YKSÄRI VIRKKALASSA ALA HANNA
Harmin paikka, kun muut eivät päässeet paikalle. Todella harmi. ;)
Eipä tehtykään rataa, vaan mun "läksyjä".
Päällejuoksuja. Siinä opetettiin Pyrylle ihan mitä merkki tarkoittaa, muuten tuli vaan mun liikkeen mukana. Ja enhän voi jäädä merkkaamaan toviksi, koska sitten en ehdi ottaa sitä päällejuoksukohtaa. Sen mä nimittäin osaan, olla siis myöhässä, ihan helppoa. Mun läksy oli lähinnä mietittävä merkkauksen ajoitus eli todella ajoissa.
Pakkovalssit. Niissä taas palkattiin siitä kun Pyry teki hyppyä, vaikka minä lähdin jo seuraavalle esteelle. Siinä myös merkkaus aavistuksen kauempana esteestä, että Pyryn olisi helpompi hypätä. Pakkovalssijaakotus sujui paremmin kuin pelkkä pakkovalssi, koska siinä mun rintamasuunta aukee. Katottiin vielä oliko eroa teenkö oikealla vai vasemmalla. Oikealla meni ehkä paremmin, mutta saattoi johtua myös mun "päästä", koska vasemmalla oli puomin ylösmeno aika vieressä. Kertaakaan ei sinne mennyt, mutta Pyry saattoi kuitenkin aistia, että varoin sitä.
Poispäinkäännöstä. Siinä ohjasin eka vastakädellä, mutta vaihdoin koiranpuoleiseen käteen ja vasta käännöksessä otin mukaan myös vastakäden. Käännöksen sai tehdä ajoissa taas kerran ja aika tomerasti, että sain vähän paremmin kääntymään. Taisi Pyry kuitenkin siinä vauhdissa ja tilanteessa tehdä parhaansa, että ihan tiukkaa käännöstä ei oikein saatu aikaiseksi.
Takaakierrot. Kaikissa noissa edellisissä kuvioissa tuli samaan kuvaan myös meille hieman ongelmallinen takaakierto, jonka Pyry siis hyppää liian läheltä siivekettä, jolloin se on aika mahdotonta rimaa pudottamatta. Laitettiin pituuden siiveke eteen, niin johan pelitti. Vautsivau. Kait se on vaan treenattava niillä pidemmän aikaa, että oppisi. Pelättiin kyllä Hannan kanssa, että tulisi silti siivekkeen ja kepin välistä ja kerran oli jo tulossakin, mutta korjasi hienosti.
A-putki-erottelua. Sitä tein itekseni vähän eri kulmista ja paikoista, eikä kertaakaan mennyt väärin. Jippii.
Tässä vaiheessa tällainen treeni sopii meille kuin nenä päähän ja tuollaista lyhyttä tykkäänkin tehdä. Perusteet kuntoon. Nyt täytyy vielä tunnustaa, että jokaiseen rimaan en puuttunut, koska opeteltiin kuvioita. Olis kai pitänyt, mutta sitten se olis ollu niin rikkonaista. Mutta tottakai niihinkin on puututtava ja vaadittava että pysyy.
Olipa mukavaa, aina ei onnistunut, mutta tänään olin niin ruotsalaista niin ruotsalaista. Kiitti Hanna!
tiistai 26. helmikuuta 2013
25.2.2013
HAASTE
Arvasin, että haaste tulee, Heliltä meinaan. Ihan pian vastailen ja laitan vahingon kiertämään.
1. Esittele koirasi
Inez 7,5-vuotias pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira. Erittäin varauksellinen, joka haukkuu kaikkea mahdollista. Agilityssä 3 luokassa. Onpa SM-joukkuekultatittelikin Hiiden Haukkujen joukkueessa, tosin hyllyradalla. Nykyisin sohvakoirana.
Pyry 2-vuotias lyhytkarvainen bordercollie. Pyry on sellainen velikulta, joka on sosiaalinen, helppo kotona, suht iso ja pitkälaukkainen, erittäin elastinen ja jaksaa ja haluaa tehdä töitä. Aina valmiina. Agility on meidän suosikkilaji. Siinä vielä hiukan säätöä, että pääsisi kisaamaan. Tokoilu on myös ihan mukavaa. Siinä ollaan kumpikin oltu vasta elämämme ensimmäisissä kisoissa tammikuussa.
2. Miten sinusta tuli koiraharrastaja?
En tiedä mistä kiinnostus koiriin tuli, mutta halusin aina mennä Messariin katsomaan agilityä. Näytelmät ei mua kiinnostaneet. Kunnes sitten päätin hankkia Santun, ekan pyrpapin ja menin Hiiden Haukkujen alkeiskurssille. Siitä lähtien on aksattu ja vasta Pyryn kanssa ruvettu siis myös tokoilemaan.
3. Mikä on parasta koirassasi?
En oikein osaa edes sanoin kuvailla, Pyry vaan on niin ihanan helppo ja sen kanssa on niin kivaa treenata.
4. Mikä on hulluinta mitä koirasi on tehnyt?
Tulee mieleen se, kun Pyry pienenä uitti leluankkaa vessanpöntössä.
5. Millainen on ihannekoirasi?
Koira, joka jaksaa treenata, ja jolla on sellainen hinku tekemiseen, mutta pystyy kuitenkin rauhoittumaan, ei ota pienistä nokkiinsa, on sosiaalinen, elastinen hyvä hyppääjä, ja mitähän vielä...nopea oppimaan, vähän sellainen kuin Pyry on.
6. Millainen on hyvä kouluttaja?
Hyvä kouluttaja on kannustava, pitkäpinnainen, ymmärtää erilaisia ihmistyyppejä, tietenkin osaava, sanavalmis, valmiina perustelemaan ja jolta aina saa neuvoja.
7. Mitä lajeja harrastat?
Agilityä ja tokoa. Paimentamassakin ollaan käyty jokunen kerta.
8. Mitkä ovat tavoitteesi tälle vuodelle?
Agilityssä ensin oppia perusteet kunnolla, sitten kisaamaan ja katsoa minne asti rahkeet riittää. Tokossa suorittaa ALO- ja ehkä AVO-luokkakin.
9. Millainen ohjaaja sinä olet?
Jaksaisin treenata vaikka kuinka. Hiukka huono hermoinen, herkästi masentuva, tosin se ei kauaa kestä. Tykkään tehdä rauhassa, ei kiirettä, ei paineita. Vähän hidas sisäistämään neuvot, pitää ensin funtsia, jäsennellä asia, sitten itekseen vielä kokeilla/treenailla.
10. Missä asiassa haluaisit itse kehittyä?
Hermojen hallinnassa, etten vaipuisi heti epätoivoon, kun joku ei ota sujuakseen. Yritän sisäistää ton ruotsalaisen asenteen, vaikka lähes kaikki menis pieleen, niin hymy huulessa vaan eteenpäin, olihan siellä jotain hyvääkin.
11. Mitä uutta lajia haluaisit kokeilla?
Vepe kiinnosti jo viime kesänä, kun Pyry tykkää uida ja hakea leluja vedestä, kauempaakin.
Ja sitten heitän haasteen eteenpäin
Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait haasteen.!
1. Mitä eläimiä laumaasi kuuluu?
2. Tämänhetkiset harrastuskoirasi ja mitä niiden kanssa harrastat?
3. Tärkeimmät saavutuksesi tähän mennessä?
4. Tavoitteesi vaikkapa tänä vuonna?
5. Miten paljon treenaat?
6. Millainen on hyvä treeni?
7. Miten pyrit itse kouluttamaan muita?
8. 2 parasta piirrettä koirassasi?
9. 1 huono piirre itsessäsi?
10. Tulevaisuuden toiveita?
11. Päivän mietelauseesi?
Arvasin, että haaste tulee, Heliltä meinaan. Ihan pian vastailen ja laitan vahingon kiertämään.
1. Esittele koirasi
Inez 7,5-vuotias pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira. Erittäin varauksellinen, joka haukkuu kaikkea mahdollista. Agilityssä 3 luokassa. Onpa SM-joukkuekultatittelikin Hiiden Haukkujen joukkueessa, tosin hyllyradalla. Nykyisin sohvakoirana.
Pyry 2-vuotias lyhytkarvainen bordercollie. Pyry on sellainen velikulta, joka on sosiaalinen, helppo kotona, suht iso ja pitkälaukkainen, erittäin elastinen ja jaksaa ja haluaa tehdä töitä. Aina valmiina. Agility on meidän suosikkilaji. Siinä vielä hiukan säätöä, että pääsisi kisaamaan. Tokoilu on myös ihan mukavaa. Siinä ollaan kumpikin oltu vasta elämämme ensimmäisissä kisoissa tammikuussa.
2. Miten sinusta tuli koiraharrastaja?
En tiedä mistä kiinnostus koiriin tuli, mutta halusin aina mennä Messariin katsomaan agilityä. Näytelmät ei mua kiinnostaneet. Kunnes sitten päätin hankkia Santun, ekan pyrpapin ja menin Hiiden Haukkujen alkeiskurssille. Siitä lähtien on aksattu ja vasta Pyryn kanssa ruvettu siis myös tokoilemaan.
3. Mikä on parasta koirassasi?
En oikein osaa edes sanoin kuvailla, Pyry vaan on niin ihanan helppo ja sen kanssa on niin kivaa treenata.
4. Mikä on hulluinta mitä koirasi on tehnyt?
Tulee mieleen se, kun Pyry pienenä uitti leluankkaa vessanpöntössä.
5. Millainen on ihannekoirasi?
Koira, joka jaksaa treenata, ja jolla on sellainen hinku tekemiseen, mutta pystyy kuitenkin rauhoittumaan, ei ota pienistä nokkiinsa, on sosiaalinen, elastinen hyvä hyppääjä, ja mitähän vielä...nopea oppimaan, vähän sellainen kuin Pyry on.
6. Millainen on hyvä kouluttaja?
Hyvä kouluttaja on kannustava, pitkäpinnainen, ymmärtää erilaisia ihmistyyppejä, tietenkin osaava, sanavalmis, valmiina perustelemaan ja jolta aina saa neuvoja.
7. Mitä lajeja harrastat?
Agilityä ja tokoa. Paimentamassakin ollaan käyty jokunen kerta.
8. Mitkä ovat tavoitteesi tälle vuodelle?
Agilityssä ensin oppia perusteet kunnolla, sitten kisaamaan ja katsoa minne asti rahkeet riittää. Tokossa suorittaa ALO- ja ehkä AVO-luokkakin.
9. Millainen ohjaaja sinä olet?
Jaksaisin treenata vaikka kuinka. Hiukka huono hermoinen, herkästi masentuva, tosin se ei kauaa kestä. Tykkään tehdä rauhassa, ei kiirettä, ei paineita. Vähän hidas sisäistämään neuvot, pitää ensin funtsia, jäsennellä asia, sitten itekseen vielä kokeilla/treenailla.
10. Missä asiassa haluaisit itse kehittyä?
Hermojen hallinnassa, etten vaipuisi heti epätoivoon, kun joku ei ota sujuakseen. Yritän sisäistää ton ruotsalaisen asenteen, vaikka lähes kaikki menis pieleen, niin hymy huulessa vaan eteenpäin, olihan siellä jotain hyvääkin.
11. Mitä uutta lajia haluaisit kokeilla?
Vepe kiinnosti jo viime kesänä, kun Pyry tykkää uida ja hakea leluja vedestä, kauempaakin.
Ja sitten heitän haasteen eteenpäin
Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait haasteen.!
1. Mitä eläimiä laumaasi kuuluu?
2. Tämänhetkiset harrastuskoirasi ja mitä niiden kanssa harrastat?
3. Tärkeimmät saavutuksesi tähän mennessä?
4. Tavoitteesi vaikkapa tänä vuonna?
5. Miten paljon treenaat?
6. Millainen on hyvä treeni?
7. Miten pyrit itse kouluttamaan muita?
8. 2 parasta piirrettä koirassasi?
9. 1 huono piirre itsessäsi?
10. Tulevaisuuden toiveita?
11. Päivän mietelauseesi?
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
24.2.2013
EKAT TOKON ULKOTREENIT
Ollaan nyt sitten ALO-AVO-ryhmässä (edelleen). Eipä kukaan edes kysellyt haluanko ALO-EVL-ryhmään. Ei vissiin sit olla potentiaalisia tulevaisuuden lupauksia. No ihan sama. Koulutus oli ihan hyvää jokatapauksessa. Kouluttajana joku Satu ja aiheena seuraaminen. Seitsemän koiraa tuntiin ja viimesenä mentiin. Pikkasen oli jo varpaat jäässä, vaikka kävin välillä autossa lämmittelemässä. Eikä sitä herranen aika voi tuntia pakkasessa tehdä omiaan koiran kanssa. Mutta sellasta venaamistahan se on.
Eka tulotarkastus, Pyry hypähti moikkaamaan kouluttajaa. Otettiin sit uusiks, niin sitten meni oikein hyvin. Meillä oli vähän into päällä, kun pitkästä aikaa ryhmätokoa. Sitten luoksepäästävyys, oikeinkin nätisti.
Otettiin tosi lyhyt paikkamakuu. Vieressä oli joku tolleri. No problems.
Meidän seuraaminen tuntui aikas kivalta, oliskohan se vähän parantunut, hm... Paikan piti ainakin tosi upeesti, myös käännöksissä. Nyt otin esille sen, että palkatta ei olla paljoo tehty ja silloin ei jaksa hirveen pitkiä pätkiä. Kokeiltiin ottaa avuksi takapalkka, silloin voin helposti oikea-aikaisesti vapauttaa lelulle/palkata. Eikä käsissä eikä taskuissa ole sitä palkkaa, eihän kisoissakaan ole. Sillai koitan nyt sitten treenailla.
Toinen vinkki oli käännöksiin, että kääntäisin oman pääni hieman ennen kun käännän koko kropan. Näin se koirakin ehkä saa infoa ennen käännöstä. Se olikin aika vaikeeta, pää meinaa väkisin kääntyä kropan mukana vasta. Pitääpä harjoitella kotona.
Jäässä oltiin, mutta meno tuntui mukavalta. Pyry jaksoi keskittyä, vaikka sellanen veijari se on. Mutta eihän se olis Pyry, jollei sillä olis pilke silmäkulmassa.
Ollaan nyt sitten ALO-AVO-ryhmässä (edelleen). Eipä kukaan edes kysellyt haluanko ALO-EVL-ryhmään. Ei vissiin sit olla potentiaalisia tulevaisuuden lupauksia. No ihan sama. Koulutus oli ihan hyvää jokatapauksessa. Kouluttajana joku Satu ja aiheena seuraaminen. Seitsemän koiraa tuntiin ja viimesenä mentiin. Pikkasen oli jo varpaat jäässä, vaikka kävin välillä autossa lämmittelemässä. Eikä sitä herranen aika voi tuntia pakkasessa tehdä omiaan koiran kanssa. Mutta sellasta venaamistahan se on.
Eka tulotarkastus, Pyry hypähti moikkaamaan kouluttajaa. Otettiin sit uusiks, niin sitten meni oikein hyvin. Meillä oli vähän into päällä, kun pitkästä aikaa ryhmätokoa. Sitten luoksepäästävyys, oikeinkin nätisti.
Otettiin tosi lyhyt paikkamakuu. Vieressä oli joku tolleri. No problems.
Meidän seuraaminen tuntui aikas kivalta, oliskohan se vähän parantunut, hm... Paikan piti ainakin tosi upeesti, myös käännöksissä. Nyt otin esille sen, että palkatta ei olla paljoo tehty ja silloin ei jaksa hirveen pitkiä pätkiä. Kokeiltiin ottaa avuksi takapalkka, silloin voin helposti oikea-aikaisesti vapauttaa lelulle/palkata. Eikä käsissä eikä taskuissa ole sitä palkkaa, eihän kisoissakaan ole. Sillai koitan nyt sitten treenailla.
Toinen vinkki oli käännöksiin, että kääntäisin oman pääni hieman ennen kun käännän koko kropan. Näin se koirakin ehkä saa infoa ennen käännöstä. Se olikin aika vaikeeta, pää meinaa väkisin kääntyä kropan mukana vasta. Pitääpä harjoitella kotona.
Jäässä oltiin, mutta meno tuntui mukavalta. Pyry jaksoi keskittyä, vaikka sellanen veijari se on. Mutta eihän se olis Pyry, jollei sillä olis pilke silmäkulmassa.
perjantai 22. helmikuuta 2013
21.2.2013
SPORTTIS JA POJAT LAINASSA
Laitettiin sama harjoitus, kuin 5.2. Virkkalassa, kun Krista koulutti. Ja melkein voi sieltä lukea, aikalailla samat hankaluudet kuin silloin. Treenissä valssia, pakkovalssia ja käännöksiä kovasta vauhdista.
Kiltti Pasi tuli taas neuvomaan meitä. Voikun joskus voitais Pyryn kans yllättää se ja oppia ja onnistua ihan kerralla tai edes kahdella. Onkohan se masokisti? ;)
Todettiin, ettei Pyry ainakaan osaa pakkovalssia sellaisessa tilanteessa, kun ohjaajalla on kiire seuraavalle. Mun kroppa on siis sinne jo menossa, samalla kun käsi kuitenkin näyttää toiseen suuntaan vielä Pyrylle lupaa hypätä hyppy. Se pitäis vaan harjoitella kuntoon, kun se on mitä todennäköisintä, että sitä vielä paljon tarvitaan. Lelupalkkaa avuksi.
Sitten oli sellainen "levee" valssi, joka helposti valahtaa. En osaa edelleenkään pyörähtää heti ympäri. Ehkä se on tavallaan sellanen uskalluskysymys, ympäri ja kohti seuraavaa estettä. Ei sen pitäis olla mikään HUI, vaan luota itseesi ja koiraan. Ja tokihan Pyryn on myös opeteltava tulemaan käteen, ettei levahda selän taa ainakaan.
Sitten nopean koiran käännöksiin kovasta vauhdista. Yritin hölmönä vaan liikkeen stoppaamisella saada Pyry kääntymään. Tais mennä toisinaan vielä seuraavatkin esteet ja putkeen. Niin tuttua. Opettelin tekemään sitten sellasta "niiauskäännöstä". Koira lähes vierelle, niiaus ja samalla käännös. Kuin koskettaisin kädellä saman puolen nilkkaa. Laura vielä lisäsi, että koiran pitää nähdä mun poski, kunnes on vierellä.
Noissa oli niin paljon pohdittavaa/muistettavaa, että keskittyminen oli vähän niin ja näin. Voikun saisikin nyt jossain vähän itekseen kokeilla ja treenata. Tsoukkina aina "uhkasin" soittaa Michael Jacksonille, josko se heittäis yhden agilityhallin verran fyrkkaa. No nyt on paha soittaa Mikko Jaksoselle nurmen alle. Jäiköhän sille Räikköselle vielä rahaa?
No mutta tässähän ei vielä ollut kaikki "yötreeneistä". Mitä mitä? Pasi oli lenkillä ja Mia sai Lauran menemään Vipillä ja sitten suostui kokeilemaan vielä Pyryäkin. Nyt vaan oottelen Lauralta raporttia blogiin. Totesi, että onhan nuo pojat aika haastavia, ei ihan helppoja nakkeja. Kyllä on ilo katsoa osaavaa ohjausta. Yhtä vain jäin ihmettelemään. Pyry yleensä haukkuu minulle silloin, kun ei tiedä mitä tarkoitan. Ja nyt Pyry haukkui kentän toisesta päästä toiseen päähän yhtäjaksoisesti (hirveä mölyapina) aksatessaan kuitenkin hienosti. Ja varmasti oli selvät sävelet tällä kertaa minne mennään. En ymmärrä, oliko niin paljon asiaa.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
19.2.2013
RUOKOSEN REENIT
Päällejuoksuja ja takaakiertoja. Merkkaus ja luota koiraan. Putkesta kaksi päällejuoksua peräkkäin. Ensin hypyt olivat vähän vinottain, sitten niitä suoristettiin eli vaikeutettiin ja silloin joutui oikeasti ohjaamaan kunnolla. Vaikeus oli siinä, että ekalla hypyllä joutui suorastaan odottelemaan, ja tokalla hypyllä olinkin jo myöhässä. Pienen tyrkkäsyn jälkeen kakkoshypyllä ajoitusongelmia.
Ja vielä siitä kerettävä tekemään takaakierto. Takaakierroissa vaan tuppaa hyppäämään niiiiiin läheltä siivekettä, että ei aina taivu ja rima lentää.
Hyvin irtosi putkeen pimeästä kulmasta ja hypyn kautta taas putkeen. Pöytä. Liikkeellä kun rauhoitin, niin oikein nätisti meni pöydälle. Siitä seuraavalla hypyllä ennakoivalla valssilla kepeille.
Keppien päässä oli putki "edessä" mutkalla. Ei haitannut Pyryä, eikä mun koulutettaviakaan kumma kyllä. Kirkkonummella kuulemma moni koira hidasti ja tuli kesken pois. Tai näin ainakin ymmärsin.
Keinulta kahden hypyn kautta putkeen, samalla leijeröiden kepit. Siinä vähän säätöä, kun mun piti ensin spurtata keinulle, hidastaa alastulolle, spurtata liikkeelle ja taas heti kohta hidastaa, jotta sain käännöksen aikaseksi. Hyvinhän tuo putkeen taas irtosi, mutta rima lensi, monta kertaa. Pari kertaa sanoin riman päällä jotain. Kolmannella kerralla en sanonut yhtään mitään ja edelleen rima lensi. Däm. Lelupalkalla taas piti riman hyvin.
Ja taas takaakierrossa rima-ongelma. Saattoi olla jo vähän väsynytkin, mutta hyppää myös niin läheltä siivekettä, ettei vaan pysty. Siitä taas avokulma kepeille. Putken suu häiritsi siinä kohtaa hieman. Tosin saattoikin olla, ettei mun korvienväli kestänyt. Läksyksi sainkin luottaa koiraan, se osaa kepit hienosti. Ja laittamalla putken suuta aina vaan lähemmäksi, saisin varmuutta kepeille menoon.
Mukavan ja opettavaisen oloinen rata. Läksynä siis päällejuoksut ja se keppijuttu. Luota koiraan molemmissa. Takaakiertoihin pitäisi saada väljyyttä, mutta miten? Ja nuo rimat, murr...! Mutta yhtäkaikki, jäi hyvä mieli ja oli kivaa.
