TSAUN KISOISSA
Radat (Siimes, Berglund) oli tänään aika vaikeat ykkösien radoiksi, varsinkin Berglundin A-rata. Maxi1:ssä viisi tulosta ja vain yksi nolla. Ei siellä montaa tulosta tullut muissakaan kokoluokissa. Eipä oo enää ykkösissäkään mitään ässäsuoraa näköjään. Tuolla A-radalla olit pulassa, jos ei koira jäänyt A:n kontaktille. Ja arvaa jäikö Pyry.
Radoilla oli takaakiertoa, paljon väärään päähän putkea, hyppyjä putkien edessä (putkeen ei siis saanut mennä)...
Pyry pentele varastaa lähes kaikilta kontakteilta liikkeeseen. Pyry pysähtyy sekunniksi ja lähtee, ja samalla romuttuu mun ohjaussuunnitelmat ihan romuks. Kontaktit on vaan nyt saatava varmaks, mun on saatava etumatkaa aina välillä. Toisinaan ihan porsasteli, korvat lukossa. Ja tunnetusti mähän en ole mitenkään hirveen rentona, niin reagoiko minuun vai miten saan Pyryn "kuriin".
Sonja meni Lassella, pari vikaa rataa aika mallikkaasti, tulokset tosin hyllyjä. Sonjalta sain radan suunnitteluun apuja, kiitos. Eräskin kohta juuri hyppy vähän vinossa putken edessä ja siitä piti jatkaa toiselle hypylle. Olin siihen suunnitellut päällejuoksua, jossa mietin ehtimistä, mutta sitten sainkin Sonjalta hyvän vinkin miten se kohta kannattais suorittaa, eikä sellainen suunnitelma tullut mieleenikään omassa päässäni. Että on tässä vielä tekemistä myös ihan radan suunnittelusta lähtien.
Nyt kun katoin videolta (kiitos Heli), niin nooh...ei ne nyt ihan ihan kamalalta näyttäneet, mutta ei kyl hyviltäkään. Mua harmitti niin paljon, en pystynyt edes Saijalle kirjottaa tekstiviestiin tuloksia hetkeen, kun ajatuskin epäonnistumisista sai kyyneleet silmiin. Miks tää on niin vaikeeta. Tytöt on olleet kolmosissa jo iät ajat, enkä mä pääse ykkösistä ylöspäin.
Katselin muiden kisaajien ratoja, ja eräskin nopean bortsun ohjaaja oli niin myöhässä valssissa ja silti koira kääntyi hyvin seuraavalle. Mä jos olisin tehnyt niin, niin Pyry olis kääntynyt vasta kymmenen metrin päässä. Miten se on mahdollista. Ei voi käsittää.
Kisapaikalla on kuitenkin mukava olla. Aina löytyy joku tuttu tai sitten joku uusi tuttavuus. Tänäänkin juttelin monesti yhden Mableyard-collie-ohjaajan kanssa. Mukava tyyppi ja tulokset sattumalta samat kuin meillä, 20 hyl hyl.
Kotimatkalla ajoin suoraan kentälle testaamaan niitä kontakteja. Oli pakko. Ja Pyry menee ne ihan superisti, voi elämä, ne kun saisin siirrettyä kisaradoille, ni meil ei olis mitään hätää. Oikein vedätin siivekkeen kierroilla about kymmenen esteen pätkän, joissa kontakteja välissä. Ja vain kerran keinulla "putos" hiekalle, muuten pysyi. Nolooooo. Kentällä kontaktit oli kyllä niin hienot, että mulle tuli niin hyvä mieli. Päivän pelastaja, ei tarvii olla ihan niin murheellinen. Ja onhan tää blogin kirjottaminenki terapiaa.
Mutta miksi ne kentällä sujuu ja kisoissa ei. Hmmm...? kentällähän ei ollut muita kuin minä eli ei mitään häiriöitä ja Pyry keskittyi vain minuun. Kait se on vaan kuljettava eri halleissa ja kentillä ja päästävä palkkaamaan tai huomauttamaan. Vai olisko toi palkattomuus se juttu. Treeneissä kun saa liksaa ja kisoissa ei.
Sais tää olla helpompaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti