sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

20.4.2014 HAU ja MURRRrrrr

HAU JA MURRRrrrr

Harmittaa vieläkin niin vietävästi, kuin löisin päätä seinään, enkä enää tiedä mikä avuksi. Koville ottaa, mutta yritän jotain ajatuksia saada ylös, jos se auttais nousemaan taas tästä suosta. Oltiin siis HAUn kisoissa Savikon radoilla. Viidentoista esteen radat oli aika helpot. Mutta sehän ei tarkoita, että ne olis meille helpot. Onko ne koskaan, vaikka ne olis millaset.

Ekalla radalla oli yksi hankala kohta, jossa keppien ja pituuden jälkeen piti saada kääntymään aika tiukkaan lähes 90 astetta. Voi elämä kyllä mä tätä kohtaa pähkäilin. Teenkö vastakäännöksen vai käynkö linjaamassa ja ottaisin vedolla. Valssin hylkäsin kokonaan, koska sellasessa kohtaa olisin melko varmasti myöhässä ja menis helposti sitten hypyn ohi. Vedon hylkäsin, kun olin jotenkin ihan varma, ettei käännä tarpeeksi ja Pyry näkee sieltä rinnakkaisen hypyn. Eli päädyin sitten vastakäännökseen. Ja herranen aika, se toimi, vähän liiankin tiukkaan, että meni mun ja hypyn välistä. Perskuta, kun ei voi tietää miten kääntyy tänään ja miten huomenna. Mutta ehkä tuohon yhteen ainokaiseen käännökseen saan tänään vaan olla tyytyväinen. Mutta siihen se rata sitten hajosi.

Hyppikselle en sitten osallistunutkaan. Toinen rata jäi sitten kakkosesteelle, puomille. Laitoin Pyryn hypyn taakse vähän vinottain, että joutuisi vähän tsemppaamaan eikä vaan latasisi suoraan ylösmenolle. Pah, saatiin ylösmenovirhe silti. Ja latasi sitten sellasen vauhdin, ettei Pyryllä ollut aikomustakaan pysähtyä alasmenolle. Mitä hemmettiä. Otin alastulon uusiks ja se oli sitten siinä. Mutta nyt on aika epätoivoiset fiilikset, kun en tiedä mitä voin tehdä noille kontakteille. Olen huomannut, ettei kolmosen ohjaajat pahemmin pysäytä kontakteille, mutta kai ovat kuitenkin joskus opettaneet niin. Mutta mä tarviin ja haluan sen pysäytyksen, eihän sen tarvii kauaa kestää.

Olin viime viikonloppuna kisoissa viimeksi ja kuitenkin tänään jännitin ekaa kisaa kuin en olisi vähään aikaan kisannut ollenkaan. Mikä siinäkin on, eikö nyt  pää vois jo tottua ajatukseen pikkuhiljaa. Tokalle radalle lähdössä olin jo rennonpi, mutta koira tekee mitä huvittaa. Ai että tekis mieli ravistella ennen käyttöönottoa, mutta en osaa sitäkään tehdä.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti