SONJATREENIT ATT:LLA
Taas alkoi yksi Sonjan viiden kerran rypäs, tällä kertaa ATT:lla. Hauska rata, esteet lähestulkoon samoissa kohdissa kuin viimeksi Salossa, mutta nyt mentiin eri järjestyksessä. Kuten aina ennenkin, lähes joka kohdassa on muistettava tehdä monta asiaa. Ja kun vähän herpaantuu tai sadasosasekunniksi jäät jotain ihmettelemään, niin tilanne meni ohi. Ja näihin tai viimeistään väsymykseen radanteko sitten tyssäsi. Täytyykin muistaa ehdottaa, että saataisiin Pyryn kanssa mennä kahdessa osassa, kun tuo 10 minuuttia täysillä on meille maksimi, että treeni on vielä laadukasta.
Kontakteilta varasteli pari kertaa, ai ai ai ai. Mutta näihin vaan tiukka linja. Hyvin kuitenkin pysähtyy, että voin hyvin tehdä persjätön sinne alastulolle.
"Ohhoh tulipas se kuin pommi" sanoi Sonja, kun Pyry tuli putkesta pituudelle ja olis pitäny taipua kepeille. Ja tämä kylläkin jos minäkin liikuin myös kepeille päin. Eli piti jäädä kauemmaksi "jarruttamaan" ja antaa Pyryn mennä ensin. Ja tähän olin suunnitellut vain lähettää kepeille, itse vasemmalla puolella ja lopussa sitten persjätöllä vaihtaa puolta. Mutta siihen sainkin pituuden ja keppien väliin tehdä persjätön, niin sitten ei enää tarvinnut puolta vaihtaa. Tässä kohtaa oli pieni epäusko omiin kykyihini, vaan hyvin siihen kerkes.
Ei meillä oikeestaan mitään hirmu ongelmakohtia ollut, vaikka olihan radalla ansoja monessa kohtaa. Niihin me ei langettu. Oikein hyvä mieli jäi ja oltais mieluusti haluttu tehdä se rata pienen tauon jälkeen uudelleen. Ai että tykkään kyllä kirmailla aksaa Pyryn kanssa.
ILTASELLA VIELÄ TOKOA
Kolmen liikkeen kisanomainen treeni, joiksi valitsin ehkä tyhmästi sellaisia ei-niin-varmoja liikkeitä. Ja hiukka häiritsi Pyryä, kun tuijotti A:ta ja tokohyppyä, että täältä kentältä puuttuu selkeesti jotain. Missä loput esteet.
Ekaks otin AVO-luokan hypyn, just siks ettei olla sitä treenattu. Ja sen kyllä huomasi. Ja ehkei virekään ollut parhaimmillaan. Ekalla hyppäsi sivuun katsomaan tötsää. Sitten ei tajunnut heti istua. Ja haukkui mulle vähän väliä, ennenkuin hermostuin ja käskin lopettaa moisen tyhmän jutun.
Tokaks otin liikkeestä maahan. Taas seuraamisen alkaessa oli vähän out, että piti vähän murahdella, mutta ei ennakoinut liikkeenohjaajan käsky-sanoista ja hienosti teki muuten.
Kolmanneks otin kaukot. Ja voi itku miten vaikee se eka istumaannousu on. Pyry näytti siltä, kun ei olis kuullu eikä nähny mitään, ihan tyynenä vaan makoili. Sitten kun sen ekan saa sujumaan, niin sujuu loputkin.
Ei voi kehua oikein mitään näistä. Virittely oli tehty huonosti ja palkka on kuitenkin se juttu, jos ei sitä ole, niin Pyrystä huomaa sen. Nimittäin tein namit kädessä sitten vielä kaukot, ja avot olihan vauhtia kuin kumipallolla. Niin siistii, mutta sen aikaansaaminen ilman palkkaa....jep, treeniä, treeniä, treeniä, siitähän tässäkin kisanomaisessa oli kyse.
Lopuks otettiin vielä paikkamakuu. Ja Pyry oli niin hienosti, sillä aikaa kun minä olin piilossa. Oli kuulemma vaan kerran nuuhkassu maata eikä muuta. Itekseni otin vielä noutoakin. Kävin viemässä kapulan ja jätin sen pystyasentoon. Saisin olla kyllä sairaan taitava heittäjä, että tuohon asentoon jäisi. Mutta sen noudon Pyry tekee niin hienosti, vauhdilla mutta ei ryysäämällä ja hutiloimalla. Näillä nyt mennään ja kokeillaan välillä kisanomaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti