21.4.2014 Masis

MASIS

Nyt on masis, ei voi mitään. Ei vaan hermo kestä tätä epäonnistumista enää. No kilpakumppanit kiittää. Ja ei kande lukee enempää, ei tää tästä parane. Aika yksinäistä hommaa kulkee kisoissa yksin. Sentään joskus joku tuttukin osuu paikalle. 
Thilin Sarin viisaita sanoja lainatakseni "Sitä menee huomaamattaan tilaan, jossa ravaa treenistä toiseen, ilmottaa joka viikonlopulle kisoihin ja samalla suorituspaineet kasvaa, pitää menestyä...omasta mielestä, sillä muille toisten menestyksellä tai huonosti menneillä kisoilla/treeneillä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Se stressi ja menestyspaineet on vain siellä omassa päässä, muut ei niihin uhraa toista ajatusta."

Tänään käytiin taas ATT:lla uusimassa kontakteja. Ekalla radalla läks samalla lailla ku eilen tokalla eli ei ajatustakaan pysähtymisestä. Tokalla radalla selkeesti koira epävarma, katsoi minuun, pysähtyi ja läks taas omin luvin. Mutta sentään pysähtyi sadasosasekunniks. Yks tuttu sanoi, että hän jäi oikein katsomaan mitä siinä puomilla tapahtuu, niin pysähdyin kuulemma juuri väärään kohtaan ihan kontaktille. Joo myönnetään, mutta mulla on selityskin sille, tietenkin. Näin jotenkin koirasta, että on epävarma ja joko pysähtyy tai latasee, ja ehkä tällee fifty sixty, ja refleksinomaisesti pysäytin oman liikkeeni saadakseni Pyrynkin pysähtymään. Siis sellanen hätäri, josta ei oo mitään hyötyä. Ja ekalla radalla taas yritin vaan juosta eteen tekee persjättöä, mut en kerenny ku koira oli jo putkessa. Eli en tiedä onko mitään väliä missä minä olen.

Kävin sitten "salaa" kävelylenkillä toisella kentällä ottaa parit puomit, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Voiku tietäs mikä tässä mättää. Mun hermot vai koiran vai molempien, vai joku sisähalliongelma vai joku muu, mikä muu muka. Mä alan jo itekin jännittää pahemman kerran noita kontakteja ja se ei ainakaan paranna tilannetta. Nyt pitäis testata kaikenlaiset tilanteet tai vaan vahvistaa kunnolla alastuloja. Ennen rataakin otin parit A:t ja hyvin pysyi, joo ilman vauhtia. Mun serkku sanoi, että toisilla on vauhtisokeus, mutta Pyryllä vauhtikuurous. 

Nyt ei kannata mennä kisoihin itkemään, jos ei kontaktit ole kunnossa. Harmittaa vaan niin paljon, kun muut vaan nousee ja me ollaan aina vaan ykkösissä. Ei voi syyttää etteikö oltais yritetty. No tietenkin jos olis hyväksynyt sellaset "juoksukontaktit" niin saattas ollaki jo nolla tai sit ei, mutta kun nyt päätin, että tahdon pysäytykset niin se pitää. 

Ja anteeks, jos en ole juurikaan edes niille harvoille tutuille tän viikonlopun aikana jutellut. Ei vaan pystynyt.