sunnuntai 24. helmikuuta 2013

24.2.2013

EKAT TOKON ULKOTREENIT

Ollaan nyt sitten ALO-AVO-ryhmässä (edelleen). Eipä kukaan edes kysellyt haluanko ALO-EVL-ryhmään. Ei vissiin sit olla potentiaalisia tulevaisuuden lupauksia. No ihan sama. Koulutus oli ihan hyvää jokatapauksessa. Kouluttajana joku Satu ja aiheena seuraaminen. Seitsemän koiraa tuntiin ja viimesenä mentiin. Pikkasen oli jo varpaat jäässä, vaikka kävin välillä autossa lämmittelemässä. Eikä sitä herranen aika voi tuntia pakkasessa tehdä omiaan koiran kanssa. Mutta sellasta venaamistahan se on.

Eka tulotarkastus, Pyry hypähti moikkaamaan kouluttajaa. Otettiin sit uusiks, niin sitten meni oikein hyvin. Meillä oli vähän into päällä, kun pitkästä aikaa ryhmätokoa. Sitten luoksepäästävyys, oikeinkin nätisti.

Otettiin tosi lyhyt paikkamakuu. Vieressä oli joku tolleri. No problems.

Meidän seuraaminen tuntui aikas kivalta, oliskohan se vähän parantunut, hm... Paikan piti ainakin tosi upeesti, myös käännöksissä. Nyt otin esille sen, että palkatta ei olla paljoo tehty ja silloin ei jaksa hirveen pitkiä pätkiä. Kokeiltiin ottaa avuksi takapalkka, silloin voin helposti oikea-aikaisesti vapauttaa lelulle/palkata. Eikä käsissä eikä taskuissa ole sitä palkkaa, eihän kisoissakaan ole. Sillai koitan nyt sitten treenailla. 

Toinen vinkki oli käännöksiin, että kääntäisin oman pääni hieman ennen kun käännän koko kropan. Näin se koirakin ehkä saa infoa ennen käännöstä. Se olikin aika vaikeeta, pää meinaa väkisin kääntyä kropan mukana vasta. Pitääpä harjoitella kotona. 

Jäässä oltiin, mutta meno tuntui mukavalta. Pyry jaksoi keskittyä, vaikka sellanen veijari se on. Mutta eihän se olis Pyry, jollei sillä olis pilke silmäkulmassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti