ZELJKON OPISSA
13 esteen rata, jossa muutamassa paikassa vaihtoehtona joko valssi tai persjättö. Siihen ekaan kohtaan olinkin suunnitellu persjätön, koska luulin, että mulle tulee niin kiire, etten ehtis mitään valsseja vääntää. Väärä luulo. Vaikka Pyry menee kovaa, niin silti ehdin jopa odottelee paikoitellen. Ehkä se hankaluus välillä tuleekin siitä, kun on sitä aikaa odotella, niin sitten ei aina osaa oikein ajoittaa/rytmittää ohjausta, ja sitten yhtäkkiä oletkin myöhässä. Oho.
Muualle olin suunnitellut tekeväni valsseja. Ja niihin kohtiin kokeiltiinkin persjättöjä. Enpä ole tehnyt persjättöjä viime aikoina kuin kontaktien alastulojen jälkeen, että pysyis kontakteilla. Ei ne hassummin menneet persjätöillä, mutta ehkä valitsisin edelleen ne alkuperäiset suunnitelmani loppupeleissä.
Nämä persjätöthän vaativat irtoavaa koiraa, ja sehän se mun pelkoni välillä onkin, että Pyry irtoo vähän liiankin herkästi. Tällä kertaa meille sopi suhteellisen hyvin rata, jossa oli pitkät välit (sivuttain), koska Pyry pitkillä loikilla kaarrattaa helposti, eikä silloin tartte käydä auttamassa hypyille, kun se jo on nenän edessä. Juu kaarrattaa juu, ja silloin ei oikein käänny, mutta Saija keksi että miksen käytä oikeaa ja vasenta, kun Pyry kerran ne osaa. Jes. Hyvin pelitti.
Pyry kyllä vähän possuilee ja menee tuhatta ja sataa ja menee mun käsien välistä, kun ei muka tajuu jarruttaa. Yrittää kuitenkin väistää, eikä tuu ihan vaan päin sentään. Pitäis suuttua oikein kunnolla ja minä kun en just sitä osaa kovin vakuuttavasti tehdä. Yritin, ja kyllä se jonkun verran sitten jarrutti ja valssi oli helpompaa. Mulla oli sellanen olo, että pitäis jarrutella enempikin, mutta taitaa olla Zeljkon mieleen, että antaa mennä vaan. En tiedä.
Ei tarttis mennä aina niin lähelle esteitä. Alussa juuri kahden hypyn jälkeen 90 astetta kolmoselle oli mulle vähän ihmetyksen aihe. Ensinnäkin piti olla menosuuntaan kolmoselle ja siinä kohtaa rupee hirvittää se vauhti, että nyt sitten lentää ja pitkälle. Mutta kun en mene ihan niin lähelle, niin kyllähän tuo kääntyi. Mutta se, etten olisi saanut liikkua ollenkaan siinä, siihen en pystynyt. Jotenkin musta tuntuu, että kyllä siinä nyt jonkunlainen liike esteelle päin pitäis näkyy. Hmm...
Saija istui kentän laidalla levottoman näköisenä "antakaa mun kokeilla". Sanoi, että mun ja Helin pitäis treenaa yhdessä, kun meillä on ihan samannäköstä menoa (mennään kovaa heikoilla jarruilla). Eiköhän siihen kuitenki tarvita kouluttaja kans. Ainakin se olis edistymisen kannalta aika oleellista. Hih.
Mutta vaikka taas mentiinkin uudestaan uudestaan, niin Zeljkon koulutuksissa on aina hauskaa, meni niin tai näin. Thanks again!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti