KISAILEMASSA TIEDOTTOMASSA TILASSA?
Oltiin Sari Mikkilän radoilla Vuokkosilla. Radoissa oli vaikeahkot alut ainakin ykkösluokkalaisille, lisäksi kohtia, joissa piti olla erityisen tarkkana. Mutta ei mitään niin vaikeata etteikö niistä olisi selvinnyt. Taisinpa selvitä niistä erityistä huomiota vaativista kohdista, mutta sitten kämähdettiin johonkin helppoon. Pää täynnä räkää ei mikään paras olotila, ja jännityskin hiipi heti aamusella peliin, mutta jalat kuitenkin toimi hyvin ja kyllä se jännityskin lievenee koko ajan.
Eka rata
Hypyltä 90 astetta putkeen (suora), josta taas piti kääntyä heti takasin A:lle (ja putkelta oli suoraan edessä vielä maalihyppy). Tätä kohtaa pohdin pitkään mitä tekisin. Juuri ollaan treenattu putkijarruja, mutta vasta vähän. Ja mitä tekee Pyry, kääntyy upeesti. Juhuu!
Mutta sitten kaahotti keinun ohi, kiersi keinun, annoin hypätä huonosti yli kontaktin keinulle ja pomppas sitten vielä alastulonkin yli, eikä tietookaan pysähtymisestä. Tää on aika harvinaista herkkua, saada keinulta kolme virhettä. Nolottaa ja huvittaa. Ja sitä ennen oli A:nkin loikannut harjan yli aika reippaasti ja varasti alastulolta. Anna pirulle pikkusormi, ni sehän vie koko käden. Keinun virheiden lisäksi saatiin vielä puomin alastulolta virhe.Tarttis varmaan tehdä jotain.
Vauhtikaarteen ja pituuden päätteeks piti mennä kepeille. Ja se onnistui Pyryltä hienosti, mutta ei kyllä yhtään kovempaa olis voinu mennä tai ei olis pystyny enää taittaa kepeille oikein.
Mutta oikeestaan tuota keinuhäslinkiä lukuunottamatta ihan jees rata. Ja kyllä me mentiin kovaa, aika jotain -19s. Pitäiskö vähän hidastaa, ettei tulis noita tyhmiä reikäpääohimenoja. Ja kontaktit, ne on vaan otettava huolellisesti, piste.
Toka rata
Alku oli nyt sellainen, että kahdelta ekalta hypyltä näkyi A, mutta sitä ennen vietävä ulommaiseen putkeen. Tässä taas pohdin pitkään, otanko niistopersjätöllä vai ihan linjaamalla ja vedolla. Päädyin jälkimmäiseen, ehkä tutumpaan ja siihen olen tosi tyytyväinen.
Putkesta, suoraan hypyn kautta kepeille, vau! Mutta sitten unohtuiko käsiohjaus vai mikä, meni pituuden ohi, palattiin takaisin, jolloin minä jäin kuin nalli kalliolle, huutelin vaan kiipeemään puomille. Sitten kun tulin perästä, en enää ohjannut loppuun, meni viimeisen hypyn ohi ja otettiin sekin vielä uudelleen, ja suorastaan kävelin maaliin.
Elikkäs kaksi kieltoa ja aikaa paloi, silti jotain -11s.
Jos olis ollu fiksu, olis ottanu hyllyn, vaikka molemmista radoista. Virhepistemäärätkin antaa ymmärtää, että ihan hirveetä häslinkiratoja varmaan olleet, mutta ei se aina sitä tarkoita. Me tehtiin rataa kuitenkin yhdessä. Harmi vaan, ettei tässä mittakaavassa talvella saa ratoja harjoiteltua, treenikentät on paljon pienempiä.
Mä olen yllättävän hyväntuulinen ja oikeestaan meillä oli aika kivaa. Mitä nyt pienet jälkiketutukset käväs mielessä pari kertaa.
Ai niin, pitäiskö huolestua, kun ekalla radalla tein ennen puomia kuulemma hienon vastakäännöksen, mutta itse en muista sellaista tehneeni. Kun vielä suunnittelin tekeväni siihen ihan normikäännöksen. Miten voi tehdä jotain tietämättään. Mitäköhän muuta tein tietämättäni.
ILTATOKOT
Päästiin Pyryn kanssa toiseen ryhmään, ALO-EVL ja tänään jo siinä alotettiin. Johan tuo ALO-AVO-ryhmän jutut alko olee sitä samaa, niin jännä päästä tekee jotain uuttakin. Haluaisin äkkiä suorittaa tuon AVO-luokan pois, ni voisin keskittyy paremmin niihin uusiin juttuihin. Mutta eka pitäis opettaa luoksetulon stoppi ja siihen lukkojarrutus.
Sari piti oikein kivan tunnin, vähän erilaista tekemistä. Seuraamista, askellusta, häiriöö,"pohkeenväistöö", peruuttamista. Sitä peruuttamista me ei oikein osattu, kaikki muut meni Pyryltä aika jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti