PERSJÄTTÖJÄ SPORTTIKSELLA
Saijalta sain oikein mieluisan syntymäpäivälahjan, jonka lunastinkin hetimiten. Sain mennä Timon tai Tuulian tiistai-koulutukseen. Kummankaan koulutuksessa en ole ennen käynyt, ja nyt oli Timon vuoro, niin sinne sitten. Toivottavasti joskus vielä pääsen Tuuliankin koulutukseen, jos vaikka saisin tuurailla jotakuta.
Kyllä tuli Sporttisvuoroja ikävä, kun halliin taas astui. Radalla oli tekemistä ja vauhtia, mutta jollain tapaa se vaan sopi meille. Ehkä siinä oli sopivasti kaikkea ja sitten kun vielä selvitin ne itselle vaikeaksi tuntuvat kohdatkin tosta vaan, niin avot. Kyllä jäi hyvä fiilis. Laitoin Pyryn myös aina välissä maahan "rauhottumaan".
Alun pakkovalssissa tärkeää rintamasuunta kohti ponnistuspaikkaa, silloinkin kun esteet on vähän hankalassa kulmassa. Kepeille lähetys putkesta 90 astetta avokulmaan, minä takaaleikaten vetäen. Se onnistui ihan hyvin, kunhan annoin ensin Pyryn mennä kepeille ja vasta sitten lähdin itse eteenpäin.
Jo heti rataantutustumisessa kuulin, että täällä tehdään sitten jonkun verran persjättöjä. Ja niinhän siellä piti kolmessa kohdassa tehdä persjättö. Iik ja apua, ei me olla juurikaan tehty persjättöjä. Osataankohan me tai oikeesti osaankohan minä sen oikean ajoituksen. Ja huippua, mehän osattiin ja ihan ekalla. Sanotaan, että luota koiraan, mutta nyt oli kohta jossa piti varsinkin luottaa myös itseensä.
Keinulta näytti eteneminen hankalalta hypyn kautta muurille (n.12m). Totesin, että ehtisin tekee persjätön jos jätän Pyryn joksku aikaa keinulle, mutta en halunnu tehdä niin, halusin, että liike/rytmi jatkuu tasaisena. Timo neuvoikin sitten linjaamaan vaan ja tekemään takaaleikkauksen. Ja opittiin sitten mikä on linjauksen ja vekkauksen ero. Vekkaus jarruttaa.
Radalla oli 31 estettä, joista jäätiin numerolle 21 opettelemaan takaakiertoa ja niistoa. Siinä oli sellainen kohta, jossa Pyry piti laittaa takaakiertoon ja samalla itse pinkasta kohti seuraavaa estettä. Ja rima siinä tais pudota, kun Pyry tunnetusti hyppäsi taas niin läheltä siivekettä. Tästä sitten sain kotiläksyn. Ja helpottais paljon tilanteita, kun Pyry itse osais hypätä vähän kauempaa. En ehdi aina auttamaan läheltä.
Siinä se vartti meni. Olisin tietty halunnu tehdä vielä loputkin, mutta olin tähänkin tosi tyytyväinen. Kaikki kontaktit jes, puomi-putki-erottelu jes, persjätöt jes, vain tuo yksi rima tais pudota, leppoisa tunnelma, en jännittänyt (kummallista?!). Tää on nyt vähän ällöhehkutusta, mutta ei voi mitään. Pitäishän synttärilahjojen ollakin jotain mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti