V...NIINKU VILLI
Koko päivän odotin, että pääsisin illalla Saijan treeneihin. Ratakin oli jo selvillä, ja näin kyllä että kiirettä pitää, mutta oikeestaan oli kiva haastaa itsensä ehtimään joka paikkaan. Tai...miten sen nyt ottaa, oliko kivaa. Pyryllä oli v niinku vauhtia ja hän oli v niinku villi, joka sai pikkuhiljaa pienen v-käyrän kohoamaan ohjaajalla, jolla oli v niinku vasen olkapää niin kipuileva, ettei käsi paljoo noussut.
Radalla piti tehdä pari v niinku vippausta ja näköjään siitä tuli ihan mahdottoman v niinku vaikeaa, kun siihen mukaan tuli se v niinku vauhti, koska kotona takapihalla vippaukset on onnistuneet mainiosti kolmella hypyllä. Ja nyt mun piti kääntyä ihan selin suorastaan Pyryyn nähden plus vielä askel, että sain hänet kääntymään. Ne ei vaan tuntuneetkaan yhtä upeilta, kun eka piti vetää pari metriä sivuun, kun herra ei paljoa kysele eikä ollut oikein kuulolla.
Nykyään harrastetaan pitkiä estevälejä ja päädyssä sitten Pyry keksi irrota seinän vieressä olevaan putkeen, joka ei ollut radalla. Toinen pää oli puol metriä aidasta, mutta ei onneksi tapahtunut sen pahempaa, Pyry kiepsahti siellä ympäri ja tuli takaisin. Huh.
Kaikki kohdat tuntui jotenkin hirveen vaikeilta, erityisesti mutkaputken jälkeinen kääntyminen hypylle. Pyry ei paljoo mun käsiä kattele, vaan uskoisin että menee vaan sinne missä näkee liikettä. Meneekö liian kovaa, ettei ehdi kattella. Mun oli sitten vähän himmattava ja kunnolla tyrkättävä esteelle, ennenkuin voin lähteä pinkomaan. Ja arvatkaa kumpi oli ensin suoran putken toisessa päässä. No se v niinku villi. Oisin hyvin kerenny, jos koira lukis yhtään mun ohjausta siinä kohtaa. Voihan se tietty olla, etten osannut ohjaa.
Kait se oli Pyryllä se state of mind mikä tässä alunperin mätti. V niinku vireystila liian korkea, aivot pepussa eikä vaan pysty keskittymään. Ja ohjaajalla tais olla liian suuren odotukset tälle illalle. Pyry se muistaa palauttaa mut aina maan pinnalle. Oli siellä jotain hyvääkin toki. Ja nyt jo ootan seuraavia treenejä, on se silti niin kivaa tuon vilivilpertin kanssa.
Heliä lainatakseni: Nimi on enne, Vroom on V-pentueesta. Seuraava koira siis H-pentueesta (Saijaaaaa....!), hyvin hillitty, hypernopee, huippu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti