ANGELICAA
Tänään oltiin Angelica Leimanin tokokoulutuksessa. Ajattelin ehdottomasti ottaa esille seuraamisen. Sitten tuli puheeksi taas nouto (niinkuin monen monta kertaa aiemminkin) ja vielä päätin ottaa jonkun uuden AVO-liikkeen ja se oli sit luoksetulon stoppi. Tuli vaan niin paljon asiaa, että toivottavasti muistan lähes kaiken, kun asioita pilkottiin pienempiin osiin, ja niille osille ehdotti omat harjoituksensa.
Seuraamisessa Angi huomasi heti mun vasemman käden, kuinka se nousee heti liikkeelle lähdettäessä. Se ihan kokeiltiin, että mahtuuko hyvin heilumaan, kun on korkea koira, ja ihan hyvinhän tuo mahtui. Nyt kun vaan muistan pitää sen alhaalla jatkossa.
Se mun ongelmahan oli se "matkalaukkuseuraaminen", josta innokkuus puuttuu, ja osittain sen arvelin johtuvan palkattomuuden puutteesta. Ja kyllä siitä ja siitä, että en oo vaatinut ehkä tarpeeks. Mä oon vaan ollu niin onnellisen tyytyväinen, kun ollaan opittu jotain (aloittelija!). Ja nyt sitä huomaa miten palasiksi sitä saa laittaa kaiken. Olisinpa vielä tarpeeks ahkera. Niin siitä palkkaamisesta. Pyry kuulemma seuraa oikein nätisti, kun mä puhun sille kannustavasti. Joo olen huomannut. Myös mulla on monesti kädessä ollut namia tai lelu. Ja kisoissa se ero on niin suuri, kun siellä ei voi puhella eikä palkata liikkeessä. Sen takia asento/asenne latistuu ja siitä tulee matkalaukkumaista. Nyt vaan pitää pyrkiä pääsemään palkasta eroon pikkuhiljaa.
Ja se tapahtuu siten, että teen lyhyitä pätkiä, käsi alhaalla, suu kiinni ja kun seuraaminen on sellaista kuin haluan, palkkaa. Välillä kehumalla, välillä lelulla, välillä namilla. Ja kun se ei ole, höpö höpö, uudestaan. Vaadi. Seurakaverin (toisen Sarin) blogista just luin yksinkertaisen asian. Oikein lamppu syttyi mulle. Kun eräs tuomari oli sanonut "sulla on ton rotunen koira, vaadi siltä". Ja niinhän se on. Pitäis vaan vaatia, eikä tyytyä vähempään.
Vielä Angi kehotti ottamaan vauhdista seuraamista, että se into säilyisi paremmin eikä latistu heti perusasennon kautta.
Sitten otettiin väliin vähän uutta, kun halusin tietää miten kannattaisi aloittaa luoksetulon stoppi. Ensin kierrätin Pyryä puun ympäri ja luoksetullessa heitän pallon ja samalla sanon "stop". Ja aika lähelle saa päästää ensin, että apujen vaikutus on tehokkaampi. Ja siitä pikkuhiljaa vaatimalla enemmän ja kauempaa. Toiseen treeniin tarvitaan avustaja, joka palkkaa koiran taakse esim. pallolla. Ja jossain vaiheessahan päätettävä kumpi on vahvempi käsiapu vai ääni "stop". Tässä liikkeessä tulee herkästi ennakointia ja pitää vaan tarkkailla kun sellaista ilmenee, niin vaihtaa treeniä vauhtitreeniin läpijuoksuksi.
Kolmantena otettiin sitten vielä noutoa. Otin vain metallin mukaan, kun ajattelin, että kuulee paremmin, kun korjailee kapulan asentoa ja puisissa on niin paljon hampaan jälkiä. Ja Pyrylle sillä ei tunnu olevan merkitystä onko puinen vai metallinen, kapula on jokatapauksessa sen suosikki.
Lähettiin heti liikkeelle perusasennosta, koska Pyry on tässä liikkeessä niin etukenossa alhaalla valmiina. Siihen vois kokeilla temppua, jossa Pyryn pitää nenulla koskea mun käteen ja samalla saada asennon ylös. Taas vaadi (nää on kyl mun omia huomioita).
Huomattiin myös, ettei pureskelu/korjailu liity nostoon, vaan se tapahtuu jo loppumatkasta. Angi epäili josko se voisi johtua siitä, että on epävarma kapulan kanssa sivulle tulosta. Siihen otettiin läheltä kapulan kanssa sivulle eri kulmista ottamista. Ja siitä asteittain kohti lopullista. Siinä piti hyvin kapulasta kiinni korjaamatta.
Lisäksi otettiin vielä vauhdissa noutoja. Pidän Pyryä kaulapannasta kiinni, heitän kapulan, heti kun nostaa siististi, vaihto leluun (veto/narulelu hyvä) ja hirmu kehut. Olenhan ottanut nostoa/noutoa siten, että kiertää kapulan eikä ota suorilla. Siinä voi myös auttaa, että lähettää kapulalle sellaisesta kulmasta, että laippa on koiraan päin, jolloin se on helpompi ottaa kiertämällä. Ja siitä taas asteittain vaikeuttaa.
Varmaan joku asia unohtui, pitäis olla kirjuri mukana tai nauhuri/videokuvaaja. Ja voi olla et noissa mun selostuksissakin asiat on menneet vähän ristiin. Mutta näillä suurinpiirtein mennään. Hommaa riittää. Angelica kehui Pyryä; innokas, vauhdikas,aina valmiina ja pää kunnossa, kun pystyy kuitenkin rauhoittumaan hyvin välillä ja vaikka olisi silmää, niin sopivan vähän.
Pyry ja minä tykättiin, oli oikein antoisat kolme varttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti