ESTEHULLU VAUHTIKONE
Kyllä se risukasa on täällä olemassa ja tänään sinne ei taas paistanut, vaikka niin oli toiveet taas korkeella. Mutta minkäs teet, vettä satoi. Rimoja ei roiskittu, mut muuten kaahailtiin. Onko ihan liikaa vaadittu, että menis pari kertaa peräkkäin hyvin tai edes sinnepäin. Mut näköjään on, risukasaan putoon tuon tuosta.
Virkkalassa Laura R laitto meille Viitasen Annen mukaellun radan, joka ei ollu mun mielestä älyttömän vaikee. Pari hankalampaa kepeillevientiä, mutta muuten ihan suoritettavissa. Ja me Pyryn kanssa juututtiin lähestulkoon joka kohtaan. Tuskaa. Tää on nyt niin nähty, kun koko ajan mennään sata lasissa enkä saa oikein hidastettua kuin kontakteilla. Pyrylle kelpaa ihan mikä este vaan, kunhan saa mennä. Jotain tarttis tehdä toisin.
1-2-3 keskellä suora putki, ampasi aina niin kovaa, että lopulta jäin siihen putken suulle ja laitoin käden eteen. Pari kertaa tuli läpi, mutta pysähtyihän sentään kolmannella kerralla. Kato etees pahvi. Eikä siinä mitään, että vauhtia piisaa, mutta joku järki sais kuitenki olla mukana.
Kepeille meni mistä vaan, mut vähän piti säätää, kun mun piti leijeröidä kepit ja lähettää Pyry siitä poispäin putkeen.
Mutta joo todella, jarrut kadoksissa. Pyry ei tunnu noteeraavan mun avuja, ei ääntä, ei liikettä. Onko niin turta jo. Janitahan kerran sanoi, että kuin yrittäisit pysäyttää Pyryn (mitä se ei pysty siinä tekemään), niin tehokkaat avut. Epätoivo iskee, kun haluais edistyä ja tahtois jo pystyä ratoja tekemään ihan kunnolla, mielellään nollana. Ja kun näen, ettei se kovin kaukana ole, mutta on kuitenkin sen verran, etten kiinni saa.
Lopussa yritin vielä pelkkää putkijarrua. Ei, ei, joo kääntyi viiden metrin päässä, ei, … Anu yritti samaa ja jarrusuhina tuli vielä myöhässä, ja Pyry kääntyi samantien. No onpa kivaa. Vaihdetaanko siis kuskia. Ei vaihdeta, oon sen verran masokisti, että lyön mielelläni päätä seinään. Kavereilta tuli vaan kannustuksena "on se haastava, otan osaa". Kultamuruhan se on jokatapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti