MANEESILLA RATATREENIT
Mialla olis ollu parikin ykkösen rataa ja jälkiviisaana sellanen olis kyllä pitänyt laittaa. Nyt siellä oli edellisen ryhmän rata, joka osoittautui lähes mahdottomaksi nopeille koirille, jos ei sitten olleet ihan kauko-ohjattavia. Miksi edes yritin?
Ei huvita edes käydä läpi koko rataa. Pyry ei aina oikein kuunnellut. Meni yhden pyydetyn ja meni sitten kaupanpäälle ihan omatoimisesti toisen. Että sillai. Vauhti kun kasvoi, niin rimoja myös lenteli. "Tähän, Tähän" eipä tule. Epätoivo taas meinaa iskee, eihän tästä pääse kisa-asteelle ikinä.
No ruotsalaisella asenteella olihan siellä jotain hyvääkin. Hmm... Janita-harjoitus meni taas hyvin ja rimat pysyi. Kepeille osaa hakea suht hyvin ja suorittaa ne loppuun saakka. Eilen oli kepit hävyksissä, mutta tänään ne löytyi. Siinä esteitä keräillessä kepit oli kahtena palasena ja lähetin Pyryn muutamasta eri paikasta suht kaukaakin kepeille. Ja Pyry meni joka kerta oikein sisään. Niin hieno.
Sitten tuli myös yksi pulma (ai vaan yksi). Pyry on puomin alastulokontaktilla, vinottain edessä on pituus, jonne pitäis tyrkkästä että ehtii pian seuraavalle esteelle ja "tule"-käskyllä vapautan kontaktilta. Jos sanon "tule", Pyry tulee mun luo. Miten saan Pyryn pituudelle?...öööö...
Sitten kaiken tämän vaivannäön lisäksi kotiin tullessa kaikki on likaisia, vaatteet, kengät, kädet, lelut ja koira. Voi yöks! Ei kyllä paljoo huvita maneesille mennä reenaamaan, liian hyvään tottunut. Alustakin on niin epätasainen, että koko ajan on kompastumisvaara. Helposti saattaa maneesitreenit jäädä väliin silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti