, että onnistui. Elikkäs pääsin loppuun asti, itekseni. Tein vielä kokonaan alusta, oli se niin kivaa.

Tykkäsin taas niin Markon koulutuksesta, että saapi kysyä toisenkin kerran jos tarttee tuuraajaa. Ja en tiedä mitä mieltä Marko, mutta itse tykkäsin, että osattiin monta kohtaa ihan pätevästi jopa. Rimoja vähän putoili, ja niihin Markokin sanoi, että pitää vaan puuttuu tomerammin.