Päällejuoksuja ja takaakiertoja. Merkkaus ja luota koiraan. Putkesta kaksi päällejuoksua peräkkäin. Ensin hypyt olivat vähän vinottain, sitten niitä suoristettiin eli vaikeutettiin ja silloin joutui oikeasti ohjaamaan kunnolla. Vaikeus oli siinä, että ekalla hypyllä joutui suorastaan odottelemaan, ja tokalla hypyllä olinkin jo myöhässä. Pienen tyrkkäsyn jälkeen kakkoshypyllä ajoitusongelmia.
Ja vielä siitä kerettävä tekemään takaakierto. Takaakierroissa vaan tuppaa hyppäämään niiiiiin läheltä siivekettä, että ei aina taivu ja rima lentää.
Hyvin irtosi putkeen pimeästä kulmasta ja hypyn kautta taas putkeen. Pöytä. Liikkeellä kun rauhoitin, niin oikein nätisti meni pöydälle. Siitä seuraavalla hypyllä ennakoivalla valssilla kepeille.
Keppien päässä oli putki "edessä" mutkalla. Ei haitannut Pyryä, eikä mun koulutettaviakaan kumma kyllä. Kirkkonummella kuulemma moni koira hidasti ja tuli kesken pois. Tai näin ainakin ymmärsin.
Keinulta kahden hypyn kautta putkeen, samalla leijeröiden kepit. Siinä vähän säätöä, kun mun piti ensin spurtata keinulle, hidastaa alastulolle, spurtata liikkeelle ja taas heti kohta hidastaa, jotta sain käännöksen aikaseksi. Hyvinhän tuo putkeen taas irtosi, mutta rima lensi, monta kertaa. Pari kertaa sanoin riman päällä jotain. Kolmannella kerralla en sanonut yhtään mitään ja edelleen rima lensi. Däm. Lelupalkalla taas piti riman hyvin.
Ja taas takaakierrossa rima-ongelma. Saattoi olla jo vähän väsynytkin, mutta hyppää myös niin läheltä siivekettä, ettei vaan pysty. Siitä taas avokulma kepeille. Putken suu häiritsi siinä kohtaa hieman. Tosin saattoikin olla, ettei mun korvienväli kestänyt. Läksyksi sainkin luottaa koiraan, se osaa kepit hienosti. Ja laittamalla putken suuta aina vaan lähemmäksi, saisin varmuutta kepeille menoon.
Mukavan ja opettavaisen oloinen rata. Läksynä siis päällejuoksut ja se keppijuttu. Luota koiraan molemmissa. Takaakiertoihin pitäisi saada väljyyttä, mutta miten? Ja nuo rimat, murr...! Mutta yhtäkaikki, jäi hyvä mieli ja oli kivaa.
lauantai 16. helmikuuta 2013
15.2.2013
Katutokoilua yömyöhään
Kello oli 22.30, keli oli mitä parhain, tyhjä pihakatu ja Pyryllä oli nähtävästi ollut päivällä niin tylsää, että halusi tehdä jotain. Vain lelupalkka ja Pyry oli ihan innoissaan.
Seuraaminen näytti suht hyvältä, jopa vasemmalle käännös ja täyskäännös. Jes. Ollaan toki ruokakupin kanssa muutama seuraaminen ja käännös tehty silloin tällöin. Tuo seuraaminen oli jo lupaavan oloista, ihan itsekin innostuin. Muutama luoksetulo. Jes. Liikkeestä maahan. Jes. Liikkeestä seisominen. Jes. Jopa kaukot 15 metrin päästä. Niin jes.
Yritettiin opetella vielä liikkeestä istumista, mutta sitä ei vielä tajunnut tai sitten en vaan osannut kertoa mitä halusin. Noh, ei sillä kiirettä. Ei siinä varmaan 10 minuuttia kauemmin mennyt, mutta olipa meillä Pyryn kanssa kivaa.
Kello oli 22.30, keli oli mitä parhain, tyhjä pihakatu ja Pyryllä oli nähtävästi ollut päivällä niin tylsää, että halusi tehdä jotain. Vain lelupalkka ja Pyry oli ihan innoissaan.
Seuraaminen näytti suht hyvältä, jopa vasemmalle käännös ja täyskäännös. Jes. Ollaan toki ruokakupin kanssa muutama seuraaminen ja käännös tehty silloin tällöin. Tuo seuraaminen oli jo lupaavan oloista, ihan itsekin innostuin. Muutama luoksetulo. Jes. Liikkeestä maahan. Jes. Liikkeestä seisominen. Jes. Jopa kaukot 15 metrin päästä. Niin jes.
Yritettiin opetella vielä liikkeestä istumista, mutta sitä ei vielä tajunnut tai sitten en vaan osannut kertoa mitä halusin. Noh, ei sillä kiirettä. Ei siinä varmaan 10 minuuttia kauemmin mennyt, mutta olipa meillä Pyryn kanssa kivaa.
14.2.2013
Ystävänpäivätreenit Sporttiksella
Pasin varsinainen tosiystävän rata. Hih. Oottakaa vaan ens viikkoa, kosto elää! No oikeesti, oli kyllä vaikea, mutta ei mahdoton, ja silti sellainen, että tahtoisi kokeilla joka kohdassa ainakin paria vaihtoehtoa. Mutta eihän mulla aika riitä ikinä, kun jään prkle junnaamaan aina jotain kohtaa. Melkein meni paremmin lopussa, kun menin takki päällä vähän ja ilman yleisöä.
Hurja kohta, jossa Pyry tulee miljoonaa putkesta ja pitäis tehdä päällejuoksu. Huh. Yllättäen ajoituksen kanssa säätöä. Ja koska ei olla treenattu niitä ihan hirveesti ja palkattu, niin mun on vielä hiukka otettava puolivalssilla, että saan Pyryn kääntymään. Kun selvitin sen, niin jatkosta olinkin jo myöhässä. Pitihän mun kokeilla whiskylläkin lopussa, kun alunperin niin suunnittelin. Se tuntui ehkä helpommalta, kun ei tarttenu ainakaan pelätä, että koira tulee syliin. Tosin Pyry ei juuri minuun ole törmäillyt, mutta se vaan tuntuu niin hurjalta, kun iso koira tulee triljoonaa kohti. Osaisinpa vielä liikkua ajoissa "alta pois".
Hei nythän mä vasta hokasin tai oikeammin sain radan reunalta ohjeita pakkovalssiin. Mitenkä se Saija ohjeistikaan...käyn toki merkkaamassa, mutta Pyryn tultava sen verran kauemmaksi esteestä kuin käsi yltää, jotta sen olis helpompi hypätä ja rimakin pysyisi. Jei. Muista muista muista!
Puomin jälkeen ei ollutkaan niin älyttömän vaikea kuin ensin luulin. Normikäännös ja seuraavalla saksalainen sujuivat ihan jees. Joo joo tahkosin aikani, kun putkelle en saanut aikaiseksi liikkeellä jarruttamista enkä minkään muunkaanlaista jarruttamista. Sen kaarroksen takia jouduinkin sitten taas vähän odottelemaan pakkovalssin kanssa. Twistilläkin kokeilin sitä kohtaa, eikä hullumpi, pitää vaan lähtee ajoissa liikkeelle. Mutta yllättäen tämä kohta tuotti aikalailla huteja. Keinu nyt meni tosi hyvin.
Vielä olisin halunnut kokeilla vaikka mitä, mutta annoin Pyryn levätä. Niinku se nyt levätä olis halunnu, nippanappa malttoi käydä juomakupilla juomassa. Varsin hauska rata, jossa erikoisia estekohtia mm. A:n edessä oli metrin päässä putki poikittain ja rata loppui niinku siihen. Harmittaa, kun en tajunnu kokeilla sitä kohtaa. Olisin halunnu nähdä miten Pyry reagoi sellaiseen radan lopetukseen, olisiko kenties hypännyt putken yli. Kerran meillä kyllä oli A ja tosi lähellä seinä, eikä se meitä juuri haitannut.
Pasin varsinainen tosiystävän rata. Hih. Oottakaa vaan ens viikkoa, kosto elää! No oikeesti, oli kyllä vaikea, mutta ei mahdoton, ja silti sellainen, että tahtoisi kokeilla joka kohdassa ainakin paria vaihtoehtoa. Mutta eihän mulla aika riitä ikinä, kun jään prkle junnaamaan aina jotain kohtaa. Melkein meni paremmin lopussa, kun menin takki päällä vähän ja ilman yleisöä.
Hurja kohta, jossa Pyry tulee miljoonaa putkesta ja pitäis tehdä päällejuoksu. Huh. Yllättäen ajoituksen kanssa säätöä. Ja koska ei olla treenattu niitä ihan hirveesti ja palkattu, niin mun on vielä hiukka otettava puolivalssilla, että saan Pyryn kääntymään. Kun selvitin sen, niin jatkosta olinkin jo myöhässä. Pitihän mun kokeilla whiskylläkin lopussa, kun alunperin niin suunnittelin. Se tuntui ehkä helpommalta, kun ei tarttenu ainakaan pelätä, että koira tulee syliin. Tosin Pyry ei juuri minuun ole törmäillyt, mutta se vaan tuntuu niin hurjalta, kun iso koira tulee triljoonaa kohti. Osaisinpa vielä liikkua ajoissa "alta pois".
Hei nythän mä vasta hokasin tai oikeammin sain radan reunalta ohjeita pakkovalssiin. Mitenkä se Saija ohjeistikaan...käyn toki merkkaamassa, mutta Pyryn tultava sen verran kauemmaksi esteestä kuin käsi yltää, jotta sen olis helpompi hypätä ja rimakin pysyisi. Jei. Muista muista muista!
Puomin jälkeen ei ollutkaan niin älyttömän vaikea kuin ensin luulin. Normikäännös ja seuraavalla saksalainen sujuivat ihan jees. Joo joo tahkosin aikani, kun putkelle en saanut aikaiseksi liikkeellä jarruttamista enkä minkään muunkaanlaista jarruttamista. Sen kaarroksen takia jouduinkin sitten taas vähän odottelemaan pakkovalssin kanssa. Twistilläkin kokeilin sitä kohtaa, eikä hullumpi, pitää vaan lähtee ajoissa liikkeelle. Mutta yllättäen tämä kohta tuotti aikalailla huteja. Keinu nyt meni tosi hyvin.
Vielä olisin halunnut kokeilla vaikka mitä, mutta annoin Pyryn levätä. Niinku se nyt levätä olis halunnu, nippanappa malttoi käydä juomakupilla juomassa. Varsin hauska rata, jossa erikoisia estekohtia mm. A:n edessä oli metrin päässä putki poikittain ja rata loppui niinku siihen. Harmittaa, kun en tajunnu kokeilla sitä kohtaa. Olisin halunnu nähdä miten Pyry reagoi sellaiseen radan lopetukseen, olisiko kenties hypännyt putken yli. Kerran meillä kyllä oli A ja tosi lähellä seinä, eikä se meitä juuri haitannut.
torstai 14. helmikuuta 2013
13.2.2013
Maneesilla taas
Lupasin tuossa viikolla, että Heli saa kokeilla Pyryä. Ja mielestäni Heli meni aika hyvin. Pauliinakin kokeili, eikä mennyt hullummin sekään. Sitten menin itse Pyryllä ja melkein hävetä sain. Vauhdilla mentiin. Rimoja tuli alas jokunen. Puutuin siihen. Flänkkäsi. Puutuin siihen. Oletti ja meni. Puutuin siihen. Meni selän taa. Puutuin siihen. Ihan kamalaa.
Ja mulla on asennevamma. Vähemmästäkin. No ruotsalaisella, kepit meni hyvin. Keinu meni hyvin. Putkeen menee toooosi hyvin, ei tartte kahta kertaa pyytää. Tuo oli jo aika epätoivoinen toteamus.
Miten helskuta koulutan tuon herra hulivilin kuriin ja nuhteeseen. Sillähän nuo kaikki asiat olis ratkaistu lähestulkoon. Tahtoo kurikouluun ja perustreeniä.
Pyry on kuitenkin ihana, joka jaksaa jaksaa...ja tahtoo mennä, näköjään kenen kanssa vaan.
maanantai 11. helmikuuta 2013
11.2.2013
112-päivä, tässä ensiapuohjeita:
T suosittelee, että tehdään lähimmän kuukauden aikana seuraavanlaiset treeniohjelmat. Foundation-treeni 1/viikko, eri estevälit. Sitten valitaan puolen tusinaa ohjaustekniikkaa, jotka hiotaan kuntoon. Uusi kerta alkaa edellisen kerran toistolla. Siirrytään uuteen tekniikkaan, kun edellinen on kunnossa. Ei ennen. Palkkaa koiralle JA OHJAAJALLE paljon.
Järjestys on tämä: Takaaleikkaus, valssi, pakkovalssi, takaakiertovalssi (+vaihteluna takaakiertopersjättö eli sakemannin mukaelma), niisto (v-e niistosokkari) ja välistäveto. Näitä kutakin pitää pystyä tekemään 4-5 peräkkäin SUJUVASTI ennen kuin saa siirtyä seuraavaan.
Voisin heti lähtee treenaamaan. Sulaispa nuo lumivuoret, niin pääsis kentälle.
T suosittelee, että tehdään lähimmän kuukauden aikana seuraavanlaiset treeniohjelmat. Foundation-treeni 1/viikko, eri estevälit. Sitten valitaan puolen tusinaa ohjaustekniikkaa, jotka hiotaan kuntoon. Uusi kerta alkaa edellisen kerran toistolla. Siirrytään uuteen tekniikkaan, kun edellinen on kunnossa. Ei ennen. Palkkaa koiralle JA OHJAAJALLE paljon.
Järjestys on tämä: Takaaleikkaus, valssi, pakkovalssi, takaakiertovalssi (+vaihteluna takaakiertopersjättö eli sakemannin mukaelma), niisto (v-e niistosokkari) ja välistäveto. Näitä kutakin pitää pystyä tekemään 4-5 peräkkäin SUJUVASTI ennen kuin saa siirtyä seuraavaan.
Voisin heti lähtee treenaamaan. Sulaispa nuo lumivuoret, niin pääsis kentälle.
perjantai 8. helmikuuta 2013
7.2.2013
SPORTTIKSELLA KAIK YHES KOOS
Paikalla siis meidän junnut + Pätmän ja Ava, ja olipa siellä yksi pariskuntakin, tutustumassa Viuhkaan ja Viuhkan lapsiin.
Herranen aika, me päästiin 9 esteen rupeama! Eli noin puolikas kisaradasta! Oikeesti oltais päästy 13 estettä, mutta rupesin säätää 90 asteen käännöstä keinulle, kun en ollut siihen tyytyväinen. Tein sitä sitten ihan normikäännöksenä Pasin ohjeiden mukaan. Ja sen ajoitus ja rytmitys oli mulle vähän vaikeeta, ylläri. En edes kokeillut vastakäännöstä, kun päätin että onhan sen nyt onnistuttava näinkin.
Keinun jälkeen takaakierto, hyppy, pussi ja parin hypyn hässäkkä. Parikin vaihtoehtoa, pussin jälkeen valssi tai toista puolta hyppyä päällejuoksuna. Ensimmäistä en uskaltanut tehdä, kun pelkäsin yhteentörmäystä kun Pyry tulee ampumalla pussista. Sama mahdollisuus oli periaatteessa päällejuoksussakin. Ja vasta nyt tajusin, että miksen tehnyt sitä seis-jarrutusta, siten olisin saanut vauhdin pois ja helposti välistä hypylle. Mä oon aina hyvä täs jälkiviisaudessani. Mutta takaakierron jälkeen piti lähettää Pyry hypylle ja malttaa sen verran, että Pyry lukitsee sen seuraavan hypyn, niin sitten vasta ite pistellä aika haipakkaa, että ehtii sinne päällejuoksukohtaan. Tämä oli radan hankalin kohta, kaikille.
Kepit meni suoraan "seinää päin" ja tosi lähelle. Siinä ajattelin, että mennään eka kerta kunnolla ja palkkaan ja sitten toisella kertaa pääsen lopusta hieman irtaantumaan sivuttain. Mutta seinä oli niin painostava, että vika väli jäikin sitten tekemättä. Sitä sitten mentiin pari kertaa ja jo rupesi sujumaan. Olipa hyvä harjoitus.
Meidän mittapuun mukaan mentiin Pyryn kanssa aika hyvin. Meno tuntui oikeinkin mukavalta ja Pyrykin tuntui olevan hyvin kuulolla. Se on kyllä niin muru.
Paikalla siis meidän junnut + Pätmän ja Ava, ja olipa siellä yksi pariskuntakin, tutustumassa Viuhkaan ja Viuhkan lapsiin.
Herranen aika, me päästiin 9 esteen rupeama! Eli noin puolikas kisaradasta! Oikeesti oltais päästy 13 estettä, mutta rupesin säätää 90 asteen käännöstä keinulle, kun en ollut siihen tyytyväinen. Tein sitä sitten ihan normikäännöksenä Pasin ohjeiden mukaan. Ja sen ajoitus ja rytmitys oli mulle vähän vaikeeta, ylläri. En edes kokeillut vastakäännöstä, kun päätin että onhan sen nyt onnistuttava näinkin.
Keinun jälkeen takaakierto, hyppy, pussi ja parin hypyn hässäkkä. Parikin vaihtoehtoa, pussin jälkeen valssi tai toista puolta hyppyä päällejuoksuna. Ensimmäistä en uskaltanut tehdä, kun pelkäsin yhteentörmäystä kun Pyry tulee ampumalla pussista. Sama mahdollisuus oli periaatteessa päällejuoksussakin. Ja vasta nyt tajusin, että miksen tehnyt sitä seis-jarrutusta, siten olisin saanut vauhdin pois ja helposti välistä hypylle. Mä oon aina hyvä täs jälkiviisaudessani. Mutta takaakierron jälkeen piti lähettää Pyry hypylle ja malttaa sen verran, että Pyry lukitsee sen seuraavan hypyn, niin sitten vasta ite pistellä aika haipakkaa, että ehtii sinne päällejuoksukohtaan. Tämä oli radan hankalin kohta, kaikille.
Kepit meni suoraan "seinää päin" ja tosi lähelle. Siinä ajattelin, että mennään eka kerta kunnolla ja palkkaan ja sitten toisella kertaa pääsen lopusta hieman irtaantumaan sivuttain. Mutta seinä oli niin painostava, että vika väli jäikin sitten tekemättä. Sitä sitten mentiin pari kertaa ja jo rupesi sujumaan. Olipa hyvä harjoitus.
Meidän mittapuun mukaan mentiin Pyryn kanssa aika hyvin. Meno tuntui oikeinkin mukavalta ja Pyrykin tuntui olevan hyvin kuulolla. Se on kyllä niin muru.
6.2.2013
MANEESILLA RATATREENIT
Mialla olis ollu parikin ykkösen rataa ja jälkiviisaana sellanen olis kyllä pitänyt laittaa. Nyt siellä oli edellisen ryhmän rata, joka osoittautui lähes mahdottomaksi nopeille koirille, jos ei sitten olleet ihan kauko-ohjattavia. Miksi edes yritin?
Ei huvita edes käydä läpi koko rataa. Pyry ei aina oikein kuunnellut. Meni yhden pyydetyn ja meni sitten kaupanpäälle ihan omatoimisesti toisen. Että sillai. Vauhti kun kasvoi, niin rimoja myös lenteli. "Tähän, Tähän" eipä tule. Epätoivo taas meinaa iskee, eihän tästä pääse kisa-asteelle ikinä.
No ruotsalaisella asenteella olihan siellä jotain hyvääkin. Hmm... Janita-harjoitus meni taas hyvin ja rimat pysyi. Kepeille osaa hakea suht hyvin ja suorittaa ne loppuun saakka. Eilen oli kepit hävyksissä, mutta tänään ne löytyi. Siinä esteitä keräillessä kepit oli kahtena palasena ja lähetin Pyryn muutamasta eri paikasta suht kaukaakin kepeille. Ja Pyry meni joka kerta oikein sisään. Niin hieno.
Sitten tuli myös yksi pulma (ai vaan yksi). Pyry on puomin alastulokontaktilla, vinottain edessä on pituus, jonne pitäis tyrkkästä että ehtii pian seuraavalle esteelle ja "tule"-käskyllä vapautan kontaktilta. Jos sanon "tule", Pyry tulee mun luo. Miten saan Pyryn pituudelle?...öööö...
Sitten kaiken tämän vaivannäön lisäksi kotiin tullessa kaikki on likaisia, vaatteet, kengät, kädet, lelut ja koira. Voi yöks! Ei kyllä paljoo huvita maneesille mennä reenaamaan, liian hyvään tottunut. Alustakin on niin epätasainen, että koko ajan on kompastumisvaara. Helposti saattaa maneesitreenit jäädä väliin silloin tällöin.
Mialla olis ollu parikin ykkösen rataa ja jälkiviisaana sellanen olis kyllä pitänyt laittaa. Nyt siellä oli edellisen ryhmän rata, joka osoittautui lähes mahdottomaksi nopeille koirille, jos ei sitten olleet ihan kauko-ohjattavia. Miksi edes yritin?
Ei huvita edes käydä läpi koko rataa. Pyry ei aina oikein kuunnellut. Meni yhden pyydetyn ja meni sitten kaupanpäälle ihan omatoimisesti toisen. Että sillai. Vauhti kun kasvoi, niin rimoja myös lenteli. "Tähän, Tähän" eipä tule. Epätoivo taas meinaa iskee, eihän tästä pääse kisa-asteelle ikinä.
No ruotsalaisella asenteella olihan siellä jotain hyvääkin. Hmm... Janita-harjoitus meni taas hyvin ja rimat pysyi. Kepeille osaa hakea suht hyvin ja suorittaa ne loppuun saakka. Eilen oli kepit hävyksissä, mutta tänään ne löytyi. Siinä esteitä keräillessä kepit oli kahtena palasena ja lähetin Pyryn muutamasta eri paikasta suht kaukaakin kepeille. Ja Pyry meni joka kerta oikein sisään. Niin hieno.
Sitten tuli myös yksi pulma (ai vaan yksi). Pyry on puomin alastulokontaktilla, vinottain edessä on pituus, jonne pitäis tyrkkästä että ehtii pian seuraavalle esteelle ja "tule"-käskyllä vapautan kontaktilta. Jos sanon "tule", Pyry tulee mun luo. Miten saan Pyryn pituudelle?...öööö...
Sitten kaiken tämän vaivannäön lisäksi kotiin tullessa kaikki on likaisia, vaatteet, kengät, kädet, lelut ja koira. Voi yöks! Ei kyllä paljoo huvita maneesille mennä reenaamaan, liian hyvään tottunut. Alustakin on niin epätasainen, että koko ajan on kompastumisvaara. Helposti saattaa maneesitreenit jäädä väliin silloin tällöin.
5.2.2013
VIRKKALASSA KRISTA KOULUTTI
Paikalla vaan minä ja Jaksi. Mukavaa saada lähes yksityisopetusta. Hankalahko kolmosten rata, joka siis oli myös edellisellä ryhmällä. Tai siis se oli meille hankalaa ja paikka paikoin Ninjallekin.
Kakkosella hyppy takaa, kokeilin pakkovalssia ja päällejuoksua (twistin tyyliin). Päällejuoksulla sain paremmin etumatkaa, mutta molemmat ok, kunhan vaan lähti heti oitis liikkeelle.
Leveet valssit oli vähän hankalia, kun tuntuu, että sitten Pyrykin menee leveesti. Whisky-leikkaus meni hyvin. A:lla lähti ekalla kontaktilla liikkeeseen mukaan ihan ilman lupaa. Murr... Piti vähän muistutella Pyrylle, mitä kontaktilla tehdään. Ei niin mitään, ootellaan ja vasta luvalla saa lähteä.
Kepit meni hyvin loppuun asti, vaikka ohitin kepit ja menin jo hypylle tekemään niistoa. Leijeröin kepit myös siten, että väliin jäi A ja vielä rivi hyppyjä. Mutta kauempaa, kun yritin lähettää kepeille, niin ei millään tahtonut löytää koko keppejä. Siinä ne oli aika lähellä, mutta tiedä sitten mitä Pyryn pururadalla liikkui.
Viiden hypyn loppusuora oli haastellinen, kun ensimmäinen piti kiertää takaa, niin minä juoksin sitten lähestulkoon Pyryn perässä ja huusin vaan "eteen, eteen". Palkattiin lelulla perillä.
Rimoja tuli alas jonkun verran, ihan liikaa. Ja nyt yritin olla todella hurjana, että olisi epämiellyttävä olo kun riman pudottaa. Hyppyytin sitä Janitan treeniä, eikä siinä ollut ongelmaa. Pyry hyppää niin kauniisti. Mutta hypyt osana rataa...voi per...
Mukava treeni ja olihan siinä tahkoomista. Hyviä pätkiä ja vähemmän hyviä pätkiä. Sellasta se on nykyään meillä joka kerta. Mutta aika ainakin riitti treenaamiseen, sitä oli yllin kyllin.
Paikalla vaan minä ja Jaksi. Mukavaa saada lähes yksityisopetusta. Hankalahko kolmosten rata, joka siis oli myös edellisellä ryhmällä. Tai siis se oli meille hankalaa ja paikka paikoin Ninjallekin.
Kakkosella hyppy takaa, kokeilin pakkovalssia ja päällejuoksua (twistin tyyliin). Päällejuoksulla sain paremmin etumatkaa, mutta molemmat ok, kunhan vaan lähti heti oitis liikkeelle.
Leveet valssit oli vähän hankalia, kun tuntuu, että sitten Pyrykin menee leveesti. Whisky-leikkaus meni hyvin. A:lla lähti ekalla kontaktilla liikkeeseen mukaan ihan ilman lupaa. Murr... Piti vähän muistutella Pyrylle, mitä kontaktilla tehdään. Ei niin mitään, ootellaan ja vasta luvalla saa lähteä.
Kepit meni hyvin loppuun asti, vaikka ohitin kepit ja menin jo hypylle tekemään niistoa. Leijeröin kepit myös siten, että väliin jäi A ja vielä rivi hyppyjä. Mutta kauempaa, kun yritin lähettää kepeille, niin ei millään tahtonut löytää koko keppejä. Siinä ne oli aika lähellä, mutta tiedä sitten mitä Pyryn pururadalla liikkui.
Viiden hypyn loppusuora oli haastellinen, kun ensimmäinen piti kiertää takaa, niin minä juoksin sitten lähestulkoon Pyryn perässä ja huusin vaan "eteen, eteen". Palkattiin lelulla perillä.
Rimoja tuli alas jonkun verran, ihan liikaa. Ja nyt yritin olla todella hurjana, että olisi epämiellyttävä olo kun riman pudottaa. Hyppyytin sitä Janitan treeniä, eikä siinä ollut ongelmaa. Pyry hyppää niin kauniisti. Mutta hypyt osana rataa...voi per...
Mukava treeni ja olihan siinä tahkoomista. Hyviä pätkiä ja vähemmän hyviä pätkiä. Sellasta se on nykyään meillä joka kerta. Mutta aika ainakin riitti treenaamiseen, sitä oli yllin kyllin.
3.2.2013
JANITALLA
Siis kyllä nolottaa, ihan kun en olis ikänä aksannu. Olihan tuo vaikean näköinen jo paperillakin. Ja tykkään kyllä haastavista. Ja sekös makealta tuntuu, kun sellaisen haastavan kohdan selvittää. Mutta tänään en tainnut selvittää mitään kohtaa kunnialla. Mun suunnitelmat muuttui lähes joka kohdassa ja ajatus harhaili. Suunnitelman vaihtuminen kestää jonku aikaa, ennenku menee mulle jakeluun. Ymmärrän ja sanon "joo-o joo-o aivan", mut en sit kuitenkaan saanu sitä aivoihin asti. Ja kun keskityn johonkin kohtaan, niin ajatus/keskittyminen jää juuri siihen kohtaan ja jatko on sit taas ihan ulalla.
Alussa ajattelin tehdä niistontapasen, mutta Janita sanoi, että jos teen kunnon niiston, en ehdi seuraavalle tekemään kunnon pyöritystä. Niinpä suunnitelma vaihtui valssiksi. Ja sitten opeteltiin vielä tekemään kunnon pyöritys vastakädellä. Eipä olla pahemmin pyörityksiä harrastettukaan. Mutta vielä siitä niistontapasesta, jalat menosuuntaan ja heti liikkeelle.
Heti siitä pyörityksestä seuraavalla piti tehdä vastakäännös, ettei levahda kepeille asti. Ja siihenhän olin suunnitellut juosta putkea kohti ja liikkeellä jarruttaa, että saisin taas kääntymään ajoissa. Mutta no-ou, ei voi jäädä jarruttelemaan, muuten ei kerkee eteenpäin. Voi taivas, sanoinkohan jollekin just etukäteen, et ehtimisessä tulee oleen ongelmia. No okei, väärät suunnitelmat.
Putkesta putkeen ohjauksen tein taas liian "kunnolla" eli jäin odottamaan että menee. Olin selkeesti katsellut liikaa edellisiä, joista osa meni ohi ja A:lle, ja ruvennu näköjään "pelkääämään" et meilläkin menee muuten ohi. Yllätys yllätys, siinähän tulee vaan sitten kiire taas seuraavalle.
Sitten en oikein osannut päättää kumpi on parempi, seiska suoraan ja kasi ulomman kautta takaakierto vai seiskalla valssi ja kasilla niisto. Päädyin sitten jälkimmäiseen. Ajoituksen kanssa olin niin hukassa, kun Pyry tuli putkesta ja piti tyrkkästä taakse. Ehkä vaan hätäilin ja hosuin. Jalat oli väärään suuntaan ja askel ja törkkäsy unohtui siinä kiireessä. Muutama valssi sentään onnistuikin.
No kasin niistokohdassa sitten taas rima tuppas putoomaan koko ajan. En "jaksanut" puuttua niihin koko ajan. Pitäis tietty. Sitten, kun puutuin, niin pitäis olla tomerampi. Niin, että Pyry kokee sen epämiellyttäväksi ja osoittaa edes vähän väistämisen/peruuttamisen elkeitä. Tällä hetkellä Pyry ei tunnu olevan moksiskaan. Kuria kuria. Sitten Janita näytti yksinkertaisen treenin, jota voisin kotipuolessa treenaa. Eli pyörittää yhdellä hypyllä yhden siivekkeen ympäri monta kertaa ja riman on pysyttävä. No yllätys siinähän se ei oikein onnistunut, rimat lensi, mutta ymmärsin mitä tarkoitti.
Esteellä ysi mun piti taas tehdä se oliskohan se joku vastakäden vastakäännös, nimestä en ole varma. Selkä ponnistuspaikkaa kohti, vasen käsi takana, niiaus ja liikkeelle, niin Pyryn pitäis tehdä kohtuullinen käännös ja tulis vasempaan käteen ja matka jatkuis. Siinäpä se, yhdeksän estettä, voi onnetonta!
Sillä aikaa, kun Vip meni, sain luvan mennä toiselle kentälle sitä hyppytreeniä tekemään. Ja niin ärsyttävää, hyppyytin Pyryä ainakin 12 kertaa, enneku eka rima putos. Tein siis kolme kertaa ympyrää ja palkkasin. Kaikilta puolilta. Ja toiset 12 lisää. Janita myöhemmin kysyi oliko eroa kummalta puolelta, mutta ei mun mielestä ollu mitään eroa. Ihailin vaan itekseni, kun hyppäsi ja kääntyi niin kauniisti koko ajan, ja rimat pysyi. Miksei se voineet pysyä siinä Janitan silmien alla. Pöh. Vielä tein muutaman niitä ihmekäännöksiä ja nekin sujui.
Antoisat treenit, paljon treenattavaa ja paljon muistettavaa. Vaikeus tällä kertaa ainakin tuli juuri siinä, kun joka kohdassa oli paljon muistettavaa ja aina otettava huomioon nuo neljä pitkää raajaa, jotka kerkiää joka paikkaan vääränlaisilla suunnitelmilla. Eikä mikään ole muodostunut mulle vielä "rutiiniksi" jotka sujuis kuin itsestään, vaan joudun kyllä paljon pohtimaan ohjauksiani. Pitkät piuhat.
Siis kyllä nolottaa, ihan kun en olis ikänä aksannu. Olihan tuo vaikean näköinen jo paperillakin. Ja tykkään kyllä haastavista. Ja sekös makealta tuntuu, kun sellaisen haastavan kohdan selvittää. Mutta tänään en tainnut selvittää mitään kohtaa kunnialla. Mun suunnitelmat muuttui lähes joka kohdassa ja ajatus harhaili. Suunnitelman vaihtuminen kestää jonku aikaa, ennenku menee mulle jakeluun. Ymmärrän ja sanon "joo-o joo-o aivan", mut en sit kuitenkaan saanu sitä aivoihin asti. Ja kun keskityn johonkin kohtaan, niin ajatus/keskittyminen jää juuri siihen kohtaan ja jatko on sit taas ihan ulalla.
Alussa ajattelin tehdä niistontapasen, mutta Janita sanoi, että jos teen kunnon niiston, en ehdi seuraavalle tekemään kunnon pyöritystä. Niinpä suunnitelma vaihtui valssiksi. Ja sitten opeteltiin vielä tekemään kunnon pyöritys vastakädellä. Eipä olla pahemmin pyörityksiä harrastettukaan. Mutta vielä siitä niistontapasesta, jalat menosuuntaan ja heti liikkeelle.
Heti siitä pyörityksestä seuraavalla piti tehdä vastakäännös, ettei levahda kepeille asti. Ja siihenhän olin suunnitellut juosta putkea kohti ja liikkeellä jarruttaa, että saisin taas kääntymään ajoissa. Mutta no-ou, ei voi jäädä jarruttelemaan, muuten ei kerkee eteenpäin. Voi taivas, sanoinkohan jollekin just etukäteen, et ehtimisessä tulee oleen ongelmia. No okei, väärät suunnitelmat.
Putkesta putkeen ohjauksen tein taas liian "kunnolla" eli jäin odottamaan että menee. Olin selkeesti katsellut liikaa edellisiä, joista osa meni ohi ja A:lle, ja ruvennu näköjään "pelkääämään" et meilläkin menee muuten ohi. Yllätys yllätys, siinähän tulee vaan sitten kiire taas seuraavalle.
Sitten en oikein osannut päättää kumpi on parempi, seiska suoraan ja kasi ulomman kautta takaakierto vai seiskalla valssi ja kasilla niisto. Päädyin sitten jälkimmäiseen. Ajoituksen kanssa olin niin hukassa, kun Pyry tuli putkesta ja piti tyrkkästä taakse. Ehkä vaan hätäilin ja hosuin. Jalat oli väärään suuntaan ja askel ja törkkäsy unohtui siinä kiireessä. Muutama valssi sentään onnistuikin.
No kasin niistokohdassa sitten taas rima tuppas putoomaan koko ajan. En "jaksanut" puuttua niihin koko ajan. Pitäis tietty. Sitten, kun puutuin, niin pitäis olla tomerampi. Niin, että Pyry kokee sen epämiellyttäväksi ja osoittaa edes vähän väistämisen/peruuttamisen elkeitä. Tällä hetkellä Pyry ei tunnu olevan moksiskaan. Kuria kuria. Sitten Janita näytti yksinkertaisen treenin, jota voisin kotipuolessa treenaa. Eli pyörittää yhdellä hypyllä yhden siivekkeen ympäri monta kertaa ja riman on pysyttävä. No yllätys siinähän se ei oikein onnistunut, rimat lensi, mutta ymmärsin mitä tarkoitti.
Esteellä ysi mun piti taas tehdä se oliskohan se joku vastakäden vastakäännös, nimestä en ole varma. Selkä ponnistuspaikkaa kohti, vasen käsi takana, niiaus ja liikkeelle, niin Pyryn pitäis tehdä kohtuullinen käännös ja tulis vasempaan käteen ja matka jatkuis. Siinäpä se, yhdeksän estettä, voi onnetonta!
Sillä aikaa, kun Vip meni, sain luvan mennä toiselle kentälle sitä hyppytreeniä tekemään. Ja niin ärsyttävää, hyppyytin Pyryä ainakin 12 kertaa, enneku eka rima putos. Tein siis kolme kertaa ympyrää ja palkkasin. Kaikilta puolilta. Ja toiset 12 lisää. Janita myöhemmin kysyi oliko eroa kummalta puolelta, mutta ei mun mielestä ollu mitään eroa. Ihailin vaan itekseni, kun hyppäsi ja kääntyi niin kauniisti koko ajan, ja rimat pysyi. Miksei se voineet pysyä siinä Janitan silmien alla. Pöh. Vielä tein muutaman niitä ihmekäännöksiä ja nekin sujui.
Antoisat treenit, paljon treenattavaa ja paljon muistettavaa. Vaikeus tällä kertaa ainakin tuli juuri siinä, kun joka kohdassa oli paljon muistettavaa ja aina otettava huomioon nuo neljä pitkää raajaa, jotka kerkiää joka paikkaan vääränlaisilla suunnitelmilla. Eikä mikään ole muodostunut mulle vielä "rutiiniksi" jotka sujuis kuin itsestään, vaan joudun kyllä paljon pohtimaan ohjauksiani. Pitkät piuhat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)