VAUHTIA JANAKKALASSA
Milloinkohan saan hanskaan tuon vauhdin ja tekemisen. Saijan sanoin, kun itellä on kiireen tuntu koko ajan, niin se kostautuu. Tuntuu, että kisaradat on helppoja, paitsi ei meille. Toki mun hermoilu ei auta asiaa ainakaan. Ja sillon Pyry tuntuu vaan entistä villimmältä, kun on itse ihan lamaantunut. Ja ajoista mun ei todellakaan tartte huolta kantaa, ainakaan vielä. Tänäänkin oli tokalla radalla nopein aika, mutta kympillä oltiin vasta kahdeksas. Eka rata olikin hylly. Tuskaa, haluun kakkosiin, pois noista juoksuradoista. Mitä kiemuraisempi, sen parempi, mun mielestä.
Nybergin radoissa oli kyllä vähän pohtimista, eikä keppikulmatkaan olleet ykkösille helpoimmat. Ekalla radalla hylly, meni ohi esteen ja ehti hypätä väärän. Ja se tuntui hirveeltä siksakilta eli olin koko ajan vissiin myöhässä, enkä päässy kunnolla rytmiin takasin.
Toka rata tuntui jo paremmalta. Kepeille vaan meni niin kovaa sulkukulmaan, ettei kyennyt taipumaan ekaan väliin. Sitten vielä kun estevälit oli mun mielestä pitkät, niin latasee niin kovaan vauhtiin esim. putkeen, että matkalla sit rima lensi. Ja tuppaa edelleen lähtee mun liikkeeseen kontakteilta, että piti pari kertaa vaihtaa suunnitelma A suunnitelmaksi B, joka ei siis ollut paras mahdollinen.
Miinukset ja treenattavat, kolme tosi tärkeetä:
mun pitää lopettaa jännittaminen ja saada olo rennoks ja rauhalliseks
se vaikuttanee Pyryynkin
mun pitää mennä mukaan vauhtiin, eikä "pelätä" sitä
kontakteilta EI varasteta ilman lupaa
Ja plussat:
periaatteessa kepit itsenäiset hienot, lähetti mistä vaan
lähdössä pysyy tosi hyvin
kontakteille pysähtyi hyvin ja ylösmenotkin otettiin hienosti
muurinpalikat pysyi ja vielä kurvissa
me tehtiin yhdessä rataa, vaikkei se virheetön ollutkaan
Pyry <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti