sunnuntai 2. helmikuuta 2014

2.2.2014 En halua jännittää

EN HALUA JÄNNITTÄÄ

Voi elämä, onks pakko jos ei taho, meinaan jännittää. Tääkin on mulle yks ikuisuuskysymys. En oikeesti haluu vatsakipua jo kotona, käsien vapinaa ja jalkojen muuttumista betoniksi kisapaikalla. Radat ei kestä 40 sekuntia kauempaa, on nopeesti ohi, ei senkään takia kande jännittää. Hyllyjä on tullut eli ei mitään hävittävääkään. Hävettävää sen sijaan saattaa löytyä, senkö takia sitten? Yritän saada ennen radalle menoa jotain kontaktia koiraan, enkä oikein onnistu. Jos mulla vapisee kädet, niin kait se menee sinne hihnan toiseenkin päähän se tieto. Ja sen jälkeen mennään tico tico...

Eka rata (Pertti Siimes) meni sit sillee. Hylly tuli, eikä edes mikään hyvä hylly. Ensin vapisin jännityksesta, sitten rupes pikkuhiljaa tuon radan jälkeen nousee vapina, joka johtui taas ketutuksesta. Saviojan Anne tuli kysymään kukas se tämä poika on. Hänellä on kuulemma Tipin puoliveljen, Turkin,  pentu tai jotain. En kysellyt enempää, kun olin vielä niin radan jälkeisissä tunnelmissa. Ja Annen vinkki olikin "nyt vaan rauhoitut itse seuraavalle radalle". Joo, millä tää tärinä lakkautetaan.

Vein Pyryn lenkille ulos, koska en osallistunut hyppikselle, niin oli hyvää aikaa. Siellä sai sanottua "perkele"kin ääneen. Sen jälkeen tuntui olevan paljon paremmin kuulolla. No okei, ekat höyryt ehkä jäi ekalle radallekin. Nimittäin toka rata (justiinsa Anne Saviojan) sujui jo paljon paremmin. 

Pari hankalaa kohtaa, sama  mennen tullen. Mennessä ekan selvitin, Pyry oli hyvin hanskassa. Oli nimittäin hypyn edessä toinen hyppy suoraan, jonne ei saanut mennä, vaan kahden hypyn välistä kepeille. Ja tullessakin selvitin sen kohdan, ei mennyt ylimääräiselle hypylle, mutta sitten käänsin niin tiukkaan (oliko jo liiankin kuulolla), että tulikin sitten seuraavan hypyn ohi. Ja siinä tuli itseasiassa kaks kieltoo, kun meni toisenkin kerran vielä ohi (kun en kunnolla peruuttanut). Toinen samanlainen ohimeno oli vielä ihan lopussa. Kolme kieltoa ja hylly.

Ai niitä positiivisia asioita...hmmm....juu Pyry pysyi lähdössä, yhtään rimaa ei pudonnut, ei tehnyt tarpeitaan radalle, ei purrut tuomaria, ei lähtenyt radalta pois, otti kontaktitkin, tein niihin lähes kaikkiin persjätöt ja ne onnistui, hienot kepeillemenot, selvittiin ansoista ja tehtiin sitä rataa kumminkin aikas yhdessä ainakin tällä toisella radalla. Sanoivat, et Pyry olis paris kohtaa liukastellu, mä en kyllä huomannut. Oli kuulemma katsonut niin minua (kuulolla) ja siinä sitten tuossa vauhdissa.

Monennekohan radan jälkeen mun huumori ei enää riitä tähän hommaan. Ei oo helppoo ei, mutta en nyt kuitenkaan luovuta, tykkään Pyryn kanssa tekemisestä kuitenkin niiiiiiim pal. 




2 kommenttia:

  1. Sulla pitäisi niin olla se videokamera mukana. Mä luulen että sieltä löytyisi vielä monta hyvää/positiivista juttua lisää?

    VastaaPoista
  2. Thilin Sari olis kuvannukki mutta mun kännykkä rupes temppuilee ja meni pimeeks kesken kaiken.

    VastaaPoista