YRITETÄÄN YHDESSÄ
Sonjan opissa Salossa oltiin ja yhdessä tehtiin rataa koko ajan. Yhtään ei Pyry possuillu, oli vaan muutamia hankalia kohtia. Tosi kiva rata, jossa juututtiin mm. yllättäen alkuun, twistiin ja yhteen käännökseen. Siinähän sitä oli tekemistä vartiksi. Todettiin myös, että kun Pyrykin tekee täysiä koko ajan, niin väsyy nopeasti ja silloin max. 10 minuuttia on laadukasta treeniä ja 15 minuuttia ihan maksimien maksimi, josta viimeinen viis minuuttia tekee muttei enää sitä parasta tekemistä.
Pääsin alusta esteelle 13 asti ja alun 1-2-3 menin valssilla, mikä onnistui ihan hyvin. Mutta sitten, kun pohdin ääneen tuleeko valssilla liian päin, niin Sonja ehdotti niistopersjättöä (tai joku sellanen, niin nuo muut sanoivat sen olleen). Siihen kohtaan se tuntui vaikeelta, koska siinä tärkeää ajoitus. Siinä sitten putkeen olis pitänyt laittaa poispäin ja se meni yli Pyryn ymmärryksen. Yksi ohjaus jäi vielä kokeilematta eli ihan suorilla vaan. Jostain syystä en edes ajatellut sellaista ohjausta. Kisoissa olisin mennyt turvallisella valssilla.
Sitten putkesta pyöritin hypyn sisäkautta, sillä sain hiukka etumatkaa jaakotukseen. Ja sekin onnistui ihan jees. Mut laitettiin kuitenkin vielä kokeilemaan ulkokautta, josta tuli vähän pidempi matka. No ei sekään hassumpi ollut. Ja vielä jäi kokeilematta ensin ulkokautta ja sitten seuraava sisäkautta. Mutta alkuperäisen suunnitelman olisin taas valinnut.
Keppien jälkeen olis kuulemma pitäny valssaa putkelle (kuulin myöhemmin), mutta Pyry tuli varsin hyvin vedolla, ni mitä sitä muuttamaan. Putkesta eteenpäin olikin sitten taas sellainen kohta, joka ei edes käväissyt mielessä. Siinä yhden hypyn kautta seuraava piti kierrättää takaa. Ihan kaikki meistä suunnitteli tekevänsä siihen hyppyjen väliin persjätön, eikä ne tosiaan ees toimineet. Niinpä Sonja laittoi meidät menemään kokonaan toista puolta, jolloin oma linja ohjasi hyvin seuraavan takaa, twistiin. Kun twisti on kuulemma kuopattu ja me niitä kuitenkin edelleen käytetään, niin nimettiin ne sitten zombieiksi (herätettiin ne henkiin). Siinä oli vaan muistettava kääntyä kunnolla ja annettava koiralle tilaa. Tähän kohtaan ei edes ollut muuta vaihtoehtoa.
Viimeinen jumikohta lähti A:n alastulolta, muuri, putki, hyppy, jossa lähes täyskäännös. En vaan saanut Pyryä kääntymään tarpeeksi tiukkaan takaisinpäin ja aina osui A:lle siinä mutkassa. Meni monella muullakin siinä pitkäksi/leveäksi. Loppu olikin sitten eteenmenoa ja Pyryhän meni, vaikka itse jäin kyydistä taakse. Tosin ilman käskyä ei mennyt, vaan jäi kyselemään.
Mukava treeni, paljon hyviä pätkiä, jotka tuntuivatkin siltä. Se tunne on mulle tärkeä. En nyt tarkoita mitään täydellistä flowta, vaan sellaista yhdessätekemisen meininkiä. Pikkusen perkelettä vielä mukaan, niin avot! Mutta sitä kuulemma sitten parin viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti