EPISTELEMÄSSÄ
Oltiin eilen AST:n epiksissä. Työt painoi mieltä, mutta luulis, et sit ei muistais ainakaan jännittää. Enkä mielestäni hirveesti jännittänyt, vaikka kisanumero oli 1. Mutta ehkä sitten kuitenkin.
Alku meni hyvin. Siinä kohtaa mulla oli vaan selvät sävelet miten sen ohjaan. Sitten mulle tuli kyllä epävarmuus, kun piti mennä keinulle. Mä jännitän ehkä just niitä kohtia, kontakteja, en niinkään muita. Ja niinhän se Pyry lähti sieltä omin luvin taas. Palautin takaisin ja ok. Sitten mulle tuli olo, etten mä voi täällä joka esteellä jäädä harjottelee, niin otin siitä sitten hypyn kautta vaan puomin ja sama juttu.
Painelin siltä radalta suoraan toiselle kentälle, kun siellä oli möllit jo lopettaneet. Juostiin kovaa puomille monta kertaa, putkikin oli jopa eessä, eikä mitään ongelmaa, Pyry pysähtyi niinkuin on opetettu. Mielenkiintoista.
Emme siis kestä kisaamista, tai mä en kestä kisaamista. Musta tulee epävarma ja sen jälkeen Pyry rupee sikailee. Multa ei tuu ääntä, kun pitäis just saada sotilaalliset komennukset ilmoille. Tarttis tehrä jottai. Oma pää hoitoon?
Onneks joillain sujuu. Voi, olen niin iloinen, tänään lauantaina kasvattaja ja Pyryn sisko Voltti onnistuivat ja vielä triplasti! Huikeeta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti