VIIKON TAUKO
Pidin Pyryn kanssa viikon tauon, kun edellisenä sunnuntai-iltana kisojen ja kävelylenkkien jälkeen vasta kotona ontui etujalkaansa. Olen koko viikon tuijottanut sitä ontuuko ontuuko???? Ei onneksi ole sen sunnuntain jälkeen ontunut ollenkaan. Mutta silti pelotti, kun ei tiennyt miksi ontui. Ja pohdin milloin uskallan kokeilla taas ja mitä tapahtuu.
No tänään sitten Saija koulutti, niin oli "turvallista" kokeilla. Päätin jo etukäteen, että ei treenata sitten ihan uuvuksiin, koska silloin väsyneenä on huonompi tasapaino jalkojensa kanssa. Ja hei, osasin/pystyin lopettamaan ajoissa. Eikä ainakaan vielä ole ontunut. Huoh.
Rata oli aika vauhtirata, ettei ainakaan mitään hirmu välistävetoja eikä tiukkoja äkkikäännöksiä. Eli oikein sopiva tähän "kokeeseen". Mutta se tiesi sitten, että kovaa myös mennään. Mutta eipä tänään pahemmin lipsunut.
Tajusin, että vaikka vauhti on kova, on vaan uskallettava mennä mukaan. Toisinaan kun jään taakse esim. sylkkärissä tms., niin huomaan todella jääväni sinne taakse, vaikka pitäisi vaan rohkeesti painaa eteenpäin. Ja tänäänkin kerkesin vaikka minne, kun vaan laittaa töppöstä toisen eteen.
Pieniä vaikeuksia rytmittämisessä ja jarruttamisessa. Jossain kohtaa ne muistan ja seuraavassa taas unohtuu. Pätkissä menin ja oikein hyvältä tuntuva pätkä oli putken kautta hypylle ja tiukka kulma kepeille, sieltä pimeeseen putkikulmaan ja sieltä taas kepeille. Tosin takasin tullessa kepeillä jäi vika keppi pujottelematta monta kertaa, kun rupes vissiin ahistaa kun kepit läheni seinää vinottain. Näin, että katsoi siinä kohtaa jo hypylle, niin tuli sitten oikaistua. Siinä meille ainakin hyvä treenin paikka. No eipä tuo kovin hyvältä kuulostanut, mutta se vaan tuntui hienolta ja siitä jäi niin hyvä mieli. Pienet on ilot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti