torstai 28. maaliskuuta 2013

28.3.2013

TEEMUREENI 

Mut saa masennustilaan helposti. Teettää vaan testin, jossa pitää muistaa missä mikin este oli ja missä järjestyksessä ne mennään. Mä oon ennenkin reputtanut tällasen ja trauma näköjään jäi. Kyllä mä oon kisaradat (josta on jo monta vuotta) muistanut, mutta en niitäkään varmaan pystyis piirtämään oikeaan kohtaan ja oikeaan kulmaan. Miten mä olen niissä niin huono. Väärä tekniikka varmaan tai sitten vaan oon hidas oppimaan. Ja mehän ollaan erilaisia oppimaan, kuka oppii lukemalla, kuka tekemällä. Minä ehkä enemmän tekemällä. Se on ihan eri asia opetella se rata paperista ja sitten mennä tutustumaan oikeesti siihen rataan.
Eka haluan hahmottaa kokonaisuuden, missä mikin on ja suunnilleen missä järjestyksessä mennään eli kävelen sen läpi. Ja sen jälkeen alan vasta miettimään kuvioita. Ja silloin se vasta mun päähänkin jää. Pitäisköhän mun rohkeesti vaan skipata toi eka vaihe ja opetella suoraan 3-4-5 esteen pätkissä samantien kuviosuunnitelmat. Niin kai. Huoh. 

No 39 esteen radasta päästiin kolme neljän esteen pätkää. Joo joo, ei se määrä vaan se laatu. Kyllä se määräkin joskus mieltä ylentäis. Ja laatu, joo...
Tietääpähän taas mitä pitää laittaa sinne treenattavien listaan (on jo ainakin kilometrin pituinen).

Tällä kertaa radan idea oli rytmityksessä ja se taitaa olla meille kaikkein vaikeinta ja kuitenkin sitä me Pyryn kaa tarvitaan erityisesti. Ekalla pätkällä pakkovalssin kautta putkeen ja sitten olis pitäny liikkeellä kunnolla jarruttaa, jotta takaaleikkaus hypylle onnistuis. Pyry meni kovaa, eikä juurikaan koonnut. Sitten mentiin palasina ensin lähempää jne. 

Rytmitys jatkui, tokalla pätkällä täyttä vauhtia eteen ja muurin jälkeen piti ehtiä vekkaamaan ja jarruttamaan okserille, koska seuraavana tiukkaakin tiukempi avokulma kepeille (hämyhyppy vielä vieressä). No muutaman yrityksen jälkeen sain vekin onnistumaan, mutta Pyry ei kyllä osannut hakea niin kaukaa tuollaista avokulmaa. Skipattiin sitten kepit, sitä voi treenaa itekseen kotona.

Samaa hyödyllistä rytmitystä, putkesta putkeen ja takaakierto hypylle ja sitten vielä kaks hyppyä aika lähekkäin. Ennen tokavikaa hyppyä siis taas jarrut kiinni. Olipa monta erilaista yritystä meikäläisellä. Ensin sellanen paniikki-peruutus-kalastus. Sitten vastakädellä pieni kalastelu. Ja ehkä kolmannella tai ehkä kuudennella, ... hyvä jarrutus ja ohjaus jatkui edelleen koiranpuoleisella kädellä vikalle hypylle. Jes. Se tuntui jo mukavalta, että saatiin se onnistumaan niinkuin sen pitäisi mennä. Muut jäi niin kesken ja treenattavaks, toki tätäkin pitää treenata. 

Aika aina loppuu kesken, mutta onneksi tänään voin Sporttiksella treenailla noita kohtia ihan itekseni. 

Tarina jatkuu. Olin todellakin ihan yksin Pyryn kanssa Sporttiksella, muut teki oharit. No ajattelin, että hyvä, saan tehdä niitä tän päivän läksyjä rauhassa. Jaa enpä tiedä kohottiko tuo mieltä yhtään. Niin paljon meni väärin ja niin paljon Pyry vaan olettaa ja menee. Rimoja putoo. Ja ja ja ... Ja sit multa menee heemo. Ja siltikään tuo ei tunnu olevan moksiskaan, vaikka sanon pari valittua sanaa. Ja sit tulee viel treenattua liikaa ja Pyry väsyy. 

Takaaleikkaus ja kokoomisharjoitus läheltä meni tietty ihan hyvin, mutta sitten yhden esteen kautta vähän vauhtia, ja en saanut niin tehokkaasti jarrutettua, että Pyry reagoisi siihen kunnolla. Joo kääntyi se, muttei niin tiukasti. Kävipä pari kertaa nopeinta reittiä varastamassa lelunkin. Murr...

Tiukka avokulma kepeille oli todellakin Pyrylle vaikea, jos en mennyt suht pitkälle auttamaan. Ei siis osata sitäkään. 

Mutta se tiukka jarru ja ohjaus koiranpuoleisella kädellä vielä seuraavankin, se nyt meni kohtuullisesti. 

Tää ei tainnu olla oikein meidän päivä. Melkosta kauko-ohjausta, mutta sitä kait se on paljolti, vaikken sellasesta oikein tykkää. Sata kun on lasissa saman tien. Epätoivo taas iski. Surullista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti