JIHUUUUU...
Tän vuoden/kesän kisat on korkattu, ja hei, tehtiin kimpassa kolme rataa, siis kokonaisia ratoja! Yksi kymppi, yksi hylky ja yksi voittohyppisnolla! Kaikki radat oli ihan kivoja, joissa aina pari pohdittavaa kohtaa, sopivasti haastetta. Vaikka eniten taisi hirvittää ne suoran pätkät.
Erityisen iloinen siis olen siitä, että sain tehtyä kokonaisia ratoja ja kaikki rimat pysyi tänään, ihan kaikki (no jos muurin palikkaa ei lasketa)! Ja kyllähän nolla on nolla, ja vielä voittosellainen!
Eka ratahan se pahin kait on, kun vatsaan sattuu, kädet tärisee ja jalat on betonissa. Olihan se nolla tässäkin lähellä (ainahan se on lähellä), kun kolmasvikalla esteellä, muurilla, palikka putosi. Yritin siinä vähän vekata ja meni hypyn siis vähän sivuttain normaalilla vauhdilla eli aikas kovaa ja osui sitten. Pöh. Ja siitä putken kautta piti mennä hypylle maaliin. Mutta videolta kun katoin, tuli putkesta niin lujaa, että meni mun selän takaa ohi hypyn. Että siinä se kymppi.
Tokalla tuomariharjoittelija Reetta Mäkelän radalla, meni tokavikalla puomin ohi ja sitten kun käänsin selkäni, oli jo mennyt putkeenkin. Siitä siis hylly. Taas katoin videolta, niin laskin just siinä kohtaa mun näyttävän käteni. Tyhmä minä. Ja kuuliaisena koirana tuli sitten ohi. Saattoi olla, etten edes sanonut mitään, oletin vaan että menee kun kerran nenän edessä on.
Vikalla radalla (RM:n), hyppiksellä, sai mennä minkä kintuista pääsin. Alussa pohdin teenkö leveän valssin vai ohjaanko takaa, mutta jatkon kannalta oli helpompi tehdä valssi. Heti seuraavalla hypyllä myös mietin teenkö vastakäännöksen, mutta teinkin sitten ihan normikäännöksen, haki kuitenkin hyvin kepeille. Takasuoralla, kun tuli putkesta, lähetin koiran eteenpäin ja juoksin minkä kerkesin, kun olisin halunnut ehtiä loppusuoran vähän edelle. Tokavikana oli pussi ja niin moni koira oli tullut ohi, kun koira kääntyy sieltä usein ohjaajaan päin. Vaikka kuinka pingoin, en sitten ehtinyt edelle, mutta huusin vaan "eteeeeen" ja Pyry onneksi meni ihan ilman minuakin sen viimeisen hypyn. Ja sitten sai nostaa kädet pystyyn, jeee nolla! Meidän aika noin -13 sekkaa. Vähän piti vielä jännittää sijoitusta, ja nolla oli jo ihan huippua, mutta voitto kyllä kruunasi kaiken.
Pari pientä herpaantumista, ja mutta muuten rimat, kontaktit, lähdöt, kepit, tosi hyvin. Eihän ne nyt ihan kaikilta kohdin menneet, niin kuin olin suunnitellut, mutta kyllä tää tästä alkaa sujumaan, uskon. Kisaamistakin pitää harjoitella, että nyt vaan buukkaamaan uusia kisoja.
Kiitos muuten kannustusjoukoille ja kuvaajille. Niin ihania ystäviä, saivat minutkin pysymään suht rauhallisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti