OIKEIN ARVASIN
Saijan rata oli taas varsin mielenkiintoinen. Olin tutustunut rataan jo paperilla ja sitten se olikin vähän eri livenä niinku aina. Pitikin sit miettiä uudet kuviot joihinki kohtiin.
Alun suoran putken tulikin yllättävän lujaa, kun ajattelin että näkee mun jalat mihin suuntaan oon menossa. Miksei tajuu siinä kohtaa yhtään jarruttaa. Höh. Täysillä vaan eteenpäin ja amen.
No esteet 1-18 "pätkä" menikin sitten suht hyvin, mukaanlukien puomi-putki-erottelut ja kontaktit ja jopa takaakierto valssilla.
Rataan tutustuessa jo sanoinkin Saijalle, että tähän kohtaan me jäädään jumiin. Ja oikein arvasin. Se oli just kohta, minkä olin paperilla suunnitellut ihan erilailla. Ekan pyörityksen tai niiston jälkeen oisin voinu tehdä löysän sylkkärin, mutta päätin nyt sit harjoitella vastakäännöstä ja poikkaria. Ja mun vastakäännöksethän vähän löysiä oli ja ajoitus väärä. Saija kokeili Pyryllä, kun ei oikein reagoinut mun vastakäännöksiin. Ja erittäin havainnollista saada katsoa miten se pitäis tehdä. Eli "niiaus" paljon syvempään ja saa samalla vaikka murista, niin johan kääntyi.
No jäätiin me muuallekin jumiin mm. siihen suoraan putkeen, jonne oli tarkoitus lähettää tästä edellisestä jumikohdasta, samalla leijeröiden yhden hypyn. Eli oikeastaan tuo jumikohta vaan jatkui vielä pidemmälle. Vaan Pyry ei mennytkään putkeen, kun ensin kiirehdin liikaa sivusuunnassa, sitten mun liike pysähtyi ja sain Pyryn kieltäytymään jopa niin läheltä, että osui jo suuaukkoon. Ja tän jälkeen koko putkeen menosta ei tullut enää yhtään mitään, jäätiin luuppiin. Pyry sitten vielä jopa kääntyi puolessa välissä putkea takaisin. Millä lihaksilla ja miten ylipäänsä mahtui. Mutta aika kuuliainen koira ilmeisesti, kun kääntyi kun liike pysähtyi. Kai siitä pitäis olla tyytyväinen. Kai.
Loppurata oli mitä oli, kun en enää osannut keskittyä koko juttuun. Olis pitäny vaan mennä kahdessa osassa. Ja mielessä kävi, että kunpa vois mennä hallille vaikka aamulla ottaa uusiks, mut haaveeks jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti