Veet täytti jo 3 vuotta! Aika rientää kyllä nopeesti. Vastahan me opeteltiin esteitä. Ja kyllä ne yksittäin aika hyvin osataankin. Mutta sen radan tekeminen... kyllä sekin pikkuhiljaa paranee. Ahaa-ilmiöitä tulee vähän väliä.
Ollaan nyt toukokuusta alkaen kisattu jotain parikymmentä kisaa. Se ainoa nolla tuli silloin heti toukokuussa. Sen jälkeen on tullut muutama harmittava vitonen, hyllyjä ja ties mitä. Kovaahan tuo menee, mutta lähinnä sanoisin, että meidän kompastuskivi on kuitenkin nuo kontakteilla pysymiset. Se kun saadaan kuntoon, kuten treeneissä, niin uskon että rupee nolliakin tulemaan. Onhan tuo ihan oma lajinsa Pyry-aksa kuin Inez-aksa. Mutta kyllä Pyryn kanssa on välin turhautumisistakin huolimatta niin makeeta aksailla.
Tokossa ollaan käyty ALO-AVO-ryhmässä treenailemassa. Saatiin suoritettua 3 ykköstulosta ja nyt meillä on sitten TK1. Ens kuussa pitäis kokeilla AVO-luokassa kisaamista. Ei olla vielä ainakaan täysin valmiita, mutta en tiedä ollaanko koskaan sen kummemmin. Haetaan vika-lista jollei muuta. Ihan kivaa se tokoilukin on. Minä vaan aloittelijana oon vähän uuno, enkä tiedä ihan kaikkea. Mutta tehdään mitä osataan.
Paimenessakin käytiin muutamia kertoja ja parhaiten sujui, kun annoin Pyryn vaan itekseen paimentaa ja olin itse hiljaa ja häiritsemättä. Se on niin mammanpoika, että on heti valmiina (...mitä? mitä?) jos mamma avaa suunsa.
Sitä VEPEä halutaan vielä kokeilla, koska Pyry on ihan hulluna uimaan ja noutaa sieltä leluja.
Edelleenkin jaksan ihmetellä, kun olen ollut niin onnekas, että olen Pyryn saanut. Pyry vaan on niin <3. Kiitos kasvattajalle. Terveenä on pysynyt, eikä mene edes pahemmin jumiin. Moottoria löytyy lajiin kuin lajiin. Osaa kuitenkin rauhoittuakin. Kotona on niin helppo. Kadulla ei tartte muille rähistä. Ei hauku. Ei kerjää. Ja ja ja...
Kolme vuotta, eikä suotta! Onnea vielä myös sisaruksille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti