27.10.2013 Aksaapa hyvinkin

JOSKUS SE PAISTAA RISUKASAANKIN

Tänään treeni tuntui ihan agilityltä. Ihanaa. Sonjan rata oli sellanen meille sopiva. Sai kyllä juosta ja tehdä töitäkin, mutta jotenkin se rata vaan tuntui meille sopivalta. Vai tarkoittaako tuo nyt, että olikin helppo rata. Paljon oli takaakiertoja ja niitähän vähän jännäsin, mutta vain yksi rima tuli kait alas. Ja yritin oikein ohjata ulospäin, että Pyryn olis helpompi hypätä.

Putki, valssilla hyppy ja kepeille. Valssi vähän valahti, siinä kohtaa ei sais ainakaan taaksepäin liikkua, vaikka kepit haki hienosti. Tätä kohtaa vois treenaa vähän tehokkaammalla jarrulla, sitten saattasin olla tyytyväinen.

A:lta olin suunnitellut tekeväni pakkovalssin, mutta en tajunnu, että siinä kohtaa se käänsikin Pyryä liikaa. Sonja neuvoi tekemään vekin vai oliko se tässä kohtaa nyt sitä linjausta, en tiedä. Mutta se toimi hyvin. 

Hyvin pysyi tänään kontakteilla. Keinu, muuri, rengas, putki (joka meni A:n toiselle puolelle) ja sieltä takaakierto. Huh ja mä selvisin siitä. Enttententten valssi vai persjättö ja päädyin valssaamaan renkaan ja putken väliin, koska ajattelin, että valssilla saisin Pyryltä vähän vauhtia pois. Ja ylläri ylläri ehdin jopa takaakiertoon nippa nappa. Valssi toimi hyvin, mutta mun liikkeellepääseminen uudelleen on vaikeempaa. Vaihdettiin sitten siihen persjättöön. Ja sen ajoitus onnistui hienosti kuulemma ja ihan kivalta se tuntuikin. 

Menin sitten lopuksi koko radan ja mun kunto loppu vikalle esteelle. Siis oikeesti, ei pystyny liikkumaan enää yhtään siinä tilanteessa. Pitäisköhän mun tehdä sille jotain. Eräskin on aloittanut niin kovan kuntoilun, että kateeks käy. Voikun mustakin löytyis sellasta sisua. 

Enivei, tänään se aurinko tuntui paistavan risukasaankin. Ja sitä videota ei taaskaan tullut otettua, että olis itekin nähny miltä meno näytti. Mutta tuntuma oli, että aikas hyvin meni. Toisen kiituripoitsun, Lassen, meno näytti myös tosi hyvältä.