JANITALLA
Siis kyllä nolottaa, ihan kun en olis ikänä aksannu. Olihan tuo vaikean näköinen jo paperillakin. Ja tykkään kyllä haastavista. Ja sekös makealta tuntuu, kun sellaisen haastavan kohdan selvittää. Mutta tänään en tainnut selvittää mitään kohtaa kunnialla. Mun suunnitelmat muuttui lähes joka kohdassa ja ajatus harhaili. Suunnitelman vaihtuminen kestää jonku aikaa, ennenku menee mulle jakeluun. Ymmärrän ja sanon "joo-o joo-o aivan", mut en sit kuitenkaan saanu sitä aivoihin asti. Ja kun keskityn johonkin kohtaan, niin ajatus/keskittyminen jää juuri siihen kohtaan ja jatko on sit taas ihan ulalla.
Alussa ajattelin tehdä niistontapasen, mutta Janita sanoi, että jos teen kunnon niiston, en ehdi seuraavalle tekemään kunnon pyöritystä. Niinpä suunnitelma vaihtui valssiksi. Ja sitten opeteltiin vielä tekemään kunnon pyöritys vastakädellä. Eipä olla pahemmin pyörityksiä harrastettukaan. Mutta vielä siitä niistontapasesta, jalat menosuuntaan ja heti liikkeelle.
Heti siitä pyörityksestä seuraavalla piti tehdä vastakäännös, ettei levahda kepeille asti. Ja siihenhän olin suunnitellut juosta putkea kohti ja liikkeellä jarruttaa, että saisin taas kääntymään ajoissa. Mutta no-ou, ei voi jäädä jarruttelemaan, muuten ei kerkee eteenpäin. Voi taivas, sanoinkohan jollekin just etukäteen, et ehtimisessä tulee oleen ongelmia. No okei, väärät suunnitelmat.
Putkesta putkeen ohjauksen tein taas liian "kunnolla" eli jäin odottamaan että menee. Olin selkeesti katsellut liikaa edellisiä, joista osa meni ohi ja A:lle, ja ruvennu näköjään "pelkääämään" et meilläkin menee muuten ohi. Yllätys yllätys, siinähän tulee vaan sitten kiire taas seuraavalle.
Sitten en oikein osannut päättää kumpi on parempi, seiska suoraan ja kasi ulomman kautta takaakierto vai seiskalla valssi ja kasilla niisto. Päädyin sitten jälkimmäiseen. Ajoituksen kanssa olin niin hukassa, kun Pyry tuli putkesta ja piti tyrkkästä taakse. Ehkä vaan hätäilin ja hosuin. Jalat oli väärään suuntaan ja askel ja törkkäsy unohtui siinä kiireessä. Muutama valssi sentään onnistuikin.
No kasin niistokohdassa sitten taas rima tuppas putoomaan koko ajan. En "jaksanut" puuttua niihin koko ajan. Pitäis tietty. Sitten, kun puutuin, niin pitäis olla tomerampi. Niin, että Pyry kokee sen epämiellyttäväksi ja osoittaa edes vähän väistämisen/peruuttamisen elkeitä. Tällä hetkellä Pyry ei tunnu olevan moksiskaan. Kuria kuria. Sitten Janita näytti yksinkertaisen treenin, jota voisin kotipuolessa treenaa. Eli pyörittää yhdellä hypyllä yhden siivekkeen ympäri monta kertaa ja riman on pysyttävä. No yllätys siinähän se ei oikein onnistunut, rimat lensi, mutta ymmärsin mitä tarkoitti.
Esteellä ysi mun piti taas tehdä se oliskohan se joku vastakäden vastakäännös, nimestä en ole varma. Selkä ponnistuspaikkaa kohti, vasen käsi takana, niiaus ja liikkeelle, niin Pyryn pitäis tehdä kohtuullinen käännös ja tulis vasempaan käteen ja matka jatkuis. Siinäpä se, yhdeksän estettä, voi onnetonta!
Sillä aikaa, kun Vip meni, sain luvan mennä toiselle kentälle sitä hyppytreeniä tekemään. Ja niin ärsyttävää, hyppyytin Pyryä ainakin 12 kertaa, enneku eka rima putos. Tein siis kolme kertaa ympyrää ja palkkasin. Kaikilta puolilta. Ja toiset 12 lisää. Janita myöhemmin kysyi oliko eroa kummalta puolelta, mutta ei mun mielestä ollu mitään eroa. Ihailin vaan itekseni, kun hyppäsi ja kääntyi niin kauniisti koko ajan, ja rimat pysyi. Miksei se voineet pysyä siinä Janitan silmien alla. Pöh. Vielä tein muutaman niitä ihmekäännöksiä ja nekin sujui.
Antoisat treenit, paljon treenattavaa ja paljon muistettavaa. Vaikeus tällä kertaa ainakin tuli juuri siinä, kun joka kohdassa oli paljon muistettavaa ja aina otettava huomioon nuo neljä pitkää raajaa, jotka kerkiää joka paikkaan vääränlaisilla suunnitelmilla. Eikä mikään ole muodostunut mulle vielä "rutiiniksi" jotka sujuis kuin itsestään, vaan joudun kyllä paljon pohtimaan ohjauksiani. Pitkät piuhat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti