24.3.2013

TOKOSSA KAUKOT

Ei olla mitään näkyvää tulosta saatu vielä aikaiseksi, siis mitään kisaa tai koetta, mutta se on vaan musta kiinni. Lopullinen uskallus vaan puuttuu ja ehkä siinä on pientä saamattomuuttakin. Pyry ainakin on ihan huippukoira. Paremmalla kuskilla olis jo monessa lajissa ties missä asti. Tänään toko-treeneissä sen kanssa oli vaan niin kivaa tehdä, ja kun se jopa osaakin. Marjaanakin kehui kuinka on hyvällä mallilla. Kyllä se vaan tuntuu hyvältä, kun joku kehuu ja kysyy kuinka olet tuonkin opettanut noin hienoksi. Ei sitä kuitenkaan niin usein kuule. Ja nyt kun ei oltu vähään aikaan, moneen viikkoon, tokoiltu, niin oikein taas innostui.

Kaukot oli aiheena. Ja todettiin, että kestoaikoja pitää lisätä ja reenata. Vähän niinkuin aksassa, että parin liikkeen jälkeen rupee pikkasen aavistelemaan. Teki täydellisen maasta seisomaan liikkeen, mutta sitten ei ihan malttanut odottaa tarpeeksi pitkää aikaa, kun kokeiltiin juuri noita aikoja, vaan aavistellen seuraavaa vähän liikkui. Jotenkin niin se meni. Nyt sitten ensin ajat kuntoon, sitten matkat.

Päästiin ihan alkupäässä Marjaanan juttusille, niin lopputunti jäi sitten omatoimitreeniksi. Kokeilin just niitä aikojen variaatioita ihan vaan yhdellä tai kahdella liikkeellä. Lelupalkka oli välillä Pyryn takana, välillä mun takana ja välillä sivulla. Seuraamisessa jätin lelun Pyryn taa ja heti kun katsoi tiiviisti minuun, annoin vapautuskäskyn. Pyryhän nyt tekee lelun eteen mitä vaan. Senkin takia on niin helppo opettaa.

Joo joo, nyt on mielessä vaan niin kehuja, kuinka mulla on niin mahtava koira.   Mutta kun se nyt vaan on niin. Se on helppo kotikoira, aina valmis hommiin, sosiaalinen, ja paljon muuta, hauskakin. Tässä tällä viikolla ei voinut kun nauraa, kun Inez vei mustasukkaisena Pyryltä pallon. Pyryhän ei käy siitä taistelemaan, se vaan katto vuorotellen muhun ja Ineziin, että "näitkö, törkeetä, toi vei mun pallon". Sen ilme oli vaan niin hauska. Pyry vaan odottaa, kunnes Inez pudottaa ja unohtaa sen ja käy sitten taas nappaamassa pallon.