ÄITIENPÄIVÄ
Äitienpäivä ja mikäs sen parempaa kuin aksa. Tuurasin Heliä Sonjan koulutuksessa. Ykkösluokan rata, joka olis kyl pitäny pystyy suorittamaan, mutta mutta... juutuin taas jo heti alkuun.
Hyppy, rengas ja tiukka käännös putkeen. En vaan osaa arvioida nopeutta ja etäisyyttä enkä ohjata, kun monta kertaa sain menemään putken ohi. Eihän siinä pitänyt olla mitään vaikeeta. Pöh. No oli siellä monta hyvääkin kohtaa, mitkä selvitin mm. u-putken sisällä kun oli puomin ylösmeno, niin meni putkeen ja meni puomille, niinkuin pitikin. Kepeille meni myös muurin jälkeen kovassakin vauhdissa hienosti. Ja kontakteille pysähtyi hyvin, varsinkin keinulle.
Mutta oli siellä myös pari muuta vaikeahkoa kohtaa meille, nurkkakohta molempiin suuntiin. Mennessä piti valssata keinun jälkeen ja tuppas valuu ja sitten minä pysähdyin, jolloin Pyry kääntyi liian aikaisin, kun olis pitäny vielä mennä takaakierto. Tullessa sitten putkesta takaakierto ja välistä hyppy. Siinä olis pitäny jarruttaa voimakkaammin, koska väli oli sen verran lyhyt, et Pyryn loikilla en meinannu saada kääntymään. Eli huono jarrutus ja minä vielä vähän edessä, et osu jalkaankin kerran. Rimat tuppas lopussa kans putoo, väsy.
No saatiin ne lähes samat ohjeet, jotka jo tiesinkin. Eli tee helppoja ratoja, jolloin mun on helpompi oppii rytmittää ja jarruttaa. Puutu rimoihin kunnolla, samoin jos osuu jalkaan tms. Ja multa terävämmät jämäkämmät käskyt (ettei porsastella). Niin... miksen siis noudata ohjeita? On vaan niin monta asiaa joka kohdassa mitä pitää muistaa, että aina joku niistä unohtuu. Mutta tuo jämäkkyys ja jarrutus/rytmitys helpottais jo suurelta osin työskentelyä.
Mulla taas oma ajatus harhaili ja nuo keskittymisvaikeudet vähän vaivaa mua. Ensin jopa jännitin, niin että käsiä vapisi. Höh ihan turhaan. Onks pakko, jos ei haluu jännittää.
No mutta Sonja tykkäsi koirasta, ja sanoi, ettei ole ihan helpoimmasta päästä ohjata. Joo, mutta sehän se vasta mahtavalta tuntuukin sitten kun onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti