KAISAN HALLINTAPÄIVÄ
Päivä sisälsi paljon asiaa, tavallaan uutta, mutta niin loogista, kunhan ne asiat vain hoksaa tai joku ne meille kertoo. Genetiikkaa emme pysty muuttamaan, vain suuntaamaan. Pitää vain oppia ymmärtämään ja käyttämään hyödyksi.
Siedätys ja vastaehdollistamisen tavoite: koira reagoisi aina ensin omistajalle (hei kato mamma tuolla on tommonen...). Eli bongauskoulutuksesta jo pennuille puhuttiin. Silloin kaikki ihmeellinenkin on vaan tavallista, josta ei tartte tehdä mitään juttua tai varsinkaan mörköä. Koira opetetaan siihen, että se uskaltaisi katsoa ja kohdata asian. Ja positiiviseksi sen tekee tietysti rento ja rauhallinen omistaja, joka palkkaa koiran havainnosta.
Ensin saimme kukin vuorollamme tehdä testiradan, jossa ensin oli ihmisiä, joita piti kätellä, koiran odottaessa rauhassa istumassa sivussa. Rata jatkui Kaisan lentävään karvaleluun, sitten oli vuorossa herkkuja. Sen jälkeen maassa joku lehmän sorkka, linnun siipiä ja peuran koipi. Hetken päästä "mörkö" sadeviitta, joka yllättäen nostettiin ylös roikkumaan. Ja viimeisenä vielä frisbeetä heittelevät ihmiset.
Tuolla radalla meillä ei oikeastaan ollut suurempia vaikeuksia "luopua" eli jättää noteeraamatta ja jatkaa matkaa. Pyry oli selkeesti tekemismoodissa, hän olis mielellään tehnyt aksaa. Tuttu halli, jossa vielä reunassa oli sopivasti A-este. Sinne sitten paukkas alastulokontaktille, kaikkien näiden houkuttimien ohi. Ei mulla sinänsä ollut kuitenkaan vaikeuksia saada häntä sieltä pois, vaan jatkettiin siitä sitten matkaa. Tuon lisäksi fresbee on aika paha.
Heittelen fresbeetä lähes joka päivä ja valitsin sitten sen eli pahimman mahdollisen (muita olis ollu pallo tai noutokapula) kun piti valita joku minkä kohdalla pitäis hallita koira. Sitten piti päättää joku sana, jolla aina saa namia. Se olikin tosi vaikeaa mulle, kun lähes kaikki kehusanat on käytössä jo. Keksin sitten "jaa"-sanan, jos sillä sitten yrittäisi. Ulkona opeteltiin sitä muutama kerta, että eihän se tietty ihan jakeluun asti vielä varmaksi mennyt.
Siinä sitten muutama ihminen heitteli fresbeetä ja mun piti saada jaa-sanalla Pyryn huomio. Hah. Eka piti vaan "tunkee" nakkia nenän eteen ja suuhun, että oppisi sanan kuultuaan. Sekään ei ollut helppo juttu, kun Pyry vaihtoi aina suuntaa, tavallaan meni mua karkuun, etten saanut sitä tehtyä. Siinä kohtaa rupes ohjaajalla hermo kiristyy, kun siitä ei tuntunut tulevan mitään. Miten hitossa kilpaillaan lentävän, maailman ihanimman lelun kanssa. Kun ne lelut menee kuitenkin namipalkan ohi. No vaihdettiin sitten namit narupalloon, mutta ei sekään vielä ollut yhtä ihana kuin fresbee. Huoh.
Saatiin tehdä toinen pikku tehtävä vielä. Sanoin, ettei tän ohjaajan hermo kestä enempää. Mentiin kuitenkin tekee häiriötreeni, jossa paljon ihmisiä, jotkut heitti fresbeetä, jotkut ajo hippaa, jotkut tutki maata tai sito kengännauhoja, kaikkea missä yritettiin kiinnittää koiran huomio pois ohjaajasta. Tää tehtävä oli helpompi, kun sai pujotella siellä ihmisvilinässä toko-seuraamisella, silloin tehdään töitä ja kuunnellaan (ekassa yksittäistehtävässä annoin kulkea vapaana, en siis käskyn alla).
Päivä oli antoisa, mutta myös pitkä ja kun vielä viikolla nukkuu vähän, niin aika rätti sitä oli kun kotiin pääsi. Heräsin sitten sohvalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